Back to basics....

Varistreenin videoita katsellessani jäin pohtimaan houkuttelun määrää, minkä joudun tekemään saadakseni Brunon tarttumaan damiin/varikseen. Toisinaan Bruno ottaa kädestä asioita ihan mielellään suuhun, ja yleensä ei tarvita kuin yksi askel poispäin koirasta, niin se tarttuu kädessä olevaan esineeseen, jos sen toivon niin tekevän.

Varistreeniä viime syksyltä, kuvannut Katja Surakka

Jotta voisimme harjoitella tehokkaasti paikallaollessa suussa asioiden pitämistä, niin Brunon tarttumista esineeseen pitää vahvistaa ts. kouluttaa Brunolle mukavaksi kädessäni olevaan esineeseen tarttuminen.

Tuumasta toimeen! Naksu, makupalat ja dami esiin. Katsoin koirasta ensimmäisen palkkauksen kriteerin, siis laitoin damin Brunon kuonon korkeudelle ja odotin, mitä tapahtuu. Bruno tarjosi kuonokosketusta damiin, ja siitä siis lähdettiin: naks ja palkka.

Koska tämä oli tuttu harjoitus Brunolle, pääsin jo saman session aikana nostamaan palkkauksen kriteeriä suun raottamiseksi, ja siitä edelleen damin suuhun ottamiseen. Koko ajan pidin itse myös damista kiinni.

Tätä harjoitusta olemme tehneet useana päivänä ja useita kertoja päivässä. Kriteeri on siis tarttuminen. Jotenkin Bruno kuitenkin paineistuu tai lannistuu, jos teemme enemmän kuin kaksi toistoa, joten jatkossa yritän malttaa lopettaa kahteen innokkaaseen tarttumiseen. Lannistuminen näkyy passivoitumisena ja katseen kääntämisenä pois, enkä oikein ole löytänyt syytä, mistä se johtuu. Katsotaan, auttaako toistojen rajaaminen kahteen.

Tästä on siis tarkoitus edetä niin, että vähitellen pidennän damin suussa pitoaikaa ennen palkkaamista, sitten irrotan käden ja tässä vaiheessa yhdistän myös damin luovutuksen ja "kiitos" käskyn mukaan. Toivotaan, että tällä tavoin saamme kuntoon ne muutamat metrit, joista meidän onnistunut ja huolellinen palautus on ollut kiinni.

Ekan pitoharjoituksen jälkeen, kun olin laittanut makupalat ja naksuttimen pois, niin annoin Brunon vielä kantaa damia. Hups huijaa, huomasin, että harjoitushan oli vaikuttanut jo positiivisesti luovutukseen!

Sain rapsutella Brunoa leuan alta sen istuessa vieressä, ja vasta kiitos-käskyllä Bruno irrotti otteensa. Tätä tehtiin pari kertaa, kun ajattelin, että ensimmäinen oli vain tuuria. Mutta toisellakin kerralla meni yhtä hienosti ja Bruno näytti ihan siltä, että "minäpä äiskä opin tämän". Vaan eihän se tietysti näin helposti käy, että käytös siirtyisi heti myös ulos ja noutotehtäviin puhumattakaan riistasta, mutta toivoa kuitenkin antaa. Treeniä, treeniä, treeniä....

Tänään vappuaattona kävin Brunon ja Leevin kanssa pelto- ja metsälenkillä. Pellolla oli lokkeja ja töyhtöhyypät pyrähtelivät pelto-ojista. Koiria tietysti linnut kovasti kiinnostivat, ja pellolle mennessä Bruno otti pienen pyrähdyksen pellolle lintuja katsomaan.

Pelto-ojien veden lämpötila tuli tarkistettua

Paluumatkalla pellon reunaa kävellessä, päätin testata, millä mallilla meidän seuraaminen on lintuhäiriössä. Luottamus oli sen verran kova, että hihna pysyi taskussa. Leevi oli lenkkeilystä jo tympiintynyt, eikä sitä enää tässä vaiheessa linnut kiinnostaneet, joten se tyytyi jolkottelemaan heinikossa minun jalan jälkiäni.

Bruno seurasi lintuja tarkkaavaisena ja siirtyi alussa pellon puolelle vaanien, mutta "jätä"-käskyllä luopui linnuista ja palasi viereeni kulkemaan. Toisen kerran Bruno meni hetkeksi edelleni, kun edestämme n. 3 metrin päästä pyrähti töyhtöhyyppä lentoon. Bruno ei kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan lintua, vaan palasi kiltisti seuraamaan. Myös siinä vaiheessa, kun ohitimme 10 metrin päästä lokkiparven, Bruno pysyi kuuliaisesti lähellä. Palkkasin satunnaisesti ja lokkien kohdalla vähän tiheämmin.

