Snj:n leirillä ja vepekokeessa Partaharjulla Brunon kanssa

Olimme Brunon kanssa Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleirillä Pieksämäellä Partaharjun leirikeskuksessa su 5.7.- pe 10.7.. Kanssamme leireili Brunon sisko Netta omistajansa Suvin kanssa. Majoituimme Suvin asuntovaunussa.

Sisarukset Netta ja Bruno valmiina leirille!

Saavuimme leirille sunnuntaina iltapäivällä. Leiriydyttyämme ja asetuttuamme taloksi Bruno pääsi Suvin käsittelyyn. Epäilykseni Brunon lihasten tilanteesta osoittautui oikeaksi. Bruno oli ihan jumissa. Siksi siis edellisessä vepekokeessa Bruno ei olisi halunnut viennissä lähteä uimaan.

Bruno koiraosteopaatti Suvi Matilaisen käsittelyssä leirillä su iltana

Hyvin maistui uni asuntovaunussa käsittelyn päätteeksi

Varsinainen leiri ja koulutukset alkoivat maanantaina. Maanantaille en ollut ilmoittanut Brunoa mihinkään koulutukseen, koska meillä oli tiistaina vepekoe. Olimme kuitenkin seuraamassa Suvin ja Netan nometreeniä maanantaina aamu- ja iltapäivällä. Vaikka Brunolle ei siellä fyysistä rasitusta tullutkaan, niin pääkoppa sai kyllä kuormitusta passitreenin muodossa. Tiesin passitreenin olleen onnistunut, kun toisen treenin loppupuolella Bruno makaili raukeana välittämättä laukauksista, markkeerauksista, toisten koiranohjaajien ilmoille kajahtavista käskyistä tai noutamaan ampaisevista koirista.

Vepekoepäivän aamun pyhitimme Brunon kanssa vapaalle oleskelulle, metsälenkille ja levolle. Keli oli sateinen ja tuulinen sekä viileähkö. Tommi-mieheni, jonka tarkoitus oli toimia apuohjaajana, saapui hyvissä ajoin paikalle ennen kokeen alkua. Ehdimme keitellä kahvit vaunulla ja hioa sotasuunnitelmat valmiiksi. Tommi ei ollut koskaan ollut mukana treeneissä avustajan tehtävissä ja vepekokeista hänen kokemuksensa oli ainoastaan katsomon puolelta. Luotin kuitenkin täysin siihen, että Tommi hoitaisi oman hommansa kunniakkaasti.

Kokeen ylituomarina toimi Heli Ronkainen. Alokasluokkaan osallistui yhteensä neljä koirakkoa.

Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy ja uiminen rantaan. Tapansa mukaan Bruno ponkaisi hurjalla loikalla veneestä heti käskyn kuultuaan. Uintimatkan puolessa välissä Bruno vilkuili vasemmalle muutamia kertoja. En rantapusikoiden takia nähnyt, mitä kiinnostavaa siellä oli. Tommi näki veneestä, että vedessä uinut tiira oli yrittänyt lähteä lentoon ja räpytellyt siipiään, joka tietysti herätti riistaviettisen koiran mielenkiinnon. Bruno kuitenkin ui suorinta tietä keskelle maalitolppia, vaikka varmasti houkutus käydä vilkaisemassa räpyttelevää lintua oli suuri.

Vienti jännitti etukäteen liikkeistä kaikista eniten, vaikka olinkin 98% varma, että edellisessä kokeessa epäonnistuminen viennissä johtuikin Brunon kipeytyneistä lihaksista. Rannassa odotellessamme veneen siirtymistä ensimmäiselle 30 metrin poijulle, olin vakuuttunut, että liike onnistuisi. Bruno oli lukinnut katseensa veneessä kököttävään Tommiin ja tunsin, miten Brunon vartalo jännittyi jalkaani vasten odottaen käskyä: "VIE". Käskyn saatuaan Bruno ampaisi vientiesine suussaan veteen ja ui määrätietoisesti veneelle. Tommi sai vaivatta vientiesineen Brunolta.

Rannassa yleisössä ensimmäistä kertaa vepekoetta katsomassa ollut nainen kiitteli, että näytimme hänelle, kuinka tämä liike tulisi suorittaa. Kaikki meitä edeltäneet viisi koirakkoa olivat epäonnistuneet viennissä. Voi että olin sanoinkuvaamattoman ylpeä Brunosta... ja Tommista!

