sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

WT-koe debyytti Brunon kanssa

Osallistuin Brunon kanssa WT-kokeeseen (Working Test) Liperissä 9.7.2016. Kokeessa oli viisi rastia, joista jokaisesta oli mahdollisuus 20 pisteeseen. Meidän pistesaldo ei huimannut päätä (5, 7, 0, 0, 16), mutta kokemusta ja ajatuksia jatkotreeneistä saatiin sitäkin enemmän.

Tämä postaus on itselle päiväkirjakirjoitus, että myöhemminkin muistaisi kokeessa havaitsemani asiat, ja että kokeessa olleet tehtävät jäisivät oikeasti muistiin jonnekin.

Rasti 1:
Markkeeraus tehtävä noin 30 metriä metsästä melko peitteistä sähkölinjaa pitkin rinnettä alas pellon reunaan. Ensin tuli motivointilaukaus metsän reunasta haulikolla ja sitten heitto. Tuomarin sanoessa kilpailunumeron sai koiran lähettää (kuten muuten muillakin rasteilla).

Ajattelin, että tämäpä meille helppo tehtävä. Bruno on taitava markkeeraaja ja suorittaisi tehtävän helposti. Mutta... olimme vuoronumerolla 10 ja ennen omaa vuoroa oli koiran kierrokset ehtineet mukavasti nousta. Bruno oli rauhallinen odotusaslueella, ei vinkunut tai muutakaan ei toivottavaa käytöstä ei ollut, mutta ensimmäinen rasti oli meille se "löysät pois" harjoitus!

Bruno veti markkeerauksen ainakin kolme kertaa liian pitkäksi. Ylitti parit ojat matkalla ja alkoi jo lähestyä VOI-luokan rastipeltoa. Olin ajatellut, että minun ei tarvitsisi sitä markkeerauksissa alkaa ohjailemaan, joka siis tässä lajissa on sallittua, niin vain odotin, että se palaa itse takaisin, kun ei saa damin hajua nokkaan. No, siellä se juoksenteli pitkin peltoa ja ylitteli ojia ja kävi muutamassa virkistäytymässäkin. Lopulta tuomarin ohjeesta aloin ohjaamaan ja melkoisen väännön jälkeen dami lopulta löytyi. Positiivista oli se, että Bruno kuunteli pilliä ja pysähtyi hyvin pilliin. Suuntia pitää vielä harjoitella. Lähipillitys toimi ihan ok. Mutta dami saatiin talteen, palautus oli hyvä ja siitä muutama armopinna.

Rasti 2:
Linja noin 20 metriä havumetsässä kohti kaatunutta kantoa. Motivointi laukaus tuli linjan sivusta alkupäässä linjaa, jonka jälkeen tuomari kertoi, missä dami oli.

Tässä pelkäsin, että Bruno päästäisi turhautumisvinkaisun laukauksen jälkeen tuomarin kertoessa damin sijaintia. Onneksi niin ei käynyt, vaan Bruno odotti rauhallisesti ja hiljaa lähetystä. Matka vaikutti ihan kohtuulliselta ja ajattelin, että meillä olisi hyvät mahdollisuudet onnistua... Mutta ampuja ja ruudin haju olivatkin matkalla niin iso häiriö, että Bruno kaarsi linjalta tarkistamaan ampujan ympäristön. Sitten se heittikin jo haulle. Tuomari ymmärsi minun olevan ekakertalainen ja neuvoi, että voisin kutsua koiran takaisin ja lähettää uudelleen. Niin sitten teinkin. Ei se muistaakseni uudella lähetykselläkään ihan suoraan alueelle mennyt, mutta jälleen melkoisen väännön kautta Bruno sai damista käryn ja onnistuttiin saamaan dami ylös. Palautus jälleen hyvä. Tästäkin saatiin ne armopisteet, kun dami lopulta löytyi.

Jälleen olin tyytyväinen palautukseen, pillikuuliaisuuteen ja malttiin. Brunon linja ei vaan vielä riitä täysin sokkolinjoihin näissä karkeloissa, ainakaan jos matkalla on yhtään häiriötä. Linjaa pitää vahvistaa. Motivoidut linjat, muistin kautta linjat ja vanhojen muistipaikkojen kautta linjat sujuu, mutta niistä pitäisi päästä näihin sokkolinjoihin jotakin kautta... eikun treenejä suunnittelemaan.

