Olimme Brunon kanssa Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleirillä Pieksämäellä Partaharjun leirikeskuksessa su 5.7.- pe 10.7.. Kanssamme leireili Brunon sisko Netta omistajansa Suvin kanssa. Majoituimme Suvin asuntovaunussa.
|
Sisarukset Netta ja Bruno valmiina leirille! |
Saavuimme leirille sunnuntaina iltapäivällä. Leiriydyttyämme ja asetuttuamme taloksi Bruno pääsi Suvin käsittelyyn. Epäilykseni Brunon lihasten tilanteesta osoittautui oikeaksi. Bruno oli ihan jumissa. Siksi siis edellisessä vepekokeessa Bruno ei olisi halunnut viennissä lähteä uimaan.
|
Bruno koiraosteopaatti Suvi Matilaisen käsittelyssä leirillä su iltana |
|
Hyvin maistui uni asuntovaunussa käsittelyn päätteeksi |
Varsinainen leiri ja koulutukset alkoivat maanantaina. Maanantaille en ollut ilmoittanut Brunoa mihinkään koulutukseen, koska meillä oli tiistaina vepekoe. Olimme kuitenkin seuraamassa Suvin ja Netan nometreeniä maanantaina aamu- ja iltapäivällä. Vaikka Brunolle ei siellä fyysistä rasitusta tullutkaan, niin pääkoppa sai kyllä kuormitusta passitreenin muodossa. Tiesin passitreenin olleen onnistunut, kun toisen treenin loppupuolella Bruno makaili raukeana välittämättä laukauksista, markkeerauksista, toisten koiranohjaajien ilmoille kajahtavista käskyistä tai noutamaan ampaisevista koirista.
Vepekoepäivän aamun pyhitimme Brunon kanssa vapaalle oleskelulle, metsälenkille ja levolle. Keli oli sateinen ja tuulinen sekä viileähkö. Tommi-mieheni, jonka tarkoitus oli toimia apuohjaajana, saapui hyvissä ajoin paikalle ennen kokeen alkua. Ehdimme keitellä kahvit vaunulla ja hioa sotasuunnitelmat valmiiksi. Tommi ei ollut koskaan ollut mukana treeneissä avustajan tehtävissä ja vepekokeista hänen kokemuksensa oli ainoastaan katsomon puolelta. Luotin kuitenkin täysin siihen, että Tommi hoitaisi oman hommansa kunniakkaasti.
Kokeen ylituomarina toimi Heli Ronkainen. Alokasluokkaan osallistui yhteensä neljä koirakkoa.
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy ja uiminen rantaan. Tapansa mukaan Bruno ponkaisi hurjalla loikalla veneestä heti käskyn kuultuaan. Uintimatkan puolessa välissä Bruno vilkuili vasemmalle muutamia kertoja. En rantapusikoiden takia nähnyt, mitä kiinnostavaa siellä oli. Tommi näki veneestä, että vedessä uinut tiira oli yrittänyt lähteä lentoon ja räpytellyt siipiään, joka tietysti herätti riistaviettisen koiran mielenkiinnon. Bruno kuitenkin ui suorinta tietä keskelle maalitolppia, vaikka varmasti houkutus käydä vilkaisemassa räpyttelevää lintua oli suuri.
Vienti jännitti etukäteen liikkeistä kaikista eniten, vaikka olinkin 98% varma, että edellisessä kokeessa epäonnistuminen viennissä johtuikin Brunon kipeytyneistä lihaksista. Rannassa odotellessamme veneen siirtymistä ensimmäiselle 30 metrin poijulle, olin vakuuttunut, että liike onnistuisi. Bruno oli lukinnut katseensa veneessä kököttävään Tommiin ja tunsin, miten Brunon vartalo jännittyi jalkaani vasten odottaen käskyä: "VIE". Käskyn saatuaan Bruno ampaisi vientiesine suussaan veteen ja ui määrätietoisesti veneelle. Tommi sai vaivatta vientiesineen Brunolta.
Rannassa yleisössä ensimmäistä kertaa vepekoetta katsomassa ollut nainen kiitteli, että näytimme hänelle, kuinka tämä liike tulisi suorittaa. Kaikki meitä edeltäneet viisi koirakkoa olivat epäonnistuneet viennissä. Voi että olin sanoinkuvaamattoman ylpeä Brunosta... ja Tommista!