Veneen haku meni ihan nappiin. Bruno toi veneen keskelle maalitolppia, vaikka monella koiralla tuuli painoi venettä vasemmalta ohi tolppien. Bruno oli selvästi omasta mielestään ihan oikeassa pelastustehtävässä, sillä heti köydestä irrotettuaan, se kääntyi katsomaan veneeseen päin kuin tarkistaen, että siellä olleet ihmiset olivat kunnossa. Voi sitä riemua, kun veneestä nousevalta Tommiltakin tuli mahtavat kehut Brunolle!

Hukkuvana oli mies, Brunolle ensimmäistä kertaa, mutta en uskonut sillä olevan merkitystä, kuten en myöskään sillä, että hukkuvan puku oli mustan sijaan kirkkaan oranssi. Hukkumistyyli oli melko "eleetön", vain kädet läiskyttivät, hukkuvan jalkojen ollessa koko ajan veden alla. Tommi jäi tässä liikkeessä rannalle, vaikka hänen olisi ollut mahdollista olla myös veneessä. Brunolle hukkuvan pelastaminen on ollut aina liikkeistä tärkein, ja Tommin istuminen veneessä olisi saattanut vain sotkea Brunoa. Eikähän Bruno tähän liikkeeseen apuja tarvinnut tälläkään kertaa, ei edes käskyä. Hukkuvan tiputtauduttua veneestä irrotin otteeni Brunon pannasta, ja samantien Bruno ampaisi kohti pelastettavaa. Bruno toi pelastettavan keskelle maalitolppia, ja tyylilleen uskollisena kääntyi vielä katsomaan rannassa, että hukkuva todella on pelastunut ja nousi jaloilleen.

Vaikka kaikki liikkeet olivatkin omasta mielestäni menneet täydellisesti, niin jännitys säilyi aina palkintojen jakoon saakka. Kuitenkin myös tuomarin mielestä olimme tehneet täydellisen ja 100 pisteen arvoisen suorituksen, jolla ansaitsimme alokasluokan voiton!

Tässä vielä kaikkien liikkeiden suoritusajat ja pisteet.

1. Uinti, aika 1,06; 25/25p
2. Esineen vienti, aika 0,46; 25/25p
3. Veneen nouto, aika 1,50; 25/25p
4. Hukkuvan pelastaminen, aika 1,51; 25/25p

Yhteensä 100p, ALO1, sijoitus 1/4

"Se on siinä!"

Bruno

Keskiviikko oli Brunolle ja Netalle huilipäivä leirillä. Suvin kanssa siivoilimme asuntovaunua, ja sillä aikaa koirat saivat lepäillä auton häkissä. Siivouksen jälkeen ajoimme koirien kanssa metsälenkille leirialueen ulkopuolelle. Käväisimme myös ostoksilla Pieksämäen Cittarissa.

Koirat chillaa

Ihmiset siivoaa

Torstaina ja perjantaina olimme nomekurssilla. Kouluttajana toimi Janne Kauppila, ja treenejä oli neljä. Harjoittelimme markkeerauksia, linjaa, lähihakua, hakua, pillipysäytyksiä ja perustottelevaisuutta. Bruno toimi hyvässä yhteistyössä ja suoritti annetut tehtävät hyvin. Erityisen onnellinen olin siitä, että vaikka takana oli henkisesti kuormittavat päivät leirillä ja tiistain vepekoe, niin silti Bruno keskittyi ja motivaatio tekemiseen säilyi aina perjantain viimeiseen noutotehtävään asti. Ääntelykin oli melko vähäistä ja pääosin turhautumis/tylsistymisvikinää, eikä juuri lainkaan kuumumisesta johtuvaa.

Bruno ja Netta perjantain treenissä

Upea leiriviikko on nyt takana! Kiitos Suville ja Netalle seurasta! Toivottavasti ensi kesänä taas leireillään... Loppuun vielä pari otosta ihanasta sisarkaksikosta.

Kuin kaksi marjaa!

Sisko ja sen veli

Vepen kisakauden avaus Kontiolahdessa 27.6.2015!

Brunon kanssa vepetreenit ovat menneet aivan mahtavasti. Alokasluokan liikkeitä ei treeneissä ole juuri enää harjoiteltu, vaan on keskitytty jo ylempien luokkien liikkeisiin. Olin ajatellut, että käydään "pakolliset" ALO ykköset vain hakemassa. Sovehan me läpäistiin viime kesänä täydellisellä 100 pisteen suorituksella. Mutta...