Kahden rastin jälkeen olin joutunut kääntämään ja vääntämään Brunoa dameille ohjaamalla enemmän kuin koskaan ennen oltiin väännetty, ja se kyllä vei voimat niin koiralta kuin ohjaajalta. Olimme molemmat jo aivan väsyjä, vaikka koe ei ollut edes vielä puolessa.

Seuraavaksi siirryttiin metsästä pellolle, jossa viimeiset kolme rastia suoritettaisiin. Tässä välissä tulikin sitten piiiiitkä odotus, kun odottelimme 3 ja 4 rasteille pääsyä. Bruno otti useat kylkimakuutirsat siinä odotellessä ja minä pein lounastaukoa.

Tauolla

Rasti 3:
Kaksiosainen tehtävä, jossa ensin motivointilaukaus ja noin 30 metrin markkeeraus pellolle ja sen jälkeen uusi laukaus ja  koiran lähetys 90 asteen kulmassa markkeerauksesta pellon reunaa pitkin noin 20 metrin linjalle. 

Markkeeraus sujui aivan täydellisesti alusta loppuun, täyden kympin suoritus! Yes, ajattelin. Bruno on työmoodissa, aivot toimii ja nenä myös. Ylimääräinen höyry on päästelty.

Mutta sitten se linja.... täytyy sanoa, että oli kyllä epäonneakin tässä kohtaa matkassa. Heti motivaatolaukauksen jälkeen kuului viereiseltä rastilta rinteestä metsästä vasemmalta useita laukauksia, jotka olivat ääneltää voimakkaampia kuin meille tarkoitettu laukaus. Niistä Bruno hypähti koiran mitan verran eteenpäin.

Ylimääräisistä laukauksista meni Brunolla senssit vähän sekaisin ja minulla oli melkoinen työ saada Brunon huomio pois vasemmalta ja kohdistaa sen katse suoraan eteenpäin. No, sain lopulta ohjattua Brunon edes sinnepäin ja sitten alkoi taas mahdoton vääntäminen ja kääntäminen. Lopulta Bruno ajautui alueelle, jossa heinä oli tallaantunutta ja häntä alkoi heilua siihen malliin, että damin käry käy nokkaan. Aikansa etsittyään Bruno nosti jotain etuhampaillaan: ei, se EI ollut dami vaan patruunan kuori, jota koirani lähti minulle palauttamaan. Kaiken sen väännön ja käännön jälkeen Bruno varmaan järkeili, että ei täällä mitään ole ja jotain on tuotava, että pääsee pois, niin ratkaisi koira parka sitten itse dilemman! Pysäytin Brunon vielä kerran ja samalla patruunan kuori tipahti sen etuhampaiden välistä. Yritin lähettää vielä Brunon taakselähetyksellä alueelle, mutta se ei enää liikahtanut. Ei tainnut enää luottaa, että emännällä on homma hallussa. Tuomari pyysi kutsumaan koiran pois. Dami jäi löytymättä, joten tämä rasti nollautui siitäkin huolimatta, että markkeeraus oli täydellinen.

Myöhemmin kuulin, että alue, josta Bruno etsi ja nosti haulin, oli ollut VOI-luokassa markkeerauspaikkana. Eli tässä siis Bruno ei luottanut minuun tarpeeksi, että olisi jättänyt damille haisevan alueen ja ohjautunut oikealle alueelle. Mutta tässäkin tehtävässä avainasemassa oli vahva linja, joka meiltä siis puuttui, ja koska ohjauskin on "sinnepäin"eikä ollut edes onnea matkassa, niin nolla tuli.

Rasti 4:
Jälleen kaksiosainen tehtävä pellolla, jossa ensin tuli laukaus ja heitto, olisiko ollut noin 40 metriä, jonka jälkeen heittäjä kävi hakemassa damin. Sitten uusi laukaus ja heitto vastakkaiseen suuntaan, jonka sitten tuomarin luvalla sai lähettää koiran noutamaan.

Tässä jännitin, että pysyisikö Bruno hiljaa, kun ei pääsekään noutamaan. No kyllä pysyi, ja sekös on aivan mahtava juttu. Mutta mikä ei ole mahtavaa, on se, että toisen laukauksen ja heiton jälkeen tuomarin sanoessa kilpailijanumeromme 10, näin vilauksen koirasta, kun se lähti noutamaan. Tuomarin puheesta siis eli paukkunouto ja nolla pistettä. Ja niinkuin olen ollut ylpeä tämän koiran maltista ja kuuliaisuudesta! Niin ja mokoma koiruus teki vielä aivan täydellisen markkeerauksen! Olisi täydet pojot olleet aika lähellä ilman tuota varaslähtöä...