Velikullat! Bruno ja Leevi

Toisen luopumisen Bruno teki metsässä. Leevi säntäsi pellolta metsään ja arvasin, että joku "aarre" sieltä oli löytynyt. Näin kaukaa, että Leevillä oli joku musta suussa, epäilen linnun raadoksi. Kutsuin Leeviä luokse ja yllätyksekseni se jätti aarteensa ja tuli luo. Bruno tietysti heti huomasi tilaisuutensa tulleen, kun Leevi tiputti raadon ja lähti säntäämään sen luokse. Huusin "jätä", minkä kuullessaan Bruno pysähtyi, kääntyi ja palasi luokseni. Meillä on siis nyt jo melko hyvin toimiva luopumiskäsky!

Metsä/peltolenkit päättyy AINA kura-altaaseen

Reeniä, reeniä!

Viikon pakkasessa levännyt varis pääsi tänään lauantaiaamuna lämmittelemään keväiseen ulkoilmaan. Iltapäivästä otin Brunon kanssa kantamis- ja palautustreeniä ensin damilla ja sitten vielä vähän kohmeisella variksella.

Makkaranpaistossa muutama viikko

Teimme ensin damilla kantamis,- pito- ja palautustreeniä. Käteen palautusta vahvistin ja yleistin vielä vaihtamalla käden paikkaa, kyykistymällä Brunoon selin ja ohjaamalla Brunon ensin dami suussa jalkojeni välistä. Yhtään kertaa ei dami pudonnut maahan, vaan tuli 100%:sesti käteen.

Sitten teimme variksella samoja kantamis- ja palautusharjoituksia kuin damilla sekä palautusta noudon yhteydessä niin, että varis jäin minun ja Brunon väliin.

Halusin nähdä, lähtisikö Bruno palauttamaan varista minulle ilman käskyä, joten kävin viemässä variksen metsään Brunon näkemättä, ja sitten menimme alueelle yhdessä kävelemään. Bruno aloitti heti haun, minun vapauttaessa sen seuraamisesta. Variksen löydettyään Bruno nappasi sen suuhunsa, tuli variksen kanssa suoraa minun luo ja palautti käteen.

Lopuksi otin variksella Brunolle "linjaa" tutulle paikalle Brunon nähdessä, kun vein variksen linjan päähän. Nouto sujui moitteettomasti ja palautus myös. Riistalla leikkimistä en myöskään huomannut. Kaiken kaikkiaan treeni meni mielestäni todella hyvin, mutta valitettavasti "hovikuvaajani" oli kiinni liiterin katon maalamisessa, joten hän ei ehtinyt kuvaamaan ensimmäistä treenisessiota.

Kävimme koirien kanssa tunnin metsälenkillä, ja lenkin jälkeen otin Brunolle muutaman harjoituksen ihan vain saadakseni vähän videomateriaalia treenistä. Olisi ehkä pitänyt jättää videointi seuraavaan kertaan, kun uusintatreeni ei mennyt enää niin hyvin kuin ensimmäinen. Luulen sen johtuneen ihan puhtaasti Brunon väsymisestä. Olihan me tehty treeni ennen lenkkiä ja sitten metsälenkki siihen päälle. Tässä kuitenkin kantamis- ja palautustreeniä damilla. Brunon väsymys näkyy mm. siinä, että Brunoa joutuu aika paljon houkuttelemaan tarttumaan damiin.

 

Seuraavassa tehtiin sama harjoitus, mutta damin tilalle vaihdoin variksen.

 

 

Samoin varikseen tarttumista piti motivoida. Alussa Bruno on liiankin innokkaana ja meinaa lähteä variksen kanssa huitelemaan. Vire pääsi nousemaan turhan paljon, kun jätin Brunon Leevin kanssa odottamaan talon eteen, kun menin itse hakemaan varispussia varaston takaa. Odottaminen viritti Brunon "jousta" ehkä hitusen liikaa ja ensimmäinen ote variksesta oli mielestäni turhan napakka.

Sitten otin lyhyen noudon variksella niin, että jätin variksen Brunon ja itseni väliin.

Lopuksi vielä variksen palautumista noutotehtävässä, jossa matkaa on jo vähän enemmän. Vein Brunon odottaessa paikallaan variksen tuttuun muistipaikkaan kuusen juurelle.

Videoista näkyy, että variksella luovutus käteen on huolimattomampaa kuin damilla. Bruno ikäänkuin sylkäisee variksen minun käteen. Palautuksissa minun pitää olla tarkempi, että saan Brunon nostamaan katseensa ylöspäin ennen luovutusta. Lisäksi huomasin videoita katsoessani, että pitää olla tarkkana naksuttimen kanssa. Olen tainnut vahingossa vahvistaa sylkäisemistä naksauttamalla sekuntin murto-osan liian aikaisin!

Damilla sain Brunon palauttamaan niin, että se hyppää minua vasten. Se ei kuitenkaan ole tapa, jolla riistat haluan.... mutta kunhan kokeilin, että pysyykö dami suussa, jos pyydän Brunon hyppäämään minua vasten. Kyllä pysyi! Mutta tätä ei tullut videolle, kun kokeilin sitä ensimmäisessä treenissä.

Varsinaista treeniä dameilla ja riistalla emme ole tehneet sitten pääsiäisen ja Heikin treenin jälkeen. Palautuksia harjoittelemme kuitenkin jatkuvasti leluilla ja erilaisilla esineillä, joita Bruno keksii ottaa suuhunsa. Metsälenkkien lomaan olen ottanut lähipillityksen ja lähietsinnän opettamista makupaloilla ja pallolla tai damilla. Lisäksi ollaan treenattu pillipysäytystä lenkillä ja omassa pihassa. Välillä olen lenkkeilyn yhteyteen ottanut muistin, niin että lenkille lähtiessä heitän damin Brunolle tuttuun muistipaikkaan Brunon nähdessä ja lenkiltä tullessa päästän Brunon noutamaan. Tässä ollaan kasvatettu koko ajan matkaa, kun damin paikka on pysynyt samana. Ei mene päivää ilman treeniä, vähintäänkin tehdään ruokakupille paikallaoloa tai sivulle tuloa ja seuraamista. Ehkä hurahtaminen tähän koirankoulutukseen näkyy juuri siinä, että näkee kaiken koiran kanssa vietetyn ajan oppimistilanteina. Sitä vain vaistomaisesti alkaa miettiä tilanteita koiran oppimisen näkökulmasta.

Noutojuttujen vastapainona olemme agilityn "Löysin rantein"-kurssilla. Agility on meille hauskaa yhdessä touhuamista ja yhteispelin vahvistamista. Sinne suuntaamme huomenna. 

Heikin nometreeneissä: pienestä kiinni!

Koko talvi on Brunon kanssa harjoiteltu palautuksia erilaisilla esineillä ja edelliseltä Heikin nomekerralta saatiin kotiläksyksi palautus käteen. Palautusta on nyt 2,5 kuukautta harjoiteltu dameilla ja luulin, että me osataan... mutta meidän räpeltäminen näytti siltä, ihan kuin mitään ei olisi asian eteen tehty koko aikana! Ja taas mietintämyssy päähän ja tuumailemaan, että mikä meni pieleen.

• käteen palautus ei ole vielä yleistynyt kotimetsää kauemmaksi ---- lisää harjoitusta eri paikoissa ja suuremmissa häiriöissä
• minun jännittäminen! Siis oikeesti tyhmää jännittää, kun porukka alkaa olla jo ihan tuttua ja Heikkikin on tosi rento tyyppi, mutta minkäs itselleen mahtaa. En edes tiedä, mikä jännittää, mutta minun jännittäminen vaikuttaa heti Brunoon.Se ikäänkuin käy varovaiseksi minun lähellä eikä tarjoa damia minulle vaan painaa päänsä alas ja tiputtelee damit jalkoihin. Rauhoittelevia eleitä kenties?
• Ehkä pitäisi ottaa muutama käteen palauttaminen pohjalle ennen noutotehtäviä esim. kantamisharjoituksen kautta siis tarkistaa, että käteen palautus on yleistynyt myös uuteen treeniympäristöön
• Heikin neuvo oli vaatia käytöstä koiralta ja olla itse topakampi
• palkkausta mietittiin yhdessä ja Brunolle palautusintoa saisi varmasti lisää vauhtinoudolla. Pitää vaan tarkkailla, että ei mene kierrokset yli.

Heikki Nevalainen

 Palautuksessa olevat puutteet jäivät päällimmäisenä mieleen, mutta oli meidän treeni muutakin...

