sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kohti seuraavaa tavoitetta...

Tähän kesään asti noutohommat Brunon kanssa ovat tähdänneet yhteen ainoaan asiaan: taippareihin. Taipparit on nyt suoritettu onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä, joten on aika suunnata mieli ja treenit kohti seuraavaa tavoitetta: ensimmäistä koestarttia nomessa tai wt:ssä.

Heikin treeneissä käydään edelleen, ja edellisen kerran treenit suoritettiin vesialueella. Harjoittelimme linjalle lähetystä vesialueen yli sekä maaston muutuksen yhteydessä. Brunolle tuli vielä extra-häiriö, kun treenikaverin koira Sera oli juoksussa.

Harjoittelun alle otettiin suora palautus vedestä ilman ravisteluja ja damin tiputteluja sekä linjan vahvistaminen. Myös sivulle tulot ja seuraaminen pitää treenata sujuvammaksi.

Brunon äänen käyttö treeneissä huolettaa minua. Autossa se käyttää energiaansa turhaan haukkumiseen ja kuumumiseen, ja töissä ollessaan se piippaa turhautumistaan harjoitusten välillä. Olen saanut ison liudan neuvoja, kuinka puuttua piippaamiseen, mutta mietin edelleen, mikä niistä toimisi parhaiten Brunolle. Autossa rauhoittumiseen varmasti auttaa, kun saan kunnon näköesteet auton ikkunoihin sekä treenipaikoille meno vain rauhoittumistreeniä varten. Mutta sitten se turhautumispiippaus! Tässä joitakin neuvoja...
  •  rankaisu piippauksesta kunnolla ja niin, että sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran (no tämä ei takuulla meille toimi ja vain lisää koiran stressiä! Ja vaikka toimisi, niin ennemmin lopetan koko nomen harrastamisen kuin käyn koiraan käsiksi! Muita keinoja täytyy olla...)
  • palkkaaminen makupaloilla, kehuilla ja kosketuksella hiljaa olosta (tätä on hankala toteuttaa useimpien nomekouluttajien silmien alla, sanomista tulee takuu varmasti)
  • treenaamaan pääsee vain hiljaisuuden ja rauhoittumisen kautta (vaatii kyllä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä ajaa treenipaikoille kymmeniä kilometrejä vain odottelemaan...toisaalta kyseessä on kyllä tulevaisuuden kannalta niin tärkeä taito koiralle, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Mitä hyötyä on upeista suorituksista, jos koesuoritus päättyy koiran ääntelyyn?)
  • koira odottelun ajaksi odottamaan käskyn alle vähän etemmäksi (tämä toimii vähän aikaa, mutta ei vielä kovin pitkää odotteluaikaa. Tässä haittapuolena se, että koira on koko aikaa käskyn alla ja odottaa koko ajan uutta käskyä eikä käytä taukoa hyödyksi lepäämiseen.)
  • taukoalusta tms. (vaatii paljon treeniä, että toimisi myös rauhoittumiseen myös noutotreeneissä, alustan raahaaminen maastoon voi olla hankalaa ja aiheuttaa ihmetystä kanssa ihmisissä. Kokeeseen sellaista ei varmaan joka tapauksessa voi suoritusten väliin ottaa.)
  • "tauko"- käytöksen huolellinen kouluttaminen (kotona meillä on olemassa treenien välissä "tauko"-käsky, ja sen sanottuani Bruno tietää, että nyt ei tapahdu mitään, ennenkuin sanon "jatketaan". Kotona tauon aikaan yleensä olen hiljaa, yksin kun monesti kotona silloin olen, niin Bruno ei tod.näk. yleistä tauko-käskyä vielä kotitreenien ulkopuolelle.)
Kotitreeneineissä odottelua käskyn alla
Keinot on monet. Jotta voisimme edelleen käydä myös maksullisissa koulutuksissa hakemassa oppia, ja päästä siellä tekemään noutohommia, niin luovien taukojen ajan on varmasti parempi palkata Brunoa hiljaa olosta, kuin antaa sen äännellä ja palkata se sitten ääntelystä uudella noutotehtävällä. Oman porukan treeneissä voitas sitten käydä vain istumassa ja rauhoittumassa. Maksullisissa koulutuksissa saatuja oppeja voidaan harjoitella kotona, jolloin Bruno on yleensä hiljaa. Myös taukokäytöksen kouluttaminen otetaan ohjelmistoon ihan tavoitteellisesti.

Mainittakoon, että oltiin toukokuun alussa Golden Ringin järjestämässä nomeviikonlopussa Jyväskylässä. Koulutusta oli lauantaina ja sunnuntaina. Kouluttajina toimivat Pasi Pöppönen ja Esa Valkonen. Majoitumme Brunon siskon Netan ja hänen omistajansa Suvin kanssa samassa huoneessa.