No, mutta toisaalta ymmärrän Brunoa. Pitkä päivä oli jo takana, kolmen rastin vääntämiset ja kääntämiset sekä edelliseltä rastilta jäi vielä elämän ensimmäisen kerran dami saamatta. Sitten aivan liian vähän on reenattu laukauksien kanssa. Laukaukset kiihdyttävät ihan hirmuisesti Brunoa ja tuolla kokeessa käytettiin haulikossa paukkupanoksia, jotka ovat ihan todella kovaäänisiä. Laukauksista pitää tehdä arkipäiväisempiä, ja ne on otettava mukaan myös malttitreeneihin. Sen verran on Brunolla kuitenkin tottumista laukauksiin, että odottelualueella se ei laukauksiin reagoinut. Mutta laukaukset suorituspaikoilla ovat sille erittäin merkitseviä ja kiihottavia, niinkuin kaverin koiran taippariarvosteluun oli tuomari kirjoittanut.

Rasti 5:
Kaksiosainen rasti, jossa ensin tuli laukaus ja sitten markkeeraus ojan taakse peitteiseen metsään noin 20 metrin päähän. Noudon jälkeen seuruutettiin koira viitisen metriä lähetyspaikan taakse, johon jäätiin passiin seuraavan suorittavan koiran noudon ajaksi.

Vesirastia jännitin eniten, koska vedestä palautukset ovat olleet meille hankalia. Palautukset on kuitenkin pääosin alkaneet tulla käteen, ja koska ojassa oli vettä hädin tuskin koiran mahaan asti, en uskonut luovutuksessa tulevan ongelmaa. Sen sijaan olin melko varma, että ääntelyltä ei passissa vältyttäisi, koska tässä oli kaikki Brunoa kuumentavat elementit: vesi, laukaukset, edestä noutoon lähtevä koira ja meitä kohti palauttava koira.

Alku sujui mallikkaasti ja Bruno painalsi vauhdilla ojan yli noutoon peitteiseen metsään. Koiraa ei näkynyt ollenkaan sen etsiessä damia, ison kuusen oksat ja puskat vain heiluivat ja rytinä kertoi, että etsintä oli käynnissä. Hetken päästä Bruno kurkisti dami suussa ison kuusen oksan alta ja lähti palauttamaan damia. Mutta hups, päivän viimeinen dami tipahti aivan jalkojeni juureen. Vahinko meni kyllä ohjaajan huolimattomuuden tai työtapaturman piikkiin. Ravistelun tarvetta ei ainakaan ollut, kun vain Brunon tassut maha olivat vähän märät.

Sitten siirryttiin muutamia askelia taaksepäin passipaikalle. Valitettavasti epäilykseni kävi toteen ja kaverin suorittaessa tehtäväänsä, Bruno vinkui vieressäni. Pysyi kyllä paikallaan, mutta äänteli vienosti. Mutta ilmeisesti ääntely ei ollut liian häiritsevää, koska tältä rastilta saimme päivämme parhaat pisteet eli 16/20!

Näitähän me on malttiharjoituksissa ja ihan normitreeneissä tehty, mutta ilman laukauksia, jotka yhdistettynä päivän kuormitukseen olivat tällä kertaa liikaa Brunolle.

"Miten meni niinku omasta mielestä?!"

Tavoitteeksi ensimmäiselle WT-kokeellemme olin asettanut hengissä selviämisen ja sen, että pääsisimme suorittamaan kaikki tehtävät. Tavoitteet täyttyivät. Toivoin, että pystyisimme näyttämään osaamistamme jännittävässä koetilanteessa ja ohjaajana pystyisin auttamaan ja tukemaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla. Osaamisemme ei ollut ehkä ihan riittävä vielä näihin karkeloihin, linja ja häiriöiden (laukausten, tuomarin puhe) sieto pitää hioa paremmaksi ennen seuraavaa starttia. Lisäksi omat ohjaajan taidot eivät tällaisessa tilanteessa ole kovin kummoiset, vaan huomasin olevani melkoisen riippuvainen minulle annetuista neuvoista. Mutta koiraa oppii ohjaamaan vain ohjaamalla, joten minun pitää vaan sitkeästi räpeltää, säheltää ja opetella, niin ehkä joku päivä minun toimimista koiran kanssa voi jo kutsua koiran ohjaamiseksi ja tukemiseksi. Bruno voi sitten markkeeraustehtävissä hankkia meille edes ne muutamat pisteet....