Taas tiputtiin kovaa ja korkealta! Sain tarpeellisen muistutuksen siitä, että elävä olento ei ole kone, vaan sillä voi olla huonojakin päiviä. Tällä kertaa huonon päivän takana on todennäköisesti edellisistä vepetreeneistä huonon lihashuollon seurauksena kipeytyneet lihakset tai sitten yksinkertaisesti liika treenaaminen ja väsymys. Mutta joka tapauksessa saan syyttää ihan itseäni, että tänään meidän suoritus ei riittänyt kuin kakkostulokseen pistein 85/100. Pisteet jakautuivat liikkeittäin seuraavasti:

1. Uinti: aika 1.10, 25/25p
2. Esineen vienti: aika 1.10, 11/25p; Ylimääräiset käskyt -10, uudelleen lähettäminen -4
3. Veneen nouto: aika 1.46, 25/25p
4. Hukkuvan pelastaminen: aika 1.55, 24/25p; Ylimääräinen käsky -1 

Vienti siis koitui tänään ykköstuloksen saamisen esteeksi. Liike, jonka Bruno on aina tehnyt täysillä ja mielellään. Muut liikkeet Bruno suoritti täydellisesti, hukkuvassa innostuin vähän kehumaan, kun en enää välittänyt yksittäisistä pistemenetyksistä. Pidin pisteitä tärkeämpänä kertoa Brunolle, miten tyytyväinen siihen olin. Onneksi sain videomateriaalia suoriuksistamme, niin pystyn jälkikäteen analysoimaan meidän tämän päiväisiä edesottamuksia.

Tässä siis meidän suoritukset tältä päivältä. Ensimmäisenä veneestä hyppy:

Toisena liikkeenä vienti.

Kolmantena veneen nouto.

Viimeinen eli neljäs liike, hukkuvan pelastaminen. Lähtöön Bruno ei käskyjä ole koskaan tarvinnut. Huomaa uintivauhti versus muut liikkeet. Kiire on pelastaa Tanja-ystävä hukkumasta. Tämän liikkeen Bruno ottaa aina tosissaan!

Lopputuloksesta huolimatta, olen älyttömän tyytyväinen meidän tämän päiväiseen suoritukseen. Vaikka siitä jäikin kirkkain hohto ja tekemisen ilo puuttumaan, niin silti  minulla oli jälleen kunnia ohjata ja omistaa koira, joka tekee työtä suurella sydämellä ja siksi, kun siltä pyydän. Nyt tuo rakas työmyyräni saa ansaitsemansa reenitauon ja aikaa palautua. Tämä sitten minulle arvokkaaksi opiksi koirastani seuraavaa koetta ajatellen: ei nometreenejä eikä kisatreenejä samalle viikolle vepekokeiden kanssa! Koetta edeltävä viikko on syytä rauhoittaa vapaille metsälenkeille ja rennolle yhdessä ololle.

Lopuksi vielä kiitos ystävälleni Minnalle, joka toimi Brunon apuohjaajana. Kiitos myös mieheni Tommi, kun olit tukenani ja apunani sekä ikuistit videolle tämän päivän tähtihetket!

Näytelmissä Varkaudessa

Olen lähtöisin Joroisten kunnasta Kuvansista ja syntynyt Varkaudessa. Ihan jo siitäkin syystä päätin ilmoittaa Brunon Varkauteen kansainväliseen kaikkien rotujen näyttelyyn. Toinen syy ilmoittaa Bruno Varkauden näyttelyyn oli se, että siellä päin asuvien sukulaisten ja läheisten olisi mahdollisuus tulla katsomaan meitä kehässä. Se suunnitelma meni pieleen, kun kaikilla oli muita suunnitelmia ja reissuja kirjaimellisesti ympäri maailmaa Kuhmosta ja Tallinnasta aina Amerikkaan asti. Mutta tapasin kuitenkin paljon vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen.

Odotellaan käyttöluokan alkamista ja kehään pääsyä

Itse näyttelyt olivat jälleen lievä pettymys. Hirmuinen puunaaminen ja ennakkovalmistelut, lopputuloksena EH, tuomarin lämmin kädenpuristus ja arvostelulappu kouraan. Onhan siellä näyttelyissä ihan kivaa, mutta melko kallista ja aikaa vievää puuhaa se on, siitä saatavaan hyötyyn nähden. Varsinkaan, kun Bruno ei liiemmin näyttelytouhusta taida perustaa, niin eiköhän tämä meidän sertin metsästys ollut tässä tällä erää. Voihan tuota onnea käydä välillä kokeilemassa lähiseudun ryhmänäyttelyissä, mutta nyt kesän ajan keskitymme lajeihin, jotka tuovat iloa sekä koiralle että ohjaajalle.

