perjantai 11. tammikuuta 2013

Elämä yllättää!

Toisinaan elämässä on hetkiä, että on vaikea ymmärtää tätä elämän mielettömyyttä. Toisinaan taas tuntuu, että kaikella saattaa sittenkin olla jokin tarkoitus.

Bruno 27.12.2012
Olimme alkaneet miettiä aikuisen koiran ottamista Brunon kaveriksi. Ensimmäisestä ajatuksesta ehkä noin kahden viikon päästä joensuulainen kultsukasvattaja etsi facebookissa hoitopaikkaa 4-vuotiaalle kasvatilleen. Siitä se ajatus sitten lähti...

Leevi tuli meille joulupäivänä. Leevi on leikattu ja peruskoulutettu kultsu-uros. Leevi tarvitsi hoitopaikkaa omistajan sairauden takia. Voi olla, että Leevi jää meille pysyvästi, mutta on hoidossa ainakin kesään asti, jonka jälkeen päätämme omistajan kanssa jatkosta.

Leevi ensimmäisellä peltolenkillä uudessa kodissa
Leevi on sopeutunut hyvin ja Bruno on Leevistä ihan haltioissaan. Bruno ja Leevi leikkivät paljon yhdessä ja molemmat nauttivat täysin siemauksin.

Poikapainia

Leevillä on ehkä vielä totuttelemista lenkkeilyn ja ulkoilun määrään meillä. Leevi kun vaikuttaisi olevan hieman laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen. Metsässä ja lumessa rämpiminen eivät oikein taida innostaa tätä Lahden kaupungista saapunutta blondia. Nyt onkin jonkin verran tehty myös hihna- ja tielenkkejä, ihan Leevin mieliksi.

Veljekset
Melko omapäiseltä Leevi myös vaikuttaa. Kiipeää vaikka puuhun, jos on namia tai lelu palkaksi, mutta ilman palkkaa tekee mitä tahtoo. Tämä on osoittautunut pienoiseksi ongelmaksi luoksetuloissa ja vapaana pitämisessä. Leevi nimittäin viisveisaa luoksetulokutsuistani, jos muualla on jotain kiinnostavaa. Nyt onkin jouduttu pitämään Leevi pihassa ja tielenkeillä kiinni, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Voihan tämä olla myös alkukankeutta ja leimautumisen puutteesta johtuvaa. Ollaan kyllä jo suunniteltu ulkotarhan rakentamista heti maan sulettua. 

Leevi ja Bruno tapaninpäivän iltana kotona


Täällä vartioimme me!

Bruno opettaa Leeville kura-allashommat
Muutoin Leevi on osottautunut oikein hurmaavaksi kaveriksi. Häntä heiluu taukoamatta ja Leevi onkin kaikkien, niin eläinten kuin ihmistenkin, ystävä. Arki on pikkuhiljaa alkanut sujua kahden koiran kanssa. Paitsi että Leevi täyttää Remun poismenon jättämää valtavaa aukkoa perheessämme, niin voimme auttaa Leevin omistajaa vaikeassa tilanteessa, pitämällä Leevistä hyvää huolta ja tarjoamalla Leeville rakastavan kodin. Aika näyttää, onko Leevi tullut jäädäkseen meidän perheeseen, vai palaako Leevi vielä omistajansa luo. Mutta toistaiseksi iloitsemme siitä, että Brunolla on jälleen isoveli ;)

Bruno on niiiin onnellinen :)

Poika oppii paketeille


Bruno jouluaattona 2012

Vietimme jouluaattoa kotona kolmestaan. Söimme maittavan aamiaisen samalla katsoen "Joulupukin kuumalinja" -ohjelmaa. Joulurauhan julistamisen jälkeen lähdimme ulkoilemaan Kaunislahteen ja testaamaan Höytiäisen (järvi) jään kestävyyttä. Bruno pääsi ensimmäistä kertaa jäälle, ja olihan se ensin vähän ihmeissään, kun oli tilaa, missä viilettää mutta toisaalta ei puskia tai kinoksia, joihin jättää viestejä. Äkkiä poitsu kuitenkin hoksasi kupletin juonen ja käytti tilan hyödykseen juosten ja leikkien meidän kanssa.

Bruno ja Tommi-tonttu vetoleikissä

Melkein tontun kokoinen koira

Noutohommissa

Parin tunnin ulkoilun päätteeksi riisipuuro maistui taivaalliselta ja saunan lämmössä oli mukava rentoutua.

Bruno ei ollut moksiskaan kuusesta tai muista joulukoristeista, kinkku kiinnosti eniten. Olipa tonttu tuonut kuusen alle muutaman paketinkin ja pienellä avustuksella ja innostamisella Bruno avasi omat pakettinsa.

"Hä?"
Poika oppii paketeille
Täähän on kivaa!
Pää näkyy jo!

"Vieläkö mulle on paketteja?"
"Yes!"

Bruno ottaa rennosti uusi lelu suussa
Joulun odotus sai meidän perheessä ihan uuden merkityksen muutama viikko ennen joulua. Kaikki "paketit" eivät olleetkaan meillä kuusen alla, vaan odottelimme yhtä "lahjaa" saapuvaksi joulupäivänä...