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Snj:n leirillä ja vepekokeessa Partaharjulla Brunon kanssa

Olimme Brunon kanssa Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleirillä Pieksämäellä Partaharjun leirikeskuksessa su 5.7.- pe 10.7.. Kanssamme leireili Brunon sisko Netta omistajansa Suvin kanssa. Majoituimme Suvin asuntovaunussa.

Sisarukset Netta ja Bruno valmiina leirille!
Saavuimme leirille sunnuntaina iltapäivällä. Leiriydyttyämme ja asetuttuamme taloksi Bruno pääsi Suvin käsittelyyn. Epäilykseni Brunon lihasten tilanteesta osoittautui oikeaksi. Bruno oli ihan jumissa. Siksi siis edellisessä vepekokeessa Bruno ei olisi halunnut viennissä lähteä uimaan.

Bruno koiraosteopaatti Suvi Matilaisen käsittelyssä leirillä su iltana
Hyvin maistui uni asuntovaunussa käsittelyn päätteeksi
Varsinainen leiri ja koulutukset alkoivat maanantaina. Maanantaille en ollut ilmoittanut Brunoa mihinkään koulutukseen, koska meillä oli tiistaina vepekoe. Olimme kuitenkin seuraamassa Suvin ja Netan nometreeniä maanantaina aamu- ja iltapäivällä. Vaikka Brunolle ei siellä fyysistä rasitusta tullutkaan, niin pääkoppa sai kyllä kuormitusta passitreenin muodossa. Tiesin passitreenin olleen onnistunut, kun toisen treenin loppupuolella Bruno makaili raukeana välittämättä laukauksista, markkeerauksista, toisten koiranohjaajien ilmoille kajahtavista käskyistä tai noutamaan ampaisevista koirista.

Vepekoepäivän aamun pyhitimme Brunon kanssa vapaalle oleskelulle, metsälenkille ja levolle. Keli oli sateinen ja tuulinen sekä viileähkö. Tommi-mieheni, jonka tarkoitus oli toimia apuohjaajana, saapui hyvissä ajoin paikalle ennen kokeen alkua. Ehdimme keitellä kahvit vaunulla ja hioa sotasuunnitelmat valmiiksi. Tommi ei ollut koskaan ollut mukana treeneissä avustajan tehtävissä ja vepekokeista hänen kokemuksensa oli ainoastaan katsomon puolelta. Luotin kuitenkin täysin siihen, että Tommi hoitaisi oman hommansa kunniakkaasti.

Kokeen ylituomarina toimi Heli Ronkainen. Alokasluokkaan osallistui yhteensä neljä koirakkoa.

Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy ja uiminen rantaan. Tapansa mukaan Bruno ponkaisi hurjalla loikalla veneestä heti käskyn kuultuaan. Uintimatkan puolessa välissä Bruno vilkuili vasemmalle muutamia kertoja. En rantapusikoiden takia nähnyt, mitä kiinnostavaa siellä oli. Tommi näki veneestä, että vedessä uinut tiira oli yrittänyt lähteä lentoon ja räpytellyt siipiään, joka tietysti herätti riistaviettisen koiran mielenkiinnon. Bruno kuitenkin ui suorinta tietä keskelle maalitolppia, vaikka varmasti houkutus käydä vilkaisemassa räpyttelevää lintua oli suuri.

Vienti jännitti etukäteen liikkeistä kaikista eniten, vaikka olinkin 98% varma, että edellisessä kokeessa epäonnistuminen viennissä johtuikin Brunon kipeytyneistä lihaksista. Rannassa odotellessamme veneen siirtymistä ensimmäiselle 30 metrin poijulle, olin vakuuttunut, että liike onnistuisi. Bruno oli lukinnut katseensa veneessä kököttävään Tommiin ja tunsin, miten Brunon vartalo jännittyi jalkaani vasten odottaen käskyä: "VIE". Käskyn saatuaan Bruno ampaisi vientiesine suussaan veteen ja ui määrätietoisesti veneelle. Tommi sai vaivatta vientiesineen Brunolta.