Tuomarin käsittelyssä, kuvannut Kati Puustinen

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS

KV Varkaus 17.5.2015

KÄK EH3

Tuomari: Tuula Pratt, Suomi

 

 "Uros, jolla hyvä koon ja pituuden suhde, mutta joka kauttaaltaan saisi olla 

voimakkaampi ja täyteläisempi, niin päästä kuin rungosta.

Hyvä kaula ja selkälinja.

Kokonaisuuteen sopiva luuston voimakkuus.

Hyvät tassut.

Hyvä hännän kiinnitys.

Oikein hyvät sivuliikkeet, erinomainen ulottuvuus askeleessa.

Ahtautta takana.

Hyvä turkki.

Pönötystä

 

 

 

Videolla juoksu ympäri kehää. Kuvaaja päätti ilmeisesti kuvata modernisti ja kääntää välillä kameran toisin päin ;) ei anneta sen häiritä.

Luopumisen kouluttaminen

Arkea koiran kanssa helpottaa luopumiskäytöksen kouluttaminen vahvaksi. Taidosta on hyötyä niin jokapäiväisessä elämässä kuin harrastuksissakin. Brunolle opetin luopumisen jo pentuna ja Leevin kanssa sitä on harjoiteltu pian sen meille muuttamisesta lähtien. Eräs blogini lukija kyseli joskus, että miten olen saanut luopumisen koulutettua niin vahvaksi, että jopa raadolle suunnan ottanut Bruno kääntyi "jätä"-käskyllä takaisin. Tässäpä meidän luopumisen kouluttamisen vaiheet (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

1. Makupala suljetussa nyrkissä. Välittömästi, kun koira lakkaa havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa-kehusana (itse käytän naksutinta) ja palkka. Palkkana nyrkissä oleva makupala. Kun koira ei enää ala havitella suljetussa nyrkissä olevaa makupalaa, voit siirtyä vaiheeseen 2.







2. Makupala kädellä, nyrkki auki. Heti, jos koira yrittää varastaa makupalan, nyrkki menee kiinni ja avautuu vasta kun, koira lakkaa nuolemasta tai havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa. Kun koira luopuu avoimella kädellä olevasta makupalasta sekunniksi-kehusana/naks ja palkka. Aikaa, joka koiran pitää malttaa odottaa saadaksen luvan makupalaan, kasvatetaan vähitellen. Jos koira useamman kerran yrittää varastaa makupalan, vaikka olet jo pystynyt nostamaan kriteeriä, niin olet ehkä kasvattanut odotettavaa aikaa liikaa. Palaa harjoittelemaan hieman lyhyemmällä ajalla. Sitten kun, koira odottaa jo pidemmän ajan saadakseen luvan makupalaan, voit siirtyä vaiheeseen 3.

3. Makupala avonaisella kädellä, lähde rauhallisesti viemään makupalakättä koiraa kohti. Jos koira yrittää ottaa ilman lupaa, sulje nyrkki. Tavoitteena on, että koira lähtisi kääntämään päätään poispäin makupalakädestä. Aluksi kriteeriksi voi ottaa silmien liikkeen poispäin makupalasta tai sitten vaikka vain sen, että saat vietyä käden lähelle koiraa. Kriteerin jokainen joutuu miettimään oman koiran mukaan. Lopulta luopuminen makupalasta voi näyttää vaikka niinkuin seuraavassa videossa Leevillä.

Päästyäsi tähän vaiheeseen voit alkaa liittää käytökseen käskysanan. Välillä palkka voi tulla toisesta kädestä. Muista harjoitella eri paikoissa ja erilaisissa häiriöissä. Vähitellen luovuttava makupala tai asia onkin maassa. Aloittaessasi harjoittelemaan maassa olevilla luopumiskohteilla, niin kannattaa käyttää avustajaa tai varmistaa hihnalla, ettei koira pääse varastamaan. Jos koira yrittää varastaa, on se merkki siitä, että tehtävä on ollut liian vaikea. Vain onnistumisten kautta saat koulutettua luopumisesta koiralle positiivisen asian, jota se käskyn kuultuaan haluaa tehdä. Muistathan vaikeuttaa kriteeriä vähitellen ja vasta, kun edellinen vaihe onnistuu 80%:n varmuudella kolmessa perättäisessä treenisessiossa.