"Pöytälaatikkoon" unohtunutta syksyltä...

Bruno 7kk
Brunosta on tullut jo iso poika. Yläpuolella oleva kuva on otettu 30.9.2012 Brunon ollessa kaksi viikkoa vaille 7 kuukauden ikäinen. Tässä jutussa käyttämäni kuvat on ottanut Irene Turunen koirapalvelu Vihmerästä. Ireneen olen tutustunut koiratoihuissa. Olimme Brunon kanssa Vihmerän pentukurssilla. Olemme lisäksi Brunon kanssa käyneet Irenen luona leikkimässä hänen koiransa Popin kanssa muutaman kerran. Erityisesti nyt, kun Brunolla ei ole omaa leikkikaveria kotona, niin on ihanaa saada tutustuttaa Bruno uusiin, luotettaviin koirakavereihin ja tarjota sille mahdollisuus opiskella koirankieltä vapaassa leikissä.

Kaverukset tutustuivat ensin kohteliaasti...
Kunnes yltyivät vauhdikkaaseen leikkiin ;)





Brunon kanssa olen keskittynyt edelleen perusasioihin: luoksetulo, lähellä pysyminen, hihnassa kulkeminen, malttaminen, rauhoittuminen. Muutamia temppuja olen sille opettanut kuten suukko, tassu ja peukku. Bruno on erittäin innokas, helposti motivoitava ja sinnikäs harjoittelija. Suuri haaste onkin ollut itselle lopettaa treeni ajoissa. Brunon kanssa vain on niin mukava tehdä hommia, kun se tekee tunnollisesti kaiken, mitä pyytää.  Ihanteellinen oppilas siis.

Kouluttamisessa käytän apuna naksutinta, kosketuskohteita ja palkkaamiseen kehuja, makupaloja sekä lelua. Pääosin koulutan operantisti, joka tarkoittaa, että vahvistan toivomaani käytöstä palkkaamalla ja epätoivotun jätän palkkaamatta. Koira on tässä koulutustavassa aktiivinen ajattelija ja keksijä. Asioita ei anneta sille valmiina, ei houkutella eikä ohjata, vaan koira saa itse oivaltaa, mitä siltä kulloinkin haluan. Olen huomannut, että oppiminen on tällä keinoin nopeampaa kuin esimerkiksi houkuttelemalla opetettaessa. Lisäksi minusta on ollut aivan mahtava seurata, kun Bruno on oivaltaa jotakin, ja se tuottaa iloa niin emännälle kuin koirallekin ;) Olen ehkä jopa vähän hurahtanut tähän operanttiin ehdollistamiseen...

Tällä hetkellä työn alla olevia juttuja meillä on rauhoittuminen ja perusasennon paikka. Rauhoittumiseen olen ostanut Brunolle pyöreän WC:n maton, jota on helppo kuljettaa treeneissäkin mukana. Tarkoitukseni on opettaa Bruno menemään matolle käskystä makaamaan ja olemaan rauhassa. Kahden harjoituskerran jälkeen Bruno menee maton esille otettuani sen päälle makaamaan. Nyt vain harjoitellaan vielä kestoa ja sitten nimetään käytös, minkä jälkeen lisätään häiriöitä.

Perusasennon paikkaa on myös harjoiteltu pääosin ilman houkuttelua naksun avulla. Aluksi seinän vieressä niin, että Brunon ollessa oikeassa kohdassa naksautan ja palkkaan. Brunolla istuminen on niin vahva käytös, että se tuli automaattisesti pysähdyttäessä. Kouluttajalle jäi siis vain tehtäväksi poimia oikea paikkaiset istumiset vierellä ja ilman lonkka-asentoa. Kun tämä vaihe onnistui hyvällä onnistumisprosentilla, niin aloin siirtyä kauemmaksi seinästä. Jatkossa edelleen vahvistan perusasennon paikkaa tekemällä yhden askeleen seuraamisia ja käännöksiä paikalla. Seuraavassa vaiheessa lähdemme harjoittelemaan sivulle tuloja eri suunnista ja takaosan käyttöä siinä. Brunon takaosa on sivusuunnassa sen verran "pökkelö", että voisin kokeilla tassualustan kautta. Tassualustan käyttöä opin Vihmerän tokoalkeet kurssilla Remun kanssa toukokuussa, ja siitä kirjoitinkin silloin blogiini.

Syksyn aikana olen käynyt muutaman kerran Noutajien koulutuskentällä. Siellä häiriön määrä on vaan niin suuri, että etenkin nyt murkkuikäisen kanssa, voi olla parempi harjoitella kotona ja pienemmissä kaveriporukoissa. Meillä onkin aktiivisesti keskimäärin kolme kertaa viikossa eri puolella Joen kaupunkia kokoontuva tokon treeniryhmä. Remun kanssa kävimme kesällä treenaamassa, ja taisipa Brunokin päästä muutamia kertoja haistelemaan tunnelmia.