Tokon kisatreeniä Leeville, nometreeniä Brunolle

Muutaman aktiivisen tokoilijan aloitteesta on saanut alkunsa treeniryhmä "Pörröt toko", johon kuuluu  noin 50 jäsentä Joensuun seudulta. Treeneissä on paikalla keskimäärin 2-10 koirakkoa. Facebook toimii viestintä- ja treenien sopimiskanavana. Viime keskiviikkona pidimme kisatreenin kehänauhoineen, tuomareineen ja liikkureineen.

Peltolenkillä Leevin kanssa

Leevin kanssa on tarkoitus startata ensimmäisissä tokokokeissa syksyllä, joten kisanomainen treeni oli hyvä tilaisuus testata, missä mennään. Sen verran helpotin kisaan verrattuna hommaa, että palkkasin liikkeiden lopuksi ja joissakin liikkeissä annoin tarvittavia käsiapuja.

Leevi teki töitä innokkaasti ja jaksoi hyvin välipalkoilla motivoitua sekä teki kaikki liikkeet hyvällä sykkeellä. Vähän alkuun jännitti päästää sitä irti, kun samalla kentällä kanssamme oli pieniä jalkapalloilijoita treenaamassa. Leevi ei kuitenkaan välittänyt häiriöistä tuon taivaallista, vaan keskittyi hyvin tekemiseen.

Tässä alokasluokan liikkeet ja kuinka niistä suoriuduimme:

1. Luoksepäästävyys: Lähestyvän ihmisen odottelu paikallaan kuumottaa koiraa jonkin verran, tätä harjoiteltava baari auki-baari kiinni -menetelmällä
2. Paikallaolo (2 min): maahanmeno ok, paikallaolo hieman levotonta, vilkuilee ympärilleen, pysyy kuitenkin paikallaan ja nousee perusasentoon vasta käskystä. Rauhallista paikallaoloa harjoitellaan lyhyemmillä matkoilla, pidemmillä ajoilla sekä lisäämällä häiriöitä paikallaoloon----varmuutta paikallaoloon, takapalkan käyttö?
3. Seuraaminen kytkettynä: seuraaminen ok, perusasennot välillä vinoja, niitä treenattava, oma vasemman käden paikka mietittävä, kun osuu koiran kuonoon...
4. Seuraaminen vapaana: seuraaminen ok, katso edellinen kohta
5. Liikkeestä maahanmeno: ei mennyt ensimmäisestä käskystä, nopeutta ja maahanmenotekniikkaa harjoiteltava
6. Luoksetulo: tuli "leevimäisen" vauhdikkaasti suoraan sivulle, tai taisi jäädä perusasento vähän vinoon---perusasennon suoruus siis harjoiteltavien listalle
7. Liikkeestä seisominen: tässä käytin käsiapua, jotta saisin Leevin jäämään "niille jaloilleen" seisomaan, ennakoi istumisen, muuten ok.
8. Hyppy: pienellä vartalon ja käden avulla sekä matalammalla hypyllä meni hienosti, jätin viimeisen perusasennon pois ja vapautin Leevin jo seisoma-asennosta, koska edellisessä liikkeessä ennakoi perusasennon

Pienenä yhteenvetona voisi sanoa, että kaikissa liikkeissä riittää vielä tekemistä. Pääosin pientä hienosäätöä ja viilaamista, mutta myös liikkeen osien opettamista. Mutta onhan meillä kesä aikaa....

Sillä  aikaa, kun me Leevin kanssa olimme tokokentällä, oli Bruno päässyt iskän kanssa peltolenkille. Pellolta oli lähtenyt hirvi, joka oli laukannut metsään. Metsässä Bruno oli saanut hajun hirven jäljestä ja lähtenyt jäljestämään hakkuuaukean yli tarkasti hirven jälkiä seuraten. Hirven jäljet johtivat kotitiellemme, missä Tommi oli keskeyttänyt jo puolisen tuntia kestäneen jäljestyksen. Jäljestyksen päätteeksi Bruno oli löytänyt "ihanan" mutaojan viilentelyyn. Voi minun rakasta näyttelykoiraani!

Apua! Koirastani on tullut virtahepo ;)

Brunon kanssa olemme jättäneet tokon tavoitteellisen treenamisen syksyyn ja keskitymme noutohommiin. Ensi viikolla alkaa taipparikurssi ja lisäksi olemme mukana joensuulaisen noutajaihmisen Sari Pitkäsen nome-koulutuksessa. Sarin koulutus sisältää viisi koulutuskertaa nyt toukokuussa. Ensimmäinen treeni pidettiin helatorstaina 10.5.