Rannassa yleisössä ensimmäistä kertaa vepekoetta katsomassa ollut nainen kiitteli, että näytimme hänelle, kuinka tämä liike tulisi suorittaa. Kaikki meitä edeltäneet viisi koirakkoa olivat epäonnistuneet viennissä. Voi että olin sanoinkuvaamattoman ylpeä Brunosta... ja Tommista!

Veneen haku meni ihan nappiin. Bruno toi veneen keskelle maalitolppia, vaikka monella koiralla tuuli painoi venettä vasemmalta ohi tolppien. Bruno oli selvästi omasta mielestään ihan oikeassa pelastustehtävässä, sillä heti köydestä irrotettuaan, se kääntyi katsomaan veneeseen päin kuin tarkistaen, että siellä olleet ihmiset olivat kunnossa. Voi sitä riemua, kun veneestä nousevalta Tommiltakin tuli mahtavat kehut Brunolle!

Hukkuvana oli mies, Brunolle ensimmäistä kertaa, mutta en uskonut sillä olevan merkitystä, kuten en myöskään sillä, että hukkuvan puku oli mustan sijaan kirkkaan oranssi. Hukkumistyyli oli melko "eleetön", vain kädet läiskyttivät, hukkuvan jalkojen ollessa koko ajan veden alla. Tommi jäi tässä liikkeessä rannalle, vaikka hänen olisi ollut mahdollista olla myös veneessä. Brunolle hukkuvan pelastaminen on ollut aina liikkeistä tärkein, ja Tommin istuminen veneessä olisi saattanut vain sotkea Brunoa. Eikähän Bruno tähän liikkeeseen apuja tarvinnut tälläkään kertaa, ei edes käskyä. Hukkuvan tiputtauduttua veneestä irrotin otteeni Brunon pannasta, ja samantien Bruno ampaisi kohti pelastettavaa. Bruno toi pelastettavan keskelle maalitolppia, ja tyylilleen uskollisena kääntyi vielä katsomaan rannassa, että hukkuva todella on pelastunut ja nousi jaloilleen.

Vaikka kaikki liikkeet olivatkin omasta mielestäni menneet täydellisesti, niin jännitys säilyi aina palkintojen jakoon saakka. Kuitenkin myös tuomarin mielestä olimme tehneet täydellisen ja 100 pisteen arvoisen suorituksen, jolla ansaitsimme alokasluokan voiton!

Tässä vielä kaikkien liikkeiden suoritusajat ja pisteet.
  1. Uinti, aika 1,06; 25/25p
  2. Esineen vienti, aika 0,46; 25/25p
  3. Veneen nouto, aika 1,50; 25/25p
  4. Hukkuvan pelastaminen, aika 1,51; 25/25p
Yhteensä 100p, ALO1, sijoitus 1/4

"Se on siinä!"

Bruno
Keskiviikko oli Brunolle ja Netalle huilipäivä leirillä. Suvin kanssa siivoilimme asuntovaunua, ja sillä aikaa koirat saivat lepäillä auton häkissä. Siivouksen jälkeen ajoimme koirien kanssa metsälenkille leirialueen ulkopuolelle. Käväisimme myös ostoksilla Pieksämäen Cittarissa.

Koirat chillaa

Ihmiset siivoaa
Torstaina ja perjantaina olimme nomekurssilla. Kouluttajana toimi Janne Kauppila, ja treenejä oli neljä. Harjoittelimme markkeerauksia, linjaa, lähihakua, hakua, pillipysäytyksiä ja perustottelevaisuutta. Bruno toimi hyvässä yhteistyössä ja suoritti annetut tehtävät hyvin. Erityisen onnellinen olin siitä, että vaikka takana oli henkisesti kuormittavat päivät leirillä ja tiistain vepekoe, niin silti Bruno keskittyi ja motivaatio tekemiseen säilyi aina perjantain viimeiseen noutotehtävään asti. Ääntelykin oli melko vähäistä ja pääosin turhautumis/tylsistymisvikinää, eikä juuri lainkaan kuumumisesta johtuvaa.

Bruno ja Netta perjantain treenissä
Upea leiriviikko on nyt takana! Kiitos Suville ja Netalle seurasta! Toivottavasti ensi kesänä taas leireillään... Loppuun vielä pari otosta ihanasta sisarkaksikosta.

Kuin kaksi marjaa!

Sisko ja sen veli

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Vepen kisakauden avaus Kontiolahdessa 27.6.2015!

