Brunon kesälomamatka eteläiseen Suomeen, osa 1

Koiranpennulla n.16 ensimmäistä elinviikkoa on erityisen tärkeitä sen tulevaisuuden kannalta. Väitetään, että 80% koiran aivoista kehittyy tänä aikana, ja siksi on tärkeää, että pentu pääsee tutustumaan ympäröivään maailmaan mahdollisimman monipuolisesti. Bruno on syntynyt 16.3.2012, joten sillä tämä tärkeä kehityksen aika kesti heinäkuun ensimmäisille viikoille.

Koska tavoitteenani on saada Brunosta monipuolinen harrastuskaveri, niin kesälomani oli pyhitetty pennun sosiaalistamiseen ja ympäristöharjoitteluun sekä koiraohjaajasuhteen luomiseen. Lomanihan tähän riitti vallan hyvin, sillä työt loppuivat 31.5. ja seuraavan kerran menen töihin 8.8.. Monet kinkerit ja kissanristiäiset Bruno onkin saanut kesän aikana kokea. Pentu on kulkenut mukanamme aina, kun se vain on ollut mahdollista. Uudet paikat ja kokemukset olemme pyrkineet tarjoilemaan pienissä paloissa ja jakamaan eri päiville niin, että välissä olisi myös ihan tavallisia kotipäiviä. Emmehän halua väsyttää tai stressata pentua liikaa.

Pitihän sitä sitten "lapsukaisen" päästä kesälomareissuunkin mukaan. Matkamme suuntautui Suomen etelärannikolle Tammisaareen. Saimme Tammisaaresta käyttöömme omakotitalon, josta käsin oli näppärä koiran kanssa tehdä tutustumismatkoja Tammisaareen ja sen ympäristöön, Hankoon ja Helsinkiin. Remu jäi vanhempieni hellään hoitoon Kuvansiin, koska Remusta ei tällaisille kaupunkilomille ole. Sen psyyke kun menee sekaisin jo liikennevalon piippausäänestä!

Lähdimme reissuun sunnuntaina, olimme perillä Tammisaaressa kolme kokonaista päivää (ma,ti ja ke) ja ajelimme kotiin torstaina. Tottuneena autoilijana matkat eivät aiheuttaneet Brunolle sen suurempaa hämminkiä. Pysähdykset teimme pääasiassa ihmismatkustajien tankkaus- ja vessatarpeiden mukaan. Sunnuntaina menomatkalla pysähdyimme Nummelassa serkkuni perheen luona. Sieltä lähdettyämme kello olikin jo yli yhdeksän, kaupat olivat kiinni, joten turvauduimme Nummelan ABC:n jokseenkin vaatimattomaan aamupalatarjontaan.

Majapaikassamme Langansbölen asuma-alueella kävimme taloksi ja ajoissa nukkumaan. Akut täytyi ladata tulevien päivien seikkailuja varten. Bruno sopeutui hyvin vieraaseen paikkaan eikä edes ilmapatja ihmetyttänyt sitä... päinvastoin. Ensimmäinen yö nukuttiin kolmestaan, Bruno leveästi keskellä ja me Tommin kanssa yritettiin keikkua patjan reunoilla. Ilmapatja osottautui varsin äänekkääksi nukkukaverin kääntäessä kylkeä allekirjoittaneen mielestä, joten seuraavat yöt päätimme nukkua talon päämakuuhuoneen sängyssä, Bruno kiltisti omalla petillään lattialla.

Maanantaina suuntasimme ensimmäisen tutustumismatkamme Tammisaaren keskustaan. Ensimmäinen paikka, johon koiran kanssa olimme tervetulleita, oli paikallinen eläinkauppa. Sieltä löytyi tuliaiseksi narupallo, jota Brunon kanssa menimme heti testaamaan pienimuotoisen noutotreenin muodossa läheiselle nurmialueelle.

Bruno keskittyy leikkiin minun kanssa

Kävelykadun ja Tammisaaren vanhan kaupungin kautta suuntasimme tietysti meren rannalle. Matkalla ihastelimme Tammisaaren kirkkoa, Brunon kanssa kävimme ihan sisällä asti. Ovella vahdissa ollut nuori kesätyöntekijä tyttö meni Brunosta ihan höpelöksi, ja Bruno meinasi siinä hötäkässä kaataa tytön esitepöydänkin.