Treenin aiheena olivat maastoesteiden ylitykset linjauksin ja markkeerauksin. Harjoittelimme pellolla olevan kumpareen ylitystä sekä pellolta ojan yli metsään ja metsästä ojan yli pellolle linjauksissa ja markkeerauksissa.

Bruno lähtee innokkaasti noutamaan sekä markkeerauksia että linjoja. Esteet eivät tuota ongelmia, vaan Bruno syöksyy aina suorinta tietä damille. Nostot tapahtuvat itsenäisesti. Palautuksissa sen sijaan riittää harjoittelemista. Bruno kävi muutamaan otteeseen moikkaamassa markkeerauksia heittäneen kouluttajamme Sarin eikä palautukset muutoinkaan olleet niin suoraviivaisia kuin damille lähdöt. Pääosin damit palautuivat kyllä minulle ilman mairitteluja, mutta useimmiten Bruno tiputteli damit jalkoihini tai lähelleni.

Kouluttaja kehotti harjoittelemaan damin kantamista ja pitämistä sekä sitä kautta palautusta käteen asti. Itseäni mietityttää, kuinka kantamistreeni kotona onnistuu, kun aiemmin kun olemme yrittäneet kantamista dameilla, niin Bruno on sylkenyt damit suustaan ennenkuin on ehditty puolta askelta ottaa. Pitäisikö sitä hetsata ja vähän leikityttää dameilla? Brunolla myös mielenkiinto kantoharjoituksissa lopahtaa nopeasti, joten treenit on syytä pitää hyvin lyhyenä. Ehkäpä yksi toisto kerrallaan useita kertoja päivässä tuottaisi tulosta...

Toinen asia, joka mietitytti, oli Brunon piippaus odotellessa. Minulla oli makupaloja taskussa, joilla palkkasin hiljaa olosta, mutta parin tunnin treenien aikana aika monta piippausta ehti silti tulla. Kouluttaja kehottii kieltämään koiraa piippauksesta, mutta pelkään, että treeneistä tulee kovin negatiivissävytteisiä, jos koko ajan joudun odotellessa koiraa kieltämään. Hmm..... Negatiivisen vahvisteen käytön idea kuitenkin on, että jos se ei muutaman toiston jälkeen vaikuta, niin keino on tehoton. En halua loppuelämäämme joutua rutkattamaan koiralleni turhia kieltoja. Niinköhän tuo koira edes tajuaa, mitä se on tehnyt väärin, kun piippaaminen varmaan tulee siltä melko automaattisesti.... No, tätä pitää vielä miettiä.

Osiltaan rauhoittumista häiritsi myös se, että treenikaverillani oli kaksi koiraa mukana, ja hän lykkäsi toisen koiransa minulle pidettäväksi, sillä aikaa kun suoritti toisen koiransa kanssa. Minulla hihnan päässä riekkuva 7 kk:n ikäinen barbet-tyttö ei varmaankaan edesauttanut oman koirani rauhoittumisharjoituksia. Seuraavissa treeneissä on vain kieltäydyttävä koiraparkkipylvään tehtävästä oman koiran edun nimissä.

Kaikesta huolimatta treeneistä jäi ihan hyvä maku, meillä on kiva treeniporukka ja mahtava kouluttaja. Nome lajina vaikuttaa myös erittäin mielenkiintoiselta ja haastavalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Tästä aloitettiin viime kesäkuussa 2012

   

Iso dami pienellä pojalla :)

Dami perille asti :)

"Konttiin" -arki sujuvaksi

Tavallinen (koiraton)tallaaja ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon erilaisia asioita koiralle pitää opettaa, ennenkuin arki sen kanssa on sujuvaa ja helppoa. Ison koiran kanssa yksi niistä on auton takakonttiin hyppääminen. Erityisesti nyt, kun koiruuksia on kaksi, niin olisi huomattavasti helpompaa, jos karvakorvia ei tarvitsisi pungertaa autoon. Meidän koirista Leevi hyppää sujuvasti sekä Fordiin että korkeampi peräiseen Skodaan, mutta Brunolle konttiin hyppääminen piti opettaa.