Brunon kanssa vepetreenit ovat menneet aivan mahtavasti. Alokasluokan liikkeitä ei treeneissä ole juuri enää harjoiteltu, vaan on keskitytty jo ylempien luokkien liikkeisiin. Olin ajatellut, että käydään "pakolliset" ALO ykköset vain hakemassa. Sovehan me läpäistiin viime kesänä täydellisellä 100 pisteen suorituksella. Mutta...

Taas tiputtiin kovaa ja korkealta! Sain tarpeellisen muistutuksen siitä, että elävä olento ei ole kone, vaan sillä voi olla huonojakin päiviä. Tällä kertaa huonon päivän takana on todennäköisesti edellisistä vepetreeneistä huonon lihashuollon seurauksena kipeytyneet lihakset tai sitten yksinkertaisesti liika treenaaminen ja väsymys. Mutta joka tapauksessa saan syyttää ihan itseäni, että tänään meidän suoritus ei riittänyt kuin kakkostulokseen pistein 85/100. Pisteet jakautuivat liikkeittäin seuraavasti:

  1. Uinti: aika 1.10, 25/25p
  2. Esineen vienti: aika 1.10, 11/25p; Ylimääräiset käskyt -10, uudelleen lähettäminen -4
  3. Veneen nouto: aika 1.46, 25/25p
  4. Hukkuvan pelastaminen: aika 1.55, 24/25p; Ylimääräinen käsky -1 
Vienti siis koitui tänään ykköstuloksen saamisen esteeksi. Liike, jonka Bruno on aina tehnyt täysillä ja mielellään. Muut liikkeet Bruno suoritti täydellisesti, hukkuvassa innostuin vähän kehumaan, kun en enää välittänyt yksittäisistä pistemenetyksistä. Pidin pisteitä tärkeämpänä kertoa Brunolle, miten tyytyväinen siihen olin. Onneksi sain videomateriaalia suoriuksistamme, niin pystyn jälkikäteen analysoimaan meidän tämän päiväisiä edesottamuksia.

Tässä siis meidän suoritukset tältä päivältä. Ensimmäisenä veneestä hyppy:


Toisena liikkeenä vienti.
Kolmantena veneen nouto.
Viimeinen eli neljäs liike, hukkuvan pelastaminen. Lähtöön Bruno ei käskyjä ole koskaan tarvinnut. Huomaa uintivauhti versus muut liikkeet. Kiire on pelastaa Tanja-ystävä hukkumasta. Tämän liikkeen Bruno ottaa aina tosissaan!

Lopputuloksesta huolimatta, olen älyttömän tyytyväinen meidän tämän päiväiseen suoritukseen. Vaikka siitä jäikin kirkkain hohto ja tekemisen ilo puuttumaan, niin silti  minulla oli jälleen kunnia ohjata ja omistaa koira, joka tekee työtä suurella sydämellä ja siksi, kun siltä pyydän. Nyt tuo rakas työmyyräni saa ansaitsemansa reenitauon ja aikaa palautua. Tämä sitten minulle arvokkaaksi opiksi koirastani seuraavaa koetta ajatellen: ei nometreenejä eikä kisatreenejä samalle viikolle vepekokeiden kanssa! Koetta edeltävä viikko on syytä rauhoittaa vapaille metsälenkeille ja rennolle yhdessä ololle.

Lopuksi vielä kiitos ystävälleni Minnalle, joka toimi Brunon apuohjaajana. Kiitos myös mieheni Tommi, kun olit tukenani ja apunani sekä ikuistit videolle tämän päivän tähtihetket!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Näytelmissä Varkaudessa

Olen lähtöisin Joroisten kunnasta Kuvansista ja syntynyt Varkaudessa. Ihan jo siitäkin syystä päätin ilmoittaa Brunon Varkauteen kansainväliseen kaikkien rotujen näyttelyyn. Toinen syy ilmoittaa Bruno Varkauden näyttelyyn oli se, että siellä päin asuvien sukulaisten ja läheisten olisi mahdollisuus tulla katsomaan meitä kehässä. Se suunnitelma meni pieleen, kun kaikilla oli muita suunnitelmia ja reissuja kirjaimellisesti ympäri maailmaa Kuhmosta ja Tallinnasta aina Amerikkaan asti. Mutta tapasin kuitenkin paljon vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen.