Minä ja Bruno Tammisaaren kirkon rappusilla

Kirkon pihassa oli hieno suihkulähde, jota tietysti käytiin Brunon kanssa ihmettelemässä.

Tommi ja Bruno suihkulähteellä

Vanhan kaupungin arkkitehtuuria ihastellen, Bruno ihasteli lähinnä kivijalkojen hajumaailmaa,suuntasimme merenrantaan venelaiturille.

Tommi ja Bruno venelaiturilla

Ja eihän se ole noutaja eikä mikään, jos vesistön ohi mennessään kuivana säilyisi.... Uimaan oli siis Brunon päästävä!

"Tässä vedessä on jotain outoa... maistuu kummalta?"

"Eläpä äippä kisko siitä hihnasta, kun minä leikin!"

Vimmausta merenrannalla a'la Bruno

Uimaan!

Molskis ja loiskis!

Venerannasta jatkoimme matkaa rantaa pitkin menevää kävelytietä. Matkalla oli myös koirien uimaranta, jonka tuntumassa uiskenteli joutsen pariskunta. Niitä pysähdyimme Brunolle näyttämään.

Reunakorokkeelta näki paremmin maisemia

Ihan kuin uitettu koira omistajineen!

"Missä niitä joutsenia on?"

"Jaksaisinkohan uida tuonne asti?"

Jätskillä.... miten aina onnistun näissä tilannekuvissa?!!

Brunolle jämät! ;)

Tammisaaren kävelykadulla, takaisin autolle

Matkalla kävelykatua pitkin autolle meitä tuli vastaan aivan valtavan iso rotweiler omistajineen. Kohtaamistilanteessa höpöttelin Brunolle, että tuo pistelisi sinut iltapalaksi, kun Bruno alkoi ottaa kontaktia "jättiläisen" suuntaan. Rotikan omistaja kuuli puheeni ja vastasi siihen, että hänen koiransa on maailman kiltein rotweiler eikä tekisi pahaa pennulle. Koska Bruno ei tuollaista koiraa ollut vielä ennen nähnyt, ja koira omistajineen vaikutti oikein kunnollisilta, uskaltauduin päästää koirat tutustumaan.

Bruno alistui niin täydellisesti, että ihan pisut lirahtivat kadulle

Hetken tutustumisen jälkeen koirat olisivat halunneet pistää leikiksi keskellä kävelykatua. Kokoeroa oli kuitenkin emännän mielestä liikaa, joten sanoimme uusille tuttavuuksille heipat ja jatkoimme matkaa.

Bruno ja valtavan suuri uusi ystävä

Kävelykadulla erään kukkakaupan ulkopuolella pisti silmään koiran matkajuomapullo, jonka Tommi kävi ostamassa. Saipa tingittyä sisuksenkin kaupan päälle :). Tammisaaren eduksi täytyy kyllä mainita, että ilahduttavan monen liikkeen ulkopuolelle oli laitettu juomakuppeja koirille, ja erään ravintolan terassilla tuotiin automaattisesti juomakuppi ravintolan koira-asiakkaille. Muutenkin jäi vaikutelma koiraystävällisestä ja -myönteisestä kaupungista. Suosittelen Tammisaarta reissukohteeksi koirien kanssa matkustaville.

Touhukas päivä ottaa voimille

Ei koiria -ravintola!

Bruno sai nukkua autossa matkan, kun ajelimme Hankoon. Tarkoitus oli etsiä mukava ruokapaikka, johon koiran kanssa voisi mennä. Hanko oli kuitenkin koiran kanssa matkustavana lievä pettymys. Jotenkin tuntui, että koirakieltomerkkejä oikein vilisi ja ilmapiiri oli selkeästi koirakielteisempi kuin Tammisaaressa. Ruokapaikan löytäminen osottautuikin melko hankalaksi tehtäväksi. Lopulta päädyimme pitzapaikkaan nimeltä Uno. Vitsailimme sen olevan kohtalomme.... Brunoa nimitämme myös toisinaan lempinimellä B.R. Uno. Koska Hangon meri-ilma oli todella tuulisen vilpoisa terassilla ruokailuun, ja Bruno kovin väsynyt, jätimme Brunon autoon nukkumaan syönnin ajaksi. Poika ei tainnut olla ratkaisusta ollenkaan pahoillaan.