Bruno olisi kyllä ihan pikkupentuna ollut rynnimässä Remu-veljen perässä konttiin, vaikkei sillä vielä olisi ollut minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia pienen koon ja heikkojen motoristen taitojen vuoksi. Halusin myös edetä varovasti hypyttämisten kanssa, ettei kasvulle ja luustolle tulisi mitään vahinkoja. Niinpä sitten vielä koiran ollessa 1-v huomasin nostavani sen takapään konttiin.

Yritin ensin saada Brunon vaatimalla hyppäämään kontiin, mutta olisihan minun pitänyt jo kokemuksesta tietää, että pakottamalla ei saada mitään reipasta tai pysyvää käytöstä aikaan. Oli siis tarpeen suunnitella käytöksen koulutus hieman perusteellisemmin.

Huomasin, että Bruno ei osannut käyttää hypätessään takaosaansa ja arasteli ehkä siksi hyppäämistä. Aloimme harjoitella hyppäämistä ensin peräkärriin. Siinä koira pystyi hyppäämään reippaammin, ilman että pää törmää takapenkin selkänojaan. Sain Brunon innostumaan hyppäämisestä, kun palkkasin sitä pallolla. Kun Bruno alkoi tarjota innokkaasti hyppäämistä, yhdistin siihen käskysanan "konttiin".

Sitten siirsin harjoitukset autolle. Ensin palkkasin Brunoa auton takakonttiin katsomisesta, sitten askeleen ottamisesta auton peräkonttia kohti. Etenin hitaasti, koska olin pakottamisella ja vaatimisella saanut aikaiseksi vain sen, että Brunolle takakontin aukaisu oli alkanut tarkoittaa, että painostusta luvassa. Piti siis vastaehdollistaa kontti mukavaksi.

Etutassut kontissa, palkka tulee kontin suunnasta

Lopulta Bruno alkoi nostaa etutassut konttiin, sitten kurkottaa kuonolla kohti konttia ja lopulta Bruno makasi koko etuosa kontissa, takajalat vielä maassa. Tällä tavoin koulutettaessa palkka tulee sieltä suunnasta, johon koiran halutaan etenevän, eli kontin suunnasta.

Etutassut kontissa, konttiin kurottaen

Koska tästä vaiheesta konttiin hyppäämiseen olisi vaadittu koiralta aika paljon, helpotin hyppäämistä lisäämällä trukkilavan auton taakse. Eikä mennyt montaa harjoituskertaa, kun Bruno hyppäsi korokkeelta itse konttiin. Tämän jälkeen Brunolle tarjoiltiin useasti ruoka takakontissa harjoittelun päätteeksi.

Palkkapäivä!

Koska haluan koirani rauhoittuvan takakontissa aloin palkata Brunoa alas jalkojen väliin. Tällä tavoin sain koiran tarjoamaan konttiin hypättyään maahanmenoa. Kun olin vahvistanut konttiin hyppäämistä korokkeelta ja käytös näytti joka kerta sujuvalta ja Bruno hyppäsi konttiin iloisena, poistin korokkeen ja tyytyväisenä sain todeta, että koirani osaa hypätä konttiin :)

Palkkaamalla alas jalkojen väliin, Bruno alkoi tarjota maahanmenoa

Joku saattaa ajatella, että homma on valmis.... ei suinkaan! Bruno hyppää konttiin kotona, ilman häiriöitä ja rennossa tilanteessa. Nyt vahvistetaan edelleen konttiin hyppäämistä kotona, sitten 20 toistoa 20:ssä eri paikassa, 20:ssä eri häiriössä, sitten käytös on valmis... siis mikäli olen onnistunut lisäämään häiriöitä ja harjoituksen vaikeusastetta juuri sopivasti eikä missään vaiheessa tule takapakkia... näin yksinkertaista ja helppoa tämä koiran kouluttaminen on!

Tohmäjärvellä näytelmissä 5.5.2013

Ryhmänäyttely, Tohmajärvi 5.5.2013
Ruokorapseen Bruno Mars JUN EH 1

Tuomari Dubravka Reicher, Kroatia

"14 months, rather low on legs, good head, very good neck, 
for the size a bit longish backline, 
good angulation and sidemovement, 
not so firm front movement, 
very good coat, good pigmentation, correct bite"

Ei niin hyvä arvostelu kuin Liperissä saatiin, mutta tällaista tämä näyttelyhomma on. Paljon on kiinni tuomarista, ja siitä mitä hän arvostaa koirassa, ja miten hän koiran juuri sinä päivänä näkee. 

Bruno käyttäytyi mallikkaasti näyttelypaikalla ja kehässä sekä odotteli kiltisti häkissä väliajat. Minusta koira esiintyikin oikein mukavasti. Oma toimintani oli jotain häkeltämisen ja säheltämisen välimuotoa. Olisiko jännitys vähän häirinnyt tai sitten tuomarin liukuhihnatoiminta ja nopea arvosteleminen sai säheltämään. Piti saada koira nopeasti asentoon, ettei tilanne mene ohi.

EH eli erittäin hyvä oli lopputulos, johon on nyt tällä kertaa tyytyminen. Sain paljon vinkkejä toisilta näyttelyihmisiltä, mitä voisin koiran esittämisessä parantaa, joten harjoittelusarkaa riittää. Seuraavan kerran pyörähdellään Kuopion KV-näyttelyssä 25.-26.5.

Loppuun vielä muutamia kuvia Tohmiksen näytelmistä:

Seisomista...

Sitten juostaan ympyrää

Bruno poseeraa, huoltojoukoissa Tommi näkyy takana vasemmalla

Mister Pepsodent :)

Legojen tarkistus! Tämän jälkeen tuomari oli kysellyt sormet harallaan savetteja :)

Perustottista ja tokon tapaista

Seuraavat näyttelyt Brunon kanssa ovat kahden yön päästä sunnuntaina 5.5. Tohmajärvellä. Eilen Bruno pääsi mukaan Jakokoskelle "hyvän mielen-treeneihin". Olen ristinyt kyseisen porukan treenit tuolla nimellä, sillä porukassa treenaavat arvostavat rauhallisia, positiivisen stressin sävyttämiä treenejä. Joukossa treenaavista koirista useat reagoivat voimakkaasti häiriöihin ja sekä koirien että ihmisten tunnetiloihin. Niimpä tunnelma pyritään säilyttämään rauhallisena ja leppoisana.

Brunon kanssa pitää alkaa harjoittelemaan hiljaa ja rauhassa autossa odottelua. Heti parkkiin päästyämme, se aloitti mahdottoman metelöinnin autossa. Suunnitelmana on peittää näkyvyys takakontista ulos ja vähitellen poistaa näköesteitä. Pitänee myös taas alkaa ottaa koiraa mukaan autoon ihan muuten vain, vakkei oltaisikaan menossa treeneihin.

Brunon kanssa harjoittelimme vierellä kulkemista (ei tokoseuraamista), kontaktia häiriössä, kosketuskepillä 2 sekunnin kestolla, rauhoittumista, taukoja ja hiljaisuutta niissä, näyttelyseisomista ja ympyrässä juoksua. Bruno on kyllä jo aika pro seisomaan ja jaksoi pitkään seistä asennossa ja uudestaan ja uudestaan. Toivotaan, että liikuntahallissakin sunnuntaina esiintyminen sujuu yhtä mallikkaasti.

Leevin kanssa ilmottauduin Pohjois-Karjalan Noutajien järjestämään tokorinkiin. Ryhmässä treenaavat eivät ole vielä startanneet koiriensa kanssa tokokokeissa, mutta lähiaikoina aikovat. Niin, ja mitäs me sitten siellä tehdään....? Noo... olin Leevin kanssa Noutajien kenttäkoulutuksessa tokoalkeet-ryhmässä ja kouluttaja sanoi, että pienellä treenillä olisimme kisakunnossa. Siitä se ajatus sitten lähti. Tuli facebookissa luvattua, että jos tokorinkiin pääsemme mukaan, niin syksyllä startataan kokeissa! Tulkoon se nyt sitten tähänkin kirjattua, että tavoitteena on syksyksi saada Leevi tokon alokasluokkaan. Nyt sitten alkoi tavoitteellinen treenaus!

Tänään Bruno sai jäädä kotiin harjoittelemaan yksin oloa ja Leevi pääsi tokotreeneihin.Aloitimme treenin jo kontista, siellä rauhassa odottamisella ja vasta luvalla pois hyppäämisellä. Leevi oli kontista päästyään ihan intopinkeenä ja höntyili treenikaveriani Satua ja hänen koiraansa Pyryä kohti, mutta nopeasti Herra hoksasi, että treenimään on tultu ja virittyi töihin. Kiersimme ensin treenialueella, poliisilaitoksen parkkipaikalla, ja palkkailin kontakteista. Sitten teimme kosketuskeppiä, kosketuskepillä pyörähdyksiä molempiin suuntiin. Kun koira tuntui olevan kuulolla ja keskittyi tekemiseen siirryimme treenaamaan tokoa. Perusasentoja, seuraamisen käännöksiä, paikallaoloa sekä liikkeestä seisomista. Loppua kohti vauhti alkoi koiruudesta hiipua eikä edes tauot ja välileikki tuoneet energiaa tekemiseen. Tästä oppineena seuraavan kerran on syytä pitää treeni lyhyempänä ja laittaa koira välillä autoon lataamaan akkuja. Vähän vielä opettelua Leevi Herran kanssa...

Tavoitteita tulevalle kesälle on muutenkin vähän tullut mietittyä. Leevin kanssa olen päättänyt keskittyä tokoon, ja siinä tavoitteena on siis eka startti syksylle 2013.  Katsotaan, mitä vepen alkeiskurssi Leevin kanssa tuo tullessaan. Leeville on tarkoitus kokeilla myös verijälkeä, että miten koiruus toimii jäljellä. Leevin kanssa kokeilin agilityäkin tällä viikolla. Eihän se mikään agilitytykki tai  ketteryyden huipentuma ole, mutta hienosti seurasi ohjauksiani ja näytti nauttivan tekemisestä. Agilityä siis varmasti myös harjoittelemme ihan vain omaksi iloksi ja yhteispelin kehittämiseksi.

Brunon kanssa tokoilu saa toistaiseksi jäädä sivummalle. Brunon kanssa keskitymme noutojuttuihin. Taipparikurssi alkaa 15.5. ja toivotaan, että taipumuskokeeseen asti tänä kesänä päästään. Brunokin pääsee vepen alkeiskurssille, mutta vepe olkoon lähinnä mielenvirkistystä, kun tuo ipanainen niin kovasti nauttii vedestä. Myös Bruno pääsee mejäilemään tulevana kesänä, mutta mitään kisatavoitteita siinä meillä ei vielä ole. Katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan. Agility ja toko ovat sitten ihan vain omaksi iloksi. Agilityssä edetään varoen, harjoitellen kontakteja, ohjauksia ja yhteispeliä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... sunnuntain näytelmiä odotellessa ;)

Ruokorapseen koulutuspäivässä Muhoksella

Meillä kävi suunnaton onni, kun saimme juuri Brunon omaksemme, mutta myöskin kasvattaja Miia Valkama on ollut todellinen löytö. Kasvattaja järjesti jo toisen kerran koulutuspäivän omille kasvateilleen kotonaan Muhoksella. Ensimmäisen kerran olimme Muhoksella marraskuussa, ja nyt toisen kerran huhtikuun 20.-21.päivä. Tällä kertaa lähdimme matkaan lauantaina ja tulimme kotiin seuraavana päivänä myöhään illalla.

Lauantai-illan ohjelmassa oli mm.lenkkeilyä koirien kanssa metsässä. Koiralauma olikin melkoinen, kun mukana oli sekä Miian koirat Rosé, Lilli ja Nova, Brunon sisko Kaira sekä Markun koirat Suvi ja Sonja. Samalla testattiin myös nuoren uroksen pääkoppa, sillä kolmella neitokaisella oli juoksut joko alkaneet, menossa tai juuri päättyneet. Bruno oli oikein hienotunteinen ja herrasmies. Yritti kyllä kovasti heilastella, mutta tyytyi sitten osaansa, kun pakit tuli. Sen verran kyllä tytöistä meni sekaisin, että kertaakaan ei lenkin aikana tullut luokseni tarkistamaan, että olen matkassa mukana. No, kukapa terve nuorimies sitä nyt "äiteen" helmoissa pyörii, jos kiimaisia narttuja on tassun ulottuvilla ;)

Onneksi sentään yö saatiin viettää saunamökissä Marjon ja Kairan kanssa juoksunartuista erillään. Hieman kyllä nukkumaan mennessä alkoi mietityttää seuraavan päivän treenien onnistuminen....

Päivämme alkoi Brunon siskon Netan omistajan Suvi Matilaisen pitämällä "luennolla" koiran ravitsemuksesta, terveydestä ja lihashuollosta. Vajaa kolmetuntinen hurahti nopeasti mielenkiintoisen aiheen parissa, ja mukaan tarttui roppakaupalla uutta tietoa siitä, kuinka tehdä koiriemme elämästä vieläkin parempaa. Suvin opettamia koiran venytyksiä ja hierontaa pitää pian päästä testaamaan... Suvin osuuden jälkeen söimme vatsat täyteen Miian miehen Hessun keittämää maittavaa lihasoppaa, jonka jälkeen aloitimme varsinaiset nometreenit koirien kanssa.