Odotellaan käyttöluokan alkamista ja kehään pääsyä
Itse näyttelyt olivat jälleen lievä pettymys. Hirmuinen puunaaminen ja ennakkovalmistelut, lopputuloksena EH, tuomarin lämmin kädenpuristus ja arvostelulappu kouraan. Onhan siellä näyttelyissä ihan kivaa, mutta melko kallista ja aikaa vievää puuhaa se on, siitä saatavaan hyötyyn nähden. Varsinkaan, kun Bruno ei liiemmin näyttelytouhusta taida perustaa, niin eiköhän tämä meidän sertin metsästys ollut tässä tällä erää. Voihan tuota onnea käydä välillä kokeilemassa lähiseudun ryhmänäyttelyissä, mutta nyt kesän ajan keskitymme lajeihin, jotka tuovat iloa sekä koiralle että ohjaajalle.

Tuomarin käsittelyssä, kuvannut Kati Puustinen

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS
KV Varkaus 17.5.2015
KÄK EH3
Tuomari: Tuula Pratt, Suomi
 
 "Uros, jolla hyvä koon ja pituuden suhde, mutta joka kauttaaltaan saisi olla 
voimakkaampi ja täyteläisempi, niin päästä kuin rungosta.
Hyvä kaula ja selkälinja.
Kokonaisuuteen sopiva luuston voimakkuus.
Hyvät tassut.
Hyvä hännän kiinnitys.
Oikein hyvät sivuliikkeet, erinomainen ulottuvuus askeleessa.
Ahtautta takana.
Hyvä turkki.

Pönötystä   

Videolla juoksu ympäri kehää. Kuvaaja päätti ilmeisesti kuvata modernisti ja kääntää välillä kameran toisin päin ;) ei anneta sen häiritä.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Luopumisen kouluttaminen

Arkea koiran kanssa helpottaa luopumiskäytöksen kouluttaminen vahvaksi. Taidosta on hyötyä niin jokapäiväisessä elämässä kuin harrastuksissakin. Brunolle opetin luopumisen jo pentuna ja Leevin kanssa sitä on harjoiteltu pian sen meille muuttamisesta lähtien. Eräs blogini lukija kyseli joskus, että miten olen saanut luopumisen koulutettua niin vahvaksi, että jopa raadolle suunnan ottanut Bruno kääntyi "jätä"-käskyllä takaisin. Tässäpä meidän luopumisen kouluttamisen vaiheet (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

1. Makupala suljetussa nyrkissä. Välittömästi, kun koira lakkaa havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa-kehusana (itse käytän naksutinta) ja palkka. Palkkana nyrkissä oleva makupala. Kun koira ei enää ala havitella suljetussa nyrkissä olevaa makupalaa, voit siirtyä vaiheeseen 2.







2. Makupala kädellä, nyrkki auki. Heti, jos koira yrittää varastaa makupalan, nyrkki menee kiinni ja avautuu vasta kun, koira lakkaa nuolemasta tai havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa. Kun koira luopuu avoimella kädellä olevasta makupalasta sekunniksi-kehusana/naks ja palkka. Aikaa, joka koiran pitää malttaa odottaa saadaksen luvan makupalaan, kasvatetaan vähitellen. Jos koira useamman kerran yrittää varastaa makupalan, vaikka olet jo pystynyt nostamaan kriteeriä, niin olet ehkä kasvattanut odotettavaa aikaa liikaa. Palaa harjoittelemaan hieman lyhyemmällä ajalla. Sitten kun, koira odottaa jo pidemmän ajan saadakseen luvan makupalaan, voit siirtyä vaiheeseen 3.

3. Makupala avonaisella kädellä, lähde rauhallisesti viemään makupalakättä koiraa kohti. Jos koira yrittää ottaa ilman lupaa, sulje nyrkki. Tavoitteena on, että koira lähtisi kääntämään päätään poispäin makupalakädestä. Aluksi kriteeriksi voi ottaa silmien liikkeen poispäin makupalasta tai sitten vaikka vain sen, että saat vietyä käden lähelle koiraa. Kriteerin jokainen joutuu miettimään oman koiran mukaan. Lopulta luopuminen makupalasta voi näyttää vaikka niinkuin seuraavassa videossa Leevillä.