Näillä ohjeilla koulutettu koira luopuu myös vapaana ollessaan erilaisista asioista ja tekee sen mielellään, koska käytös on koulutettu positiivisesti vahvistamalla. Itse käytän käskyä arjessa esim. ohitustilanteissa, hevosenmunkkien houkutellessa, koiran ottaessa jotain ällöä suuhun... Harrastuksissa olen käyttänyt käskyä esim. opettaessani, että noudettavaa esinettä ei saa vaihtaa matkalla toiseen ja rallitokon houkutuskyltillä, muutaman esimerkin mainitakseni. Jos mahdollista luopuminen kannattaa kouluttaa jo pennulle, silloin koira ei ole päässyt vielä saamaan niin paljon kokemuksia ympäristön tarjoamista houkutuksista. 

Kultaisten erikoisnäyttelyssä Kuopiossa

Helmikuun alkupuolella käytiin pyörähtämässä kultaistennoutajien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Niin se vain Brunonkin tasainen ERI-suora katkesi, ja tuomari antoi Brunolle EH:n. Ei auttanut edes kannustamaan saapuneet Tiina-sisko ja hänen avopuolisonsa Joonas.

Lämmittelyä ennen kehää

Ennen kehään menoa olin huolissani Brunon liikkeestä, koska lumessa tarpominen ja lumikenkälenkit näkyivät selvästi Brunon takaliikkeissä ja selän jäykkyytenä. Yllättäen moitteita tulikin Brunon pään alueen pigmentistä (nenä, silmien- ja suunympärykset) tai pikemminkin sen puutteesta. No, mutta sellaista tämä näyttelyhomma on, koskaan ei voi tietää, tuleeko serti vai H. Parhaamme kuitenkin tehtiin, eikä homma jäänyt kiinni ainakaan Brunon esiintymisestä tai minun handlerin taidoista. Mustaa kajaalia oli vaan liian vähän..... ;) ;)

Kultainen Rengas-Golden Ring Ry:n Pääerikoisnäyttely

Kuopio 7.2.2015

Tuomari: Lynne Hennessy

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS

KÄY EH

"Mid gold boy, shown in good coat and body.

Pigment rather poor today, spoiling expression.

Firm topline. 

Kind, steady temperament."

Kehäposetusta

Brunon ryhti kohillaan!

Näyttelyvuosi avattu Ilomantsissa

RN Ilomantsi 17.1.2015

Tuomari: Poletaeva Irina

Ruokorapseen Bruno Mars

KÄK ERI2

"Urosmainen. Erinomainen luusto. 

Melko hyvä pää. Riittävä pigmentti. 

Saksipurenta. Hyvä kaula. 

Ylälinja voisi olla tasaisempi liikkeessä. Nostaa häntää liikkeessä.

Riittävä eturinta ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. 

Melko hyvä liike. Hieman ulkonevat etukäpälät."

Ehkä se häntä "pikkasen" nousee...

Sinisellä matolla

"Tuu jo!"

Sattu hassu juttu kehässä.... tuomarin nimestä päätellen, olin valmistautunut kertomaan Brunon iän englanniksi (two years, ten months). Ilmeisesti tuomari puhuikin sitten suomea, kun arvostelukin on suomeksi, ja myös todennäköisesti tiedusteli minulta ikää suomen kielellä. Ei muuta mielikuvaa tapahtuneesta, paitsi että englanniksi hänelle vastasin. ;) Ilmeisesti vähän sitten jännitin.....

 

Tässä asetellaan

Samaa tahtia "lennetään"

Mukava fiilis jäi vuoden ensimmäisestä näyttelystä. Kiitos kepolle taustatuesta ja Kati Puustiselle kuvista. Tässä vielä loppuun elävää kuvaa kehäpyörähdyksestä:

 

Mitä tulikaan tehtyä vuonna 2014?

Niin se vain jälleen vuosi on kulunut ja vuosiluku vaihtunut. Ennen tavoitteiden asettamista vuodelle 2015 on varmaan syytä muistella mennyttä vuotta ja saavutuksiamme siinä.