Miia oli kutsunut paikalle myös toisen nomekouluttajan Pekka Laurikkalan, jolla on hyvin menestyneitä Kva lapukoita sekä kokemusta myös kultaisista. Treenit oli mietitty siten, että pojat Bruno ja velipoika Bono pääsisivät treenaamaan aina "puhtaalle", ennen juoksunarttuja. Menimme ensin Pekan oppiin.

Teimme maastossa tennispalloilla muistia sekä dameilla markkeerauksia ja näitä vaihdellen. Ensin koirat haki muistit, sitten markkeerauksen, sitten muistin ja perään markkeerauksen, ja vielä lopuksi ensin markkeerauksen ja sitten heti perään muistin.

Meidän osalta treeni ei mennyt niin sanotusti "putkeen". Ensimmäisen tennispallon Bruno palautti Bonolle ja loput pallot sylki suustaan metrin päässä minua, ja alkoi syödä keppiä edessäni. Muisteissa sitä piti kovasti auttaa heittämällä käpyjä merkiksi muistialueelle, jossa pallot olivat. Muutaman kerran lähetin Brunon ihan väärään suuntaankin. Kerran Bruno karkasi muistin hausta markkeeraukselle, mutta koska toi damin oikeaan osoitteeseen, niin kehuin kuitenkin. Markkeeraukset meni ihan hyvin, mitä nyt palautukset eivät tulleet aina ihan käteen asti.

Kouluttaja Pekan mukaan minun ja Brunon suhteessa on parantamisen varaa, ja palautuksessa olevat puutteet johtuvat siitä. Itse olen asiasta hieman toista mieltä. Minä luulen, että harjoitukset olivat koiralle liian vaikeita, ja häiriö oli liian suuri. Paitsi, että juoksunartut olivat sekoittaneet nuoren miehen päätä, niin suorituksiamme oli seuraamassa välittömässä läheisyydessä kouluttajan ja hänen avustajansa lisäksi Marjo ja Niina sekä treenikaverimme Hanna ja Bono. Myöskin juuri lumen alta paljastunut sulamaa on iso häiriötekijä kokeneillekin koirille, saati ensimmäistä kertaa "oikeaa" nomeharjoitusta tekevälle nuorukaiselle. Siitä olen samaa mieltä Pekan kanssa, että koiran noutointoa voisi olla enemmänkin.

Kahvien jälkeen menimme Miian vetämään riistatreeniin. Ohjelmassa oli hakutreeniä. Kävimme porukalla viemässä lokkeja ja variksia metsään hakualueelle, Bruno oli mukana viemässä riistoja. Palasimme lähtöpaikalle, josta Miian ohjeiden mukaisesti lähetin Brunon hakuun.

Suureksi yllätyksekseni hetken haravoituaan hakualuetta, Bruno laukkasi ensimmäinen varis suussaan. Bruno oli tulossa aluksi kohti minua, mutta kurvasikin sitten esittelemään löytöään treeniyleisölle. Kerroin Brunolle, että riistalla rehvastelu ei kuulu asiaan, ja kutsuin sen vaativammalla äänensävyllä luokse. Bruno palautti variksen käteen asti ja seuraavat haut menivätkin oikein mallikkaasti ja palautukset myös. Yhden kerran lähetin Brunon uudestaan hakuun, kun koira ajautui pyörimään pitkäksi aikaa lähelle lähtöpaikkaa, jossa ei riistoja ollut. Kolmannen onnistuneen haun jälkeen oli hyvä päättää hakuharjoitus.

Pienen huilaustauon jälkeen teimme vielä markkeerauksen kanilla, jonka Bruno palautti oikein kauniisti. Emäntä meinasi vain töpätä koko homman.... Brunon ollessa kani suussa noin metrin päästä minusta haistoin, että kani oli "parhaat päivänsä nähnyt" ja suustani lipsahti melkein, että yök. Onneksi viime hetkellä muistin, että kunnon noutajan omistaja ei koskaan yököttele millekään koiransa hänelle tuomalle asialle, vaan ottaa kaiken vastaan kiitollisena ja onnellisena siitä, että koira on halunnut tuoda juuri hänelle suuren aarteensa :)

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli antoisa ja opettavainen. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta seurasta ja erityisesti Miialle ja Hessulle vieraanvaraisuudestanne! Tästä on hyvä jatkaa kohti toukokuun puolessa välissä alkavaa taipparikurssia.