Päästyäsi tähän vaiheeseen voit alkaa liittää käytökseen käskysanan. Välillä palkka voi tulla toisesta kädestä. Muista harjoitella eri paikoissa ja erilaisissa häiriöissä. Vähitellen luovuttava makupala tai asia onkin maassa. Aloittaessasi harjoittelemaan maassa olevilla luopumiskohteilla, niin kannattaa käyttää avustajaa tai varmistaa hihnalla, ettei koira pääse varastamaan. Jos koira yrittää varastaa, on se merkki siitä, että tehtävä on ollut liian vaikea. Vain onnistumisten kautta saat koulutettua luopumisesta koiralle positiivisen asian, jota se käskyn kuultuaan haluaa tehdä. Muistathan vaikeuttaa kriteeriä vähitellen ja vasta, kun edellinen vaihe onnistuu 80%:n varmuudella kolmessa perättäisessä treenisessiossa.

Näillä ohjeilla koulutettu koira luopuu myös vapaana ollessaan erilaisista asioista ja tekee sen mielellään, koska käytös on koulutettu positiivisesti vahvistamalla. Itse käytän käskyä arjessa esim. ohitustilanteissa, hevosenmunkkien houkutellessa, koiran ottaessa jotain ällöä suuhun... Harrastuksissa olen käyttänyt käskyä esim. opettaessani, että noudettavaa esinettä ei saa vaihtaa matkalla toiseen ja rallitokon houkutuskyltillä, muutaman esimerkin mainitakseni. Jos mahdollista luopuminen kannattaa kouluttaa jo pennulle, silloin koira ei ole päässyt vielä saamaan niin paljon kokemuksia ympäristön tarjoamista houkutuksista. 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kultaisten erikoisnäyttelyssä Kuopiossa

Helmikuun alkupuolella käytiin pyörähtämässä kultaistennoutajien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Niin se vain Brunonkin tasainen ERI-suora katkesi, ja tuomari antoi Brunolle EH:n. Ei auttanut edes kannustamaan saapuneet Tiina-sisko ja hänen avopuolisonsa Joonas.

Lämmittelyä ennen kehää
Ennen kehään menoa olin huolissani Brunon liikkeestä, koska lumessa tarpominen ja lumikenkälenkit näkyivät selvästi Brunon takaliikkeissä ja selän jäykkyytenä. Yllättäen moitteita tulikin Brunon pään alueen pigmentistä (nenä, silmien- ja suunympärykset) tai pikemminkin sen puutteesta. No, mutta sellaista tämä näyttelyhomma on, koskaan ei voi tietää, tuleeko serti vai H. Parhaamme kuitenkin tehtiin, eikä homma jäänyt kiinni ainakaan Brunon esiintymisestä tai minun handlerin taidoista. Mustaa kajaalia oli vaan liian vähän..... ;) ;)

Kultainen Rengas-Golden Ring Ry:n Pääerikoisnäyttely
Kuopio 7.2.2015
Tuomari: Lynne Hennessy

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS
KÄY EH


"Mid gold boy, shown in good coat and body.
Pigment rather poor today, spoiling expression.
Firm topline. 
Kind, steady temperament."

Kehäposetusta

Brunon ryhti kohillaan!



lauantai 17. tammikuuta 2015

Näyttelyvuosi avattu Ilomantsissa

RN Ilomantsi 17.1.2015
Tuomari: Poletaeva Irina
Ruokorapseen Bruno Mars
KÄK ERI2



"Urosmainen. Erinomainen luusto. 
Melko hyvä pää. Riittävä pigmentti. 
Saksipurenta. Hyvä kaula. 
Ylälinja voisi olla tasaisempi liikkeessä. Nostaa häntää liikkeessä.
Riittävä eturinta ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. 
Melko hyvä liike. Hieman ulkonevat etukäpälät."


Ehkä se häntä "pikkasen" nousee...

Sinisellä matolla

"Tuu jo!"
Sattu hassu juttu kehässä.... tuomarin nimestä päätellen, olin valmistautunut kertomaan Brunon iän englanniksi (two years, ten months). Ilmeisesti tuomari puhuikin sitten suomea, kun arvostelukin on suomeksi, ja myös todennäköisesti tiedusteli minulta ikää suomen kielellä. Ei muuta mielikuvaa tapahtuneesta, paitsi että englanniksi hänelle vastasin. ;) Ilmeisesti vähän sitten jännitin.....
 
Tässä asetellaan

Samaa tahtia "lennetään"
Mukava fiilis jäi vuoden ensimmäisestä näyttelystä. Kiitos kepolle taustatuesta ja Kati Puustiselle kuvista. Tässä vielä loppuun elävää kuvaa kehäpyörähdyksestä: