... ja yhdessä on koettava sekä hyvät että huonot. Näin sanoi minulle puhelimessa Brunon kasvattaja Miia, kun soitin hänelle paniikkipuhelun erään epäonnistuneen nometreenin päätteeksi. Bruno oli yllättänyt minut täysin olemalla piittaamatta luoksetulokutsusta tai damien palautuksesta. Sitä kiinnosti enemmän metsän hajujen haistelu ja puskien merkkailu. Samoin kävi myös ensimmäisessä taipparitreenissä.
Olin suorastaan shokissa, kun tuntui, että joku oli vaihtanut koirani automatkan aikana toiseen. Vuosi tämän koiran kanssa oli keskitytty pelkästään hyvän suhteen luomiseen, yhdessä tekemiseen, luoksetuloon ja oppimaan oppimisen taitojen kehittämiseen. Oliko vuosi mennyt ihan hukkaan?
Onneksi on kasvattaja, joka löytää aina ne oikeat sanat: " On niitä hyviä päiviä ja on niitä huonoja päiviä, yhdessä koetaan niin ne hyvät kuin huonot". Näinhän se juuri on. Ei aina voi mennä hyvin ja onnistua, ei edes Brunon kaltaisen, lähes täydellisen koiran kanssa. Ei minun koiraani kukaan ollut automatkan aikana vaihtanut, eikä minun ja Brunon välinen hyvä suhde ollut myöskään mihinkään kadonnut. Meillä oli vain huono päivä, ei onnistuttu, vaan epäonnistuttiin... yhdessä.
Minun tehtäväni oli miettiä, että miksi emme onnistuneet, ja yön nukuttuani asiat alkoivat kirkastua. Koirahan tekee asioita, joista on sille hyötyä. Bruno yksinkertaisesti näki itselleen kannattavammaksi jäädä nuuhimaan ja merkkailemaan mättäitä, kuin kantaa minulle kangaspatukoita. Minä en ollut saanut motivoitua sitä riittävästi suhteessa ympäröiviin häiriöihin, eikä Bruno uskonut damien suoran palautuksen olevan sille kannattavaa. Voi myös olla, että Bruno ei tiennyt siinä olevan mitään väärää, jos ensin vähän haistelee ja merkkailee. Siitä kuitenkin olen varma, että Bruno ei ollut tottelematon ilkeyttään tai "näyttääkseen keskisormea" niinkuin koirapiireissä monesti tykätään sanoa. Koira on koira, se tekee sellaista, josta se mielestään hyötyy. Ei koira osaa olla tahallaan ilkeä, se ominaisuus kuuluu yksinomaan ihmiselle.
 |
| "Ai minäkö muka ilkeä?" |
Jatkossa varmistan, että tehtävän vaatimustaso ja häiriöt ovat sopivassa suhteessa toisiinsa, ja että Bruno on motivoitunut annettuun tehtävään ja saa tekemästään työstä kunnon palkan. Lisäksi aina ennen treeniä, pitää miettiä valmiiksi, että mitä teen, jos kaikki ei menekään miten olin suunnitellut, esimerkiksi koira ei tulekaan luokse.
Vaikka meillä onkin nyt Brunon kanssa ollut paljon niitä hyviä päiviä, niin halusin tämän tähän kirjoittaa ihan vain siksi, että kun seuraavan kerran tulee huono päivä, niin muistaisin että yhdessä niin myötä kuin vastamäessä!