Treenit aloiteltiin pellolla yksi koirakko kerrallaan. Brunolla otettiin markkeerauksia ja yritettiin niissä saada palautukset sujumaan. Tässä kohtaa jännitys oli kovimmillaan enkä suorastaan muista harjoituksista muuta kuin pieleen menneet palautukset. Treenikaveri Pia Takkunen otti kuvia.

Siitä se lähtee... Heikin markkeerausheitot ON korkeita!

Palautusvauhti on jees!

Tähän asti vielä homma toimii....

Kokeillaan toimiiko kyykistyminen, ei toiminut

Tässä kuvassa näkyy Brunon "lepyttely", kun mamma on niin outo

Damikierroksen jälkeen Heikki kaivoi riistat esiin. Brunolle hän vei sokkona riistoja pitkin peltoa ja lähdimme yhdessä koiran kanssa pellolle kävelemään antamatta Brunolle mitään käskyä. Heikki halusi tällä nähdä, miten Bruno toimii riistan kanssa vapaana ollessa. Bruno nosti riistat spontaanisti ja lähti tuomaan minulle. Palauttaessa Bruno käänteli päätään puolelta toiselle vilkuillen sivuilleen.

Heikin mukaan Bruno vähän leikkii riistalla palauttaessaan sitä. Leikkimistä riistalla lähdettiin korjaamaan niin, että heti, jos Bruno alkoi palautuksessa katsella sivulle tai oli aikeissa vaihtaa suuntaa, niin käskin sen painokkaasti luokse. Tämä kyllä toimi ja leikkiminen loppui ainakin tässä treenissä.

Käteen palauttamiseen kokeiltiin vaatimista. Olen opettanut Brunolle pitämiseen "tuo" käskyn ja sitä toistelin samalla kun otin hitaasti askelia taaksepäin. Tämä toimi muutamia kertoja, mutta sitten riistat alkoivat tipahdella ennen aikojaan.

Vaatiminen tekee mielestäni palautuksesta negatiivista ja "raskasta". Mielummin opetan Brunolle käteen palautuksen positiivisesti vahvistamalla. Pitää edelleen siis vahvistaa käsikohdetta ja alkaa käyttää vauhtinoutoa käteen tulevien palautusten palkkana. Mutta palkkauksen kriteeri pitää kyllä miettiä tarkkaan, koska siinä voin mielestäni jo "vaatiakin" kun olen käteen palautuksen Brunolle opettanut. Palkka siis vain käteen asti tulevista palautuksista. Myös pitoharjoitukset otetaan mukaan ohjelmaan.

Toisella riistakierroksella Heikki kävi metsään tekemässä hakuruudun. Menin metsän laitaan Brunon kanssa odottamaan ja laukauksen kuultuani lähetin Brunon noutamaan. Bruno teki loistavaa hakua, nosti kaiken sortin riistat spontaanisti ja palautti minulle.

Bruno sai Heikiltä kehuja hakutyöstä. Heikin mukaan, meillä on homma vain "ihan pienestä kiinni" (1-3 metristä), ja sen eteen tehdään nyt töitä, että saadaan viimeiset metrit kurottua umpeen! Taippareihin Heikki rohkaisi osallistumaan ja antoi hyviä vinkkejä, kuinka palautukset kannattaa hoitaa. Koiran työskentelystä taippari ei Heikin mukaan jää kiinni!

Korva tarkkana kuunnellaan Heikin neuvoja

Tehtiin vielä toinen setti hakuruutua, ja sen päätteeksi kokeilin vielä kanto- ja palautusharjoitusta Heikin ohjeiden mukaan riistalla. Brunolla alkoi kuitenkin jo paukut olla käytetty, eikä se enää lämmennyt kantoharjoitteluun. Koska olin ymmärtänyt harjoituksen idean, niin emme lähteneet enää väkisin kantamista ääntämään. Otimme Brunolle vielä muutaman noudon hakuruudusta, että saisimme koiralle mukavan lopetuksen treenille. Saatiin Heikiltä "matkaevääksi" yksi varis, jolla jatkamme harjoittelua kotona.

Bruno on edelleen eilisestä melko uupunut, joten tänään ei vielä kaiveltu tirppaa pakkasesta. Lepäilkööt tämän päivän ja ehkä vielä huomisenkin. Tehdään ylihuomenna jotain pientä damilla ja sitten jos palautukset toimii, niin sulatellaan tirppa viikonlopun treeneihin.