Bruno - sertipoika

Näyttelykehissä pyörähdettiin Brunon kanssa kolme kertaa:

• Joensuu 2.2.2014, NUK ERI 1
• Polvijärvi 6.4.2014, AVK1, PU2, SA, SERT
• Joensuu 17.5.2014, AVO ERI

Toukokuun loppupuolen helteisenä sunnuntaina suoritimme noutajalle tärkeän virstanpylvään...
                                               TAIPPARIT!!!

Taipuneet

Kesä treenattiin ahkerasti vepeä ja vepen soveltuvuustestin läpäisimme Brunon kanssa heinäkuun lopulla täysin pistein.

Bruno lähdössä vientiin

Virallisten kokeiden osalta Brunon kanssa sove jäi vuoden 2014 osalta viimeiseksi. Brunon ihon allergiaoireet vaativat pitkäaikaiset lääkekuurit, joista viimeiset tabletit napsittiin joulukuussa, joten kokeisiin ei ollut enää asiaa.

Syksy ja loppuvuosi treenattiin ahkerasti noutojuttuja. Niissä olemmekin kehittyneet huimasti vuoden aikana. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä toukokuussa pähkäilimme palautusten kanssa. Nyt palautukset tulevat etenkin kuivalla maalla lähes aina käteen ja Brunon kanssa tehdään nomen sekä wt:n alokasluokan tasoisia harjoituksia onnistuneesti.

Syksyn aikana on yritetty löytää aikaa ja intoa tokoon. Noutojutut ovat kuitenkin vieneet voiton ja toko on mennyt enemmän puuhasteluksi. No, ehkäpä tänä vuonna....

Ehdittiinhän me kokeilla vähän uuttakin.... doboa nimittäin.

Kumarruksen koulutusta tasapainotyynylle

Ketteräksi pallolla seisten

Pallon kiertämistä käsikohteen avulla

Vuoden tavoitteet tuli saavutettua Brunon kanssa kuitenkin, ja paljon ylikin saimme, mitä uskalsin edes odottaa. Bruno on koirana, perheenjäsenenä ja harrastuskaverina unelmieni täyttymys. Onpa laji mikä hyvänsä, se tekee parhaansa aina. Ei se silti mikään kone ole, niinkuin en minäkään. Monia asioita on jouduttu tiukasti harjoittelemaan ja epäonnistumisiakin tietysti on vuoteen mahtunut. Mutta yhdessä on koettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Yhdessä oppiminen ja tekeminen on vain niin palkitsevaa, kuin huumetta. Tätä huumetta tulemme nauttimaan myös tänä uutena vuotena 2015. Eikä tärkeintä ole päämäärä, vaan matkanteko :)

Rakas harrastuskaveri ja ystävä

Eikä pidä unohtaa meidän perheen toista karvakorvaa.... Leeviä!

Veljekset

Leevi on ollut korvaamaton ystävä ja mukanakulkija sekä Brunolle, minulle että Tommille. Leevistä on tullut tärkeä osa meidän perhettä. Jouluna vietimme 2-vuotispäivää, Leevi on kuulunut perheeseemme 2 vuotta, ja tänä aikana lunastanut paikkansa perheemme jäsenenä.

Leevin kanssa olen puuhastellut kaikenlaista. Leevi on ollut mukana noutotreeneissä, lähinnä seuramiehenä. Jäljestys tuntuisi olevan Leeville luontaista, ja sitä ehkä jatkammekin hieman tavoitteellisemmin. Leevin ja minun lajiksi on myös osoittautunut rallytoko, jossa starttasimme ensimmäistä kertaa Kuopiossa lokakuussa. Saimme heti hyväksytyn tuloksen 92/100 pisteellä.
Pistemenetykset tulivat hihnankiristymisistä, jotka olivat pääosin ohjaajan virheitä ja yhdellä kyltillä Leevin tarkkaavaisuus herpaantui.

Rataan tutustumassa

Rallytokoa jatketaan Leevin kanssa ja kisoihinkin on tarkoitus mennä taas, kunhan saadaan kilpailuja tännepäin.


Leevin kanssa kokeilimme marraskuussa koiratanssia yhden päivän kurssin verran. Sen verran kärpänen siihenkin lajiin puraisi, että jatkoa on luvassa ja treeniporukka ja paikka sekä aika jo sovittuna. Aika näyttää päästäänkö koskaan kisastarttiin asti....

Kaiken kaikkiaan ihana ja kokemuksellinen vuosi näiden rakkaiden karvakorvien kanssa. Enpä osaisi (enkä haluaisi) enää elämääni kuvitella ilman koiria... kultaisten viemää... aina ja ikuisesti!