Tämän lähemmäksi merenrantaa ei Hangossa koiran kanssa saanut mennä

Päästyämme majapaikkaan lepäilimme illan ja keräsimme voimia seuraavaa päivää varten. Silloin oli päämääränä Helsinki ja Suomenlinna. Hieman jännitti, miten Bruno suhtautuisi Kauppatorin huiskeeseen ja lauttamatkaan... Jatkoa seuraa....

Onnellisuus hurmiossa kirjoitettua

Nyt on kyllä ihan pakko istahtaa aamukahvin kera koneen äärelle ja tilittää tuntojaan tänne blogiin. Tommi taisi saada jo yliannostuksen eilen illalla koirahommistani...

Bruno mökillä juhannuksena

Alkukesä minulla meni hyvin pitkälti Brunon tarpeita ajatellen, ja menot suunniteltiin pitkälti pennun ympäristösosiaalistamista silmällä pitäen. Toki tätä jatketaan edelleen, mutta nyt ollaan Brunon kanssa alettu harjoitella myös koulutuksellisia asioita kuten istumista, maahanmenoa, seisomista, paikalla pysymistä, luoksetuloa, vierellä kulkemista, katsekontaktia, kosketuskeppiä, noutoa... 

Jakokosken kesähiihdoissa 30.6.2012

Noutoharjoituksia Tammisaaressa

Malttamista

Juurakon nouto merestä

Eilen vein Brunon näyttelytreeneihin ensimmäistä kertaa. Treenit pidettiin Joensuussa raviradan parkkipaikalla. Kotona olimme harjoitelleet näyttelyseisomista muutamia kertoja. Bruno oli kuin luotu näyttelykehään. Se ei pahemmin piitannut muista koirista, vaikka paikalla oli kaksi pentuakin ja erittäin äänekäs chihu. Brunoa ei myöskään haitannut vieraan ihmisen kosketus tai säkäkorkeuden mittaus. Ympyrässäkin se juoksi kuin vanha tekijä, ei vetänyt hihnasta, riehaantunut toisista koirakoista tai haistellut maata. Jalkojen asettelu seisomisessa vaatii vielä harjoitusta niin koiralta kuin erityisesti ohjaajalta. Aina, kun sain yhden koiven hyvin, niin viereinen jo siirtyi paikoiltaan ;) Vähän vielä harjoitellaan seisomista, ja sitten voisikin ilmottautua mätsäreihin (=harjoitusnäyttely).

"Kyllä se on kone!!!"

Remun kanssa näyttelyitä ei tarvitse enää miettiä, sillä se on kastroitu. Muista kuin terveydellisistä syistä kastroidut koirat eivät kelpaa näyttelykehään. Remu pääsi kuitenkin näyttelytreenin lopuksi haistelemaan autosta raviradan ilmaa ja tekemään paikallaoloharjoitusta. Remu oli yllättävän rauhallinen heti autosta päästyään eikä yhtään "höyrynnyt" tai tempoillut hihnassa edes alussa, niin kuin sillä on yleensä tapana ollut uuteen paikkaan päästessään. Muutaman kontaktiharjoituksen jälkeen päästiin siis suoraan tekemään paikallaoloa, jotka sujuivat tosi rauhallisesti eikä ympärillä hyörivät ihmiset ja koirat haitanneet yhtään.

Remu mökillä juhannuksena

Näyttelyharjoituksista ajelimme koiruuksien kanssa suoraan oman kylän koiratreeneihin. Siellä olisi sitten Remun vuoro. Ohjelmassa oli rallytokoa. Aluksi lämmittelimme seuraamisharjoituksella, jossa tarkoituksena oli harjoitella rallytokossa tarvittavia käännöksiä. Remu seurasi hienosti, pientä haahuilua välillä, mutta seuraamisaikakin oli sille huomattavan pitkä. Lisäksi teimme eteenlähetysharjoitusta, joka meni meiltä tosi upeasti, ja Remu oli silminnähden intopinkeenä! Toisten ollessa vuorossa eteenlähetyksessä, harjoittelimme jälleen tokon paikallaoloa. Saimme todella hyvää häiriöharjoitusta, kun ympärillä hyöri koirakoita ja edessä tehtiin vauhdikkaita eteenlähetyksiä ja palkattiin innostavasti. Remu pysyi rauhallisena maassa, seurasi kyllä myös ympäristön tapahtumia, mutta ei "ottanut niistä kierroksia" ja muuttunut levottomaksi. Rallytokoradat (kaksi rataa) Remu teki hyvällä sykkeellä ja iloisesti.