Hakuruutua dameilla

Olen ilmoittanut Brunon Pieksämäelle noutajien taipumuskokeisiin lauantaina 24.5.! Nyt vain ahkeraa, mutta järkevää treeniä sekä toivoa siitä, että olemme syntyneet onnellisten tähtien alla... No, tähtiin on vaikea vaikuttaa, ehkä koiran kouluttamiseen edes jollakin tavalla.

Aurinkoisena huhtikuun iltana pakkasin metsälenkille repullisen dameja Tommille ja damiliivillisen itselleni. Tarkoitus oli tehdä dameilla 8 damin motivoitu hakuruutu Brunolle. Myös Leevi pääsi mukaan häiriökoiraksi ja muutenkin seuramieheksi.

Laitoimme koirat odottamaan ja menimme damipussukoidemme kanssa talsimaan hakualueelle. Hajustimme dameilla aluetta ja ennen heittoja matkimme lintujen ääniä. Asiasta tietämätön ohikulkija olisi varmaan soittanut valkotakkiset paikalle... ;) Tommi oli eka kertaa näissä hommissa, ja ihan hienostihan tuo sujui! Vähän ennen paluuta koirien luo, Leevi aloitti hirmuisen haukkukonsertin, Brunon odottaessa hiljaa.

Irrottaessani Brunon hihnaa puusta, Tommi selitti jotain ja heilautti kättään. Bruno katsoi sen käsimerkiksi noutoon ja ryntäsi matkaan. Matka päättyi kyllä lyhyeen ja ikävään nykäisyyn, kun en ollut ehtinyt saada vielä hihnaa irti puusta. Koira oli siis motivoitunut ja todella innoissaan lähtemään...

Bruno odottaa lupaa lähteä noutamaan

Lähetin Brunon rauhassa ensimmäiseen noutoon ja se lähtikin kuin ohjus. Löydettyään ensimmäisen damin Bruno intoutui vielä juoksemaan alueella meidän hajujen perässä ja vaihtoi lennosta dameja. Näytti, kuin se olisi kasannut niitä yhteen kasaan. Bruno ei välittänyt pillistä, vaan rallaili aikansa alueella ja hetken päästä palautti iloisena damin minulle.

Vauhdikas palautus, edes kamera ei ehdi kunnolla koiraa kuvata!

"Hyvä, noin juuri!"

Bruno palauttaa

Palkkapäivä!

Seuraavat viisi damia palautuivat suoraviivaisesti ja kuin oppikirjan mukaan, hyvällä palautusvauhdilla ja käteen. Hmm.... ja taas mietintämyssy päähän, että mikä siinä ensimmäisessä noudossa meni pieleen? Kyllähän niitä syitäkin sitten tuli mieleen:

• motivointi meni yli, me molemmat oltiin motivoimassa, äänneltiin ja heiteltiin dameja, Leevin haukkuminen....----seuraavalla kerralla käyn tekemässä hakuruudun etukäteen ja motivointi markkeerauksella ruutuun, kuten taippareissa
• Brunolle pitäisi aina ensin tehdä energian purku tehtävä ennen aivotyötä, rallaus oli osittain ihan sitä, että Brunosta on vaan niin kiva juosta. Brunon "jousi" oli virittynyt äärimmilleen meidän tehdessä hakuruutua ja viritys oli pakko purkaa juoksemalla. Tätähän se Heikkikin sanoi, että ihan reilusti pituutta ensimmäisiin tehtäviin, että Bruno pääsee päästelemään ylimääräiset höyryt 
• Nuori uros.... ne keksii kaikenlaista ;)

Olin alun hassuttelusta huolimatta oikein tyytyväinen Brunon suoriutumiseen. Alueella oli kahdeksan damia, mutta lopetin kuudennen jälkeen, kun halusin lopettaa siinä vaiheessa, kun palautukset tulivat samalla vauhdilla kuin noutoon lähdöt. Mikä upeinta, palautukset tulivat kaikki käteen asti!

                                          

Tästä jatketaan pääsiäismaanantaina Heikin kurssilla. Heikki lupaili meille riistakertaa. Jännä nähdä, yleistyykö palautukset käteen myös riistalla... ja mitä jännää tuo veijari sitten keksii?!

 

Polvijärven ryhmänäyttelystä kajahtaa: serti-tili avattu!!!

Bruno 2-v.

Brunon ensi esiintyminen näyttelyssä avoimessa (yli 2-v. koirat) luokassa ylitti kaikki odotukset. Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa vaikutti olevan erittäin tarkka rakenteesta ja liikkeestä. Hän tunnusteli tarkkaan koirat käsikopelolla, ja moneen kertaan, sekä juoksutti paljon. Todella upeita koiria lähti kehästä saaden EH:n (erittäin hyvä). Ennen kehään menoa yritin valmistaa itseäni, että tulos voisi meille olla myös EH tai jopa H.