Veneen haku meni ihan nappiin. Bruno toi veneen keskelle maalitolppia, vaikka monella koiralla tuuli painoi venettä vasemmalta ohi tolppien. Bruno oli selvästi omasta mielestään ihan oikeassa pelastustehtävässä, sillä heti köydestä irrotettuaan, se kääntyi katsomaan veneeseen päin kuin tarkistaen, että siellä olleet ihmiset olivat kunnossa. Voi sitä riemua, kun veneestä nousevalta Tommiltakin tuli mahtavat kehut Brunolle!
Hukkuvana oli mies, Brunolle ensimmäistä kertaa, mutta en uskonut sillä olevan merkitystä, kuten en myöskään sillä, että hukkuvan puku oli mustan sijaan kirkkaan oranssi. Hukkumistyyli oli melko "eleetön", vain kädet läiskyttivät, hukkuvan jalkojen ollessa koko ajan veden alla. Tommi jäi tässä liikkeessä rannalle, vaikka hänen olisi ollut mahdollista olla myös veneessä. Brunolle hukkuvan pelastaminen on ollut aina liikkeistä tärkein, ja Tommin istuminen veneessä olisi saattanut vain sotkea Brunoa. Eikähän Bruno tähän liikkeeseen apuja tarvinnut tälläkään kertaa, ei edes käskyä. Hukkuvan tiputtauduttua veneestä irrotin otteeni Brunon pannasta, ja samantien Bruno ampaisi kohti pelastettavaa. Bruno toi pelastettavan keskelle maalitolppia, ja tyylilleen uskollisena kääntyi vielä katsomaan rannassa, että hukkuva todella on pelastunut ja nousi jaloilleen.
Vaikka kaikki liikkeet olivatkin omasta mielestäni menneet täydellisesti, niin jännitys säilyi aina palkintojen jakoon saakka. Kuitenkin myös tuomarin mielestä olimme tehneet täydellisen ja 100 pisteen arvoisen suorituksen, jolla ansaitsimme alokasluokan voiton!
Tässä vielä kaikkien liikkeiden suoritusajat ja pisteet.
- Uinti, aika 1,06; 25/25p
- Esineen vienti, aika 0,46; 25/25p
- Veneen nouto, aika 1,50; 25/25p
- Hukkuvan pelastaminen, aika 1,51; 25/25p
Yhteensä 100p, ALO1, sijoitus 1/4
|
"Se on siinä!" |
|
Bruno |
Keskiviikko oli Brunolle ja Netalle huilipäivä leirillä. Suvin kanssa siivoilimme asuntovaunua, ja sillä aikaa koirat saivat lepäillä auton häkissä. Siivouksen jälkeen ajoimme koirien kanssa metsälenkille leirialueen ulkopuolelle. Käväisimme myös ostoksilla Pieksämäen Cittarissa.
|
Koirat chillaa |
|
Ihmiset siivoaa |
Torstaina ja perjantaina olimme nomekurssilla. Kouluttajana toimi Janne Kauppila, ja treenejä oli neljä. Harjoittelimme markkeerauksia, linjaa, lähihakua, hakua, pillipysäytyksiä ja perustottelevaisuutta. Bruno toimi hyvässä yhteistyössä ja suoritti annetut tehtävät hyvin. Erityisen onnellinen olin siitä, että vaikka takana oli henkisesti kuormittavat päivät leirillä ja tiistain vepekoe, niin silti Bruno keskittyi ja motivaatio tekemiseen säilyi aina perjantain viimeiseen noutotehtävään asti. Ääntelykin oli melko vähäistä ja pääosin turhautumis/tylsistymisvikinää, eikä juuri lainkaan kuumumisesta johtuvaa.
|
Bruno ja Netta perjantain treenissä |
Upea leiriviikko on nyt takana! Kiitos Suville ja Netalle seurasta! Toivottavasti ensi kesänä taas leireillään... Loppuun vielä pari otosta ihanasta sisarkaksikosta.
|
Kuin kaksi marjaa! |
|
Sisko ja sen veli |