Remu hymyilee ;)

Aivan mieletöntä edistymistä on vuoden aikana tapahtunut meille Remun kanssa. Remu työskentelee todella motivoituneesti ja MINUN kanssa, ei höyryä toisten koirien luokse, kyttäile muiden tekemisiä tai nuuski maata. Suurin osa treenistä tehtiin lisäksi ilman hihnaa! ;) Tämä on sanoin kuvaamaton tunne. Vuosia olen tehnyt työtä tuon koiruuden kanssa, samoja asioita tahkottu ja monet itkutkin itkenyt, kun yhteistä kieltä ei ole Remun kanssa löytynyt. Nyt sitten palaset alkavat loksahdella kohdalleen... olen oppinut ymmärtämään Remua, osaan ennakoida sille haasteellisia tilanteita ja motivoida sekä palkita sitä oikein. Remukin selvästi nauttii yhdessä tekemisestä, mikä onkin sitten paras palkka minulle :) On se vaan sitten niiiiin hienoo, etten muuta sano!

Noutotreeniä pellolla

Remu sai huilata hetken puun juurella, kun Bruno pääsi myös ensimmäistä kertaa rallytokoradalle. Onhan se tämä nuorempikin sankari niin huippu! Bruno tulla jollotteli nätisti sivullani lähes koko ajan minuun katsoen ja suoritti kaikki tehtävät, avustettuna ja makupalalla houkuttelemalla. Aivan mieletön miellyttämisenhalu koiralla! Tämä on minulle aivan uutta... Remun kanssa homma on mennyt vähän toisella tavalla... Todennäköisesti Brunon kanssa ei tarvitse viittä vuotta tahkota, ennenkuin sitä uskaltaa pitää tokokentällä irti, ellei hihnan toinen pää (siis allekirjoittanut) onnistu möhlimään ihan todenteolla kouluttamisen kanssa. Hope not!

"Ai mitä sä sanoit?"

Brunon mentyä autoon huilimaan, pääsi Remu vielä lopuksi mieli puuhaansa, agilityhommiin. Tehtiin kolmen hyppyesteen eteenlähetystä, joka meni tosi upeasti. Tähän yhdistettiin vielä loivassa kaaressa olevat kaksi hyppyestettä ja tämäkin pätkä meni Remulle tyypilliseen tapaan vauhdikkaasti ja lennokkaasti. Remun kanssa agilityssä ohjaukset pitää olla tarkoin mietittynä ja harjoiteltuna, sillä vauhtia tällä koiruudella on niin, että siinä ei ehdi kissaa sanoa, kun koira on jo vilahtanut ohi! Mutta ohjaajakin oli tällä kertaa kartalla, ja juuri ja juuri vauhdissa mukana. Perille päästiin onnistuneesti ja kaikki esteet tuli matkalla ylitettyä. Remu sai ansaitusti mussuttaa Whiskassin tonnikalahyytelöä.

"Koska taas treenataan?"

Minulla on niin hyvä mieli, että eihän tässä auta muu... kuin lähteä illalla taas tokoilemaan! ;) Tämähän taitaa olla pahasti riippuvuutta aiheuttavaa tämä koiran kouluttaminen ja koirien kanssa touhuaminen...

Kesälomapuuhia

Paljon on taas aikaa vierähtänyt, kun viimeksi olen ehtinyt kuulumisiamme päivittää. Paljon olisikin kerrottavaa, joten ehkä juuri siksi kynnys blogikirjoittamiseen on kasvanut suuren suureksi. Yritän nyt kuitenkin tiivistäen kertoa parhaimmat palat kuluneista viikoista ja näyttää parhaimmat palat kuvina....

Juhannusta edeltävällä viikolla pääsimme tapaamaan Brunon isää Jänkää sekä hänen perhettään. He olivat viettämässä juhannusta täällä Pohjois-Karjalassa ja treffasimme Jänkän synnyinkodissa, jossa saimme samalla nähdä myös Jänkän äitiä (=Brunon mummia) Vappua. Tässä muutamia Jänkän emännän ottamia edustuskuvia sankareistamme: 

Ruokorapseen Bruno Mars, 14vko:n ikäisenä

Bruno, 12 kg säkä 42 cm

Perhepotretti: Vappu (vas.), Jänkä (oik.) ja Bruno

"Mistä on pieni kultainen tehty?"