Näin sitä mennään!

Tuomarin käsittelyssä

Mutta toisin kuitenkin kävi.... saimme ERI:n, joka oli meille pääsylippu kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa taas juostiin ympyrää ja pareittain vielä edestakaisin, ja niinhän siinä kävi, että me pestiin koko AVO urosporukka! Brunolle kilpailuluokasta sija 1. ja homma jatkui paras uros kehässä.

Pönötystä

Paras uros kehästä tuloksena PU2, eli 2.sija, mutta koska meidät päihittänyt "vanha kehäkettu" ja muotovalio koira ei voinut sertiä ottaa enää vastaan, niin se siirtyikin meille! Enpä ensin edes tajunnut kupletin juonta, ennenkuin tuki- ja kannatusjoukkomme kehän laidalta huutivat, että te saatte sertin. Arvatenkin hymy oli herkässä! On vieläkin...

Ai, mitä? Siis sertikö?

Edelleen vähän hölmistyneenä

Niin kuin kunnon kilpa"urheilijat" konsanaan, niin tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat myötävaikuttaneet näyttelyuramme  kehitykseen: kiitos rakas aviomieheni Tommi, että olet ollut tukenamme ja seuranamme kaikissa näyttelyissä (eikä siitä kamojen roudaamisestakaan ole ollut haittaa ;)). Kiitos ihanat tuki- ja kannatusjoukot paikan päällä Anne, Kati ja Katja sekä tuki- ja kannatusjoukot matkan päässä. Erityiskiitokset Brunon kasvattajalle Miialle tästä upeasta koirasta sekä kiitos kannustuksesta koko Ruokorapseenin jengille!

Bruno

 

POLVIJÄRVEN RYHMÄNÄYTTELY 6.4.2014

Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS

AVK ERI1, SA, PU2, SERT 

"Hyvät mittasuhteet ja luusto. Selvä sukupuolileima. Hyvä kallo-osa, riittävä kuonon pituus, hyvät korvat. Tasapainoinen ylälinja, runko voisi olla syvempi. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvät takakulmaukset. Hyvät käpälät, etuliikkeessä hieman löysyyttä, hieman kapea takaa, pitkä tehokas sivuaskel. Liikkeessä selkä hieman elää. Hyvä karvanlaatu."

Sertipoika

Bruno

 Kuvannut Kati Puustinen ja Katja Surakka (KS).

Heikin kurssin kotiläksy: palautuksen harjoittelu

Nomekurssilta saimme kotiläksyksi palautuksen harjoittelun. Heikki neuvoi harjoittelemaan palautuksia niin, että innostaisin Brunoa taputtelemalla käsiä ja sanomalla "täällä". Tarkoituksena oli saada Bruno kohottamaan dami suussa katseensa maasta ja tarjoamaan damia minulle "syliin". Palkaksi hyvästä suorituksesta Bruno saisi vauhtinoudon damille ja sen palautuksesta kehut ja silitykset.

Teimme yhden treenin toissapäivänä Heikin ohjeiden mukaisesti, mutta jotenkin se meni hosumiseksi. Onnistuttiin kyllä, mutta jäin epäilemään, että Brunolle ei ehkä kirkastunut, mitä siltä hain. Niimpä päätin kokeilla omalla tavallani.....

Vahvistin ensin käsikohteen damin palautuspaikkaan syliin ilman noutoesinettä.

Tämä sujui, joten lisäsin harjoitukseen luoksetulon. Yhdistin suoraan merkkipillityksen ja pillillä luoksetulon, jonka päätteeksi käsikosketus damin palautuspaikkaan.

Sitten lisäsin harjoitukseen damin. Eteentuloja dami suussa, käsikosketus ja luovutus "kiitos" käskyllä.

Tätä vahvistan vielä edelleen, lisään häiriöitä, matkaa ja yhdistän noutotehtäviin. Tämä menetelmä tuntui paremmin itselle sopivalta ja pohjathan tähän oltiin jo tehty aiemmin. Toivotaan, että lopputulos saa myös Heikin tyytyväiseksi :)

Nevalaisen Heikin nomekurssi, osa I

Ainakin Pohjois-Karjalaiset nome- ja wt-harrastajat tietävät (tuntevat) Nevalaisen Heikin. Olin kuullut häntä kovasti kehuttavan kouluttajana. Hän toimii tuomarina nomessa ja wt:ssä sekä on pitkänlinjan noutajaharrastaja. Meille tarjoutui Brunon kanssa mahdollisuus päästä Heikin koulutukseen. Eilinen ilta (ma 31.1.) menikin mukavasti Heikin opissa. Tilattuna on kolme kertaa 5-hengen porukalla, mutta mahdollisuus on jatkaa treenejä myös pidemmälle, aina elokuun 9. päivään saakka (=sorsan metsästys alkaa 10.8. ja Heikki intohimoinen metsästäjä).

Koulutus alkoi infotilaisuudella jo viime viikolla, jossa Heikki kertoi meille itsestään ja ajatuksistaan koiran kouluttamiseen liittyen. Heikki oli ilmottautumisiemme perusteella jakanut meidät ryhmiin ja infossa sovimme ryhmämme muiden jäsenten kanssa kaikille sopivat treenipäivät. Meidät Heikki oli laittanut "NOU" -ryhmään. Ensin ajattelin, että "hö" osataanhan me jo vaikka mitä, mutta nyt ensimmäisen koulutuskerran jälkeen, olen tyytyväinen, että saamme Brunon kanssa vielä hioa perusteita.

Ensimmäisen treenin aloitimme kertomalla tavoitteistamme ja koiristamme sekä, mitä niiden kanssa on jo tehty. Tässä meidän tavoitteet pähkinänkuoressa:

Lyhyen aikavälin tavoitteet:

• perusasiat (luoksetulo, malttaminen, paikallaolo, rauhoittuminen, seuraaminen, sivulle tulo, palautus ja luovutus sekä pillikäskyt) kuntoon
• taipparit läpi tulevana kesänä

Pitkän aikavälin tavoitteet:

• starttaaminen nome- ja wt-kokeissa 
• eteneminen niin pitkälle kuin ohjaajan koulutustaidot ja koiran kapasiteetti riittää.... 
• päästä ohjaamaan Brunoa ihan oikeassa metsästystilanteessa ja päästää Bruno tekemään sille rodunomaista työtä, noutamaan vedestä ja maalta ammuttua riistaa
• maistaa Brunon noutamaa sorsapaistia ;)

Tavoitteet Heikin kurssille:

• tilannekatsaus asiasta ymmärtävän silmin, missä olemme Brunon kanssa menossa ja erityisesti siihen, mihin meidän pitäisi koulutuksessa keskittyä
• lajintuntemuksen lisääntyminen
• oppia palkkaamaan Brunoa noutotehtävissä

Heikiltä toivon suoraa ja rehellistä palautetta..... ja ainakin ensimmäisen kerran perusteella voisi todeta, että rehellinen ja suorapuheinen kaveri hän on.

Meidän lisäksemme ryhmässämme on kaksi 8 kuukauden ikäistä chesssiä, 3-vuotias flätti ja treenikamumme Pia ja hänen 1,5-vuotias tollerinsa Veke.

Rupattelutuokion jälkeen jokainen koira pääsi yksitellen tekemään lyhyen markkeerauksen, jossa Heikki katsoi koirakon tasoa. Bruno oli aivan kuumana, kun otin sen autosta. Uusi paikka, naapuri autossa huutavat koirat ja tieto siitä, että pääsee treenaamaan, olivat pistäneet pojan kierroksille. En ole eläissäni nähnyt sen lähtevän niin lujaa damille! Takaisinkin se tuli melkoista haipakkaa. Palautus pudota mätkähti maahan. Toiseen markkeeraukseen Heikki lisäsi sille reilusti matkaa ja siinä Bruno pääsikin purkamaan mukavasti energiaa, kun joutui hakemaan damia pellosta. Heikki antoikin ohjeeksi, että treenin alussa ottaa ihan reilusti matkaa, että Bruno pääsee päästelemään ensin ylimääräiset höyryt juoksemalla. Dami palautui kyllä, mutta palautus oli sinnepäin.

Saimme Heikiltä kehuja hallinnasta. Asia, jota rupeaisimme työstämään, oli.... yllätys yllätys PALAUTUS KÄTEEN!

Kun kaikki olivat tehneet yksitellen kierroksen, otimme peltotokoa koirakoiden tason mukaisesti. Brunolle  teimme sivulla oloa häirittynä sekä rauhoittumista (vieressä oleva koira kutsutaan pillillä luokse, pennuille vauhtiluoksetuloa, vahingossa tuli yksi pentu irti häiriökin), odottamista istuen (minä menin kauemmaksi ja ojan yli, kiersin koiran 3m:n säteellä) sekä luoksetuloa. Vaikeinta Brunolle on tauot, kun pitäisi vain olla ilman sen kummempaa käskyä. Brunolla esiintyi taukojen aikana sijaistoimintona maanhaistelua ja piippaamista.

Heikin neuvo näihin oli poistua koiran luota tauon ajaksi kauemmaksi. Piippaamiseen hän antoi neuvoksi joko puuttua siihen niin voimakkaasti, että "yksi kerta riittäisi" tai sitten olla vain huomaamatta ja toivoa, että käytös sammuisi. En edes uskaltanut kysyä, mitä tuo "yksi kerta riittäisi" -rangaistus tarkoittaa, vaan sanoin heti, että tuo ensimmäinen vaihtoehto ei tullut meidän kohdalla kyseeseen. Epäilen vahvasti, että voisiko rankaisulla edes saada piippausta loppumaan. Miten voi varmistaa, että koira ymmärtää, mistä sitä rangaistaan eikä yhdistä rankaisua johonkin muuhun? Kerroin Heikille oman tapani, joka on palkata ja kehua koiraa silloin, kun se on rauhassa ja hiljaa ja jättää piippaus ja sijaistoiminnot huomiotta tai jos mahdollista, niin estää sijaistoimintojen tekeminen esim. hihnan avulla.

Peltotokon jälkeen pennut menivät autoon (niille oli tullut jo treeniä ihan kylliksi), mutta vanhemmat koirat, Bruno mukaan luettuna, jatkoivat treeniä motivoidulla hakuruudulla. Heikki kävi hakuruudussa motivoimassa, heitteli dameja alueelle ja matki linnun ääniä, me katsoimme koirien kanssa. Lähetimme koiria vuorotellen noutoon.

Bruno pääsi ensimmäisenä töihin. Huonoksi onneksi paluumatkalla osui toinen dami, johon Bruno vaihtoi ensimmäiseksi nostamansa damin. Vihelsin kyllä pillillä luoksetulokäskyn, mutta Bruno oli päättänyt, että toinen dami oli ihanampi eikä välittänyt pillistä. Ei varmaan tarvitse enää kertoa, mutta palautuksessa dami tippui jalkojeni juureen maahan.

Bruno sai hetken kerätä motivaatiota toisen koiran noutaessa, kunnes tuli taas meidän vuoro. Lähetin Brunon hakualueelle, mutta se singahtikin vasemmalla olevaan heinätupsuun ja jäi sitä nuuskimaan. Nostipa vielä jalkaakin...Vähän siinä ärähdin ja kävin hakemassa koiran takaisin hommiin. Ei muuta kuin uusi yritys: koira sivulle pari askelta seuraamista ja lähetys hakualueelle. Pieni ärähdykseni vissiin sekoitti Brunolta pakan, koska kesken haun, se alkoi nuuskuttelemaan alueella jotain ihan muuta. Heikki kiiruhti hätiin ja hienovaraisesti kertoi Brunolle, että nyt töihin siitä.

Dami löytyi, taisi muistaakseni vaihtuakin matkalla ja kakallekin piti vielä jäädä, ennenkuin dami ja koira pääsivät perille asti. Muistelen, että tehtiin vielä yksi palauttava nouto hakuruudusta, joka ehken meni suht mallikkaasti.

Summa summarum..... ei mennyt hakuruutu "ihan" putkeen! Missä oli vika, sitä mietin parasta aikaakin. Heikki kehotti minua olemaan käskyissäni määrätietoisempi ja topakampi Heikin ensivaikutelman perusteella Bruno ei ole "ihan niin pehmeä" kuin minä luulen. Minun luulot meidän taipparivalmiudestakin taitaa joutaa romukoppaan. Toukokuun taipparit voi tulla liian pian, syyskuun oman yhdistyksen koe saattaisi olla realistisempi tavoite eilisen illan hakuruudun perusteella.

Lopuksi harjoittelimme Brunon kanssa palautuksia ja Heikki antoi vinkkejä siihen. Saimme palautusten harjoittelun kotiläksyksi ja nyt alkaakin olla jo kiire läksyn tekoon. Yhtään noutoa tai hakuruutua ei tehdä ennenkuin palautus tulee vähintään 70-80% varmuudella käteen!

Bruno Ylämyllyllä syksyllä 2013, Kuvannut Kati Puustinen