Juhannuksen vietimme Kuvansissa lapsuusmaisemissamme. Aattoa otimme vastaan Tommin siskon perheen luona Katisenlahdessa. Juhannuspäivänä suuntasimme vanhempieni mökille Osmajärvelle. Koirat olivat arvatenkin riemuissaan, kun pääsivät järveen läträämään. Tässä muutama kuva juhannuksen vietostamme:

Brunon kanssa tarkastamme kokkoa ennen sytyttämistä

Mamman sylistä on turvallista seurata kokkoa

Osmajärvelle saavuttuamme koirat kävivät vain nopsaan tervehtimässä isäntäväen ja painuivat suoraa päätä järveen. Ilma oli sanalla sanoen vilpoisa, mutta se ei tuntunut koiruuksien uimaintoon vaikuttavan. Aikansa pulikoituaan Remu esitteli Brunolle järven jälkeen toiseksi parhaimman paikan mökillä: grillikatoksen. Siellä Mauri-"ukki" loihtii maukkaita grilliherkkuja, eikä hänellä koskaan ole niin kiire, ettei ehtisi hieman rapsuttamaan... ja taitaa sieltä aina toisinaan sellaisia "hups, nyt tippui" maistiaisiakin nelijalkaisille livahtaa ;)

Uimassa rinta rinnan

Grillikatoksessa Remu tietää, kuinka saa parhaimmat herkut!

Bruno katselee kiveltä järvelle, olisiko kaveri kenties pulikoimassa?

Mökiltä suuntasimme vanhempieni luokse Kuvansiin, jossa Tommi ja isi touhusivat eteisremontin kimpussa. Minä puolestani puuhastelin koirien kanssa ja tutustutin Brunoa taajama-alueen ihmeellisyyksiin kuten nurmenleikkuriin. Myös Remu sai osakseen uusia kokemuksia. Remu pääsi suihkuun suihkukaappiin. Kaikki, jotka Remun tietävät ja tuntevat, ymmärtävät kyllä, miten isosta asiasta oli kyse. Mutta enpä olisi itsekään uskonut, että Remu astelisi kiltisti kaappiin, kun pyysin!!! ;)

Pieni askel ihmiskunnalle.... suuri askel meille ;)

Kun juhannusreissulta pääsimme kotiin, olikin aikaa puuhastella kotikonnuilla. Oman asuinalueemme kehittämisyhdistyksen voimin olemme rakennuttaneet yhdessä kyläläisten kanssa elämyspolun sekä laavun, jotka sijaitsevat ihan lähellä meidän kotia. Yhtenä iltana olimme koirien kanssa mukana laavun rakennuksen viimeistelyssä ja ympäristön siivoustalkoissa. Talkoissa oli myös yhdistyksemme puheenjohtaja koiransa Hipun kanssa.

Ensimmäiset tulet laavussa. Remusta laavussa on kammottavaa!

Koirat Remu, Bruno ja Hippu (takana) saivat temmeltää vapaana

Laavu valmistumassa

Täällä Pohjois-Karjalassa saamme nauttia talvisista urheilulajeista myös kesäkuussa nimittäin "Jakokosken kesähiihdot" -tapahtumassa. Osallistuimme tapahtumaan Brunon kanssa, ilman suksia tosin. Olihan se huikaiseva kokemus talsia lumessa ja nähdä hiihtäjien suhahtavan pyöräilyshortseissa ohi, kun lämpötila ylittää +20 astetta ja kalenteri näyttää kesäkuun loppua.

Bruno on syntynyt maaliskuussa, ja näin ollen kerkesi jo pikkupentuna pyöriä lumessa. Mutta kyllä koirakin näytti olevan ihmeissään ja innostunut, kun pääsi lumeen telmimään. Tapahtumassa tarjoutui myös oiva tilaisuus totuttaa Brunoa ihmisjoukkoon, hiihtäjiin sekä erilaisiin ääniin kuten yleisön taputuksiin, kuulutuksiin ja starttipistooliin.

"Kuulinko pistoolin pamahtavan?"

Kuumalla ilmalla nesteytys on tärkeää!

Bruno kesäkuussa Jakokoskella

Brunosta oli hauskinta kaivaa koloja lumihankeen

Tässäpä kuulumisiamme kesäkuulta. Lomamme jatkui vielä kotimaanmatkailun merkeissä Brunon kanssa, mutta siitä kerron sitten seuraavan kerran.