Viikonloppu opetti eniten itsestäni ja oman käytökseni vaikutuksesta koiraan. Lauantain Pasin koulutus meni ihan mönkään. Minua jännitti, enkä ollut lainkaan oma itseni. Jähmetyin, kun muut koirat olivat käyttölinjaisten kultaisten eliittiä ja työskentelivät kuin ohjukset. Monet koiran ohjaajat tuntuivat kouluttavan johtajuusoppien mukaisesti koiriaan. Kuulin puhuttavan koiran selättämisestä ja rankaisuista. Minulle tuli olo, että olemme aivan väärässä paikassa, ja samanlainen olo oli vissiin Brunollakin, kun hommat meni melkolailla mytylleen.

Turpakäräjät illalla Suvin kanssa auttoi, ja onnistuimme Brunon kanssa löytämään jälleen "meidän jutun". Sunnuntain treenit Esan ohjauksessa meni niin kuin pitikin, ja saimme kovasti kehuja yhteistyöstä, ja minä sain kehuja tavastani toimia koiran kanssa :) Tykkäsin Esan tyylistä kouluttaa ja suhtautua koirien kouluttamiseen.

Sisarukset Netta ja Bruno sunnuntain treenin jälkeen
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Brunon kasvattaja järjesti kennelviikonlopun Muhoksessa. Mitäs muutakaan siellä treenattiin kuin nomea! Meitä koulutti Tanja Tenhonen. Treenejä meillä oli kolmet viikonlopun aikana, kahdet lauantaina ja yhdet sunnuntaina. Me olimme koko perheellä reissussa, ja koirat viettivät yönsä autossa.

Treenit menivät meillä tosi upeasti ja Tanja oli mahtava kouluttaja. Kyllä se vain niin on, että kultaisen omistajan koulutustyyli ja suhtautuminen koiraan poikkeaa melkolailla esimerkiksi labradorin omistajan koulutustyylistä ja näkemyksistä. Kyllä kultaisen omistaja toisen kultaisen tuntee....

Oppia saatiin paljon, ja niitä ollaan tässä jo tovi ehditty mutustella. Yksi tärkeä periaatteellinen oppi oli se, että ei ole vaarallista, jos harjoitus menee pieleen. Nykyään me koirankouluttajat pyrimme aina onnistuneisiin suorituksiin, mutta oppimiseen ja eteenpäin menemiseen tarvitaan myös niitä epäonnistumisia!

Muita havaintoja viikonlopulta oli mm., että laukaukset kuumuttavat Brunoa aikalailla ja erityisesti yhdistettynä vesityöhön. Ääntä tulee vesityössä myös aika tavalla. Laukauksissa rauhoittumista pitää siis harjoitella. Suunnitelmissa on vierailla ampumaradan tuntumassa. Vesityössä näkyi myös palautusten ontuminen ja sivulletulojen hiomattomuus, niistä mainitsinkin jo edellä Heikin treenien yhteydessä. Hakutyö maalla yhdistettynä vesityöskentelyyn ja markkeerauksesta luopumiseen, oli vielä vaikeaa Brunolle. Haku ei ottanut käynnistyäkseen.

Summa summarum.... harjoittelun alle:
  1. rauhoittuminen, hiljaisuus
  2. peltotoko: sivulletulot ja seuraaminen
  3. vesityöstä palautus käteen erilaisista rannoista
  4. autoon rauhoittuminen
Sitten harjoituksina linjaa, markkeerauksia sekä ykkösiä että kakkosia maalla ja vedessä, lähihakua ja hakua sekä näiden yhdistämistä. Eiköhän tässä olekin jo puuhaa tälle kesälle.... :)

Ruokorapseen kennelviikonlopun osallistujia

Bruno nuuskuttelee hajuerottelukurssilla

Osallistun Brunon kanssa koirapalvelu Vihmerän järjestämälle hajuerottelukurssille. Tavoitteenani on kouluttaa Bruno erottamaan naudan veren haju häiriöhajuista. Tästä taidosta toivon olevan hyötyä mejässä (verijäjellä), jossa on tärkeää pysyä jäljellä, vaikka muut hajut kuten riistan haju houkuttelisikin.

Kurssin aloituskerralla saimme tietoa välineistä ja niiden huoltamisesta sekä laitoimme harjoittelun alulle. Lisäksi saimme kotiläksyt.

Hajuerottelussa koira koulutetaan nuuhkimaan lasipurkeissa olevia hajuja ja ilmaisemaan tavoitehaju halutulla tavalla. Minä olen valinnut meidän ensimmäiseksi hajuksi naudan veren ja ilmaisuksi pitkän nuuhkun ts. koiran kuono pysähtyy lasipurkkiin, jossa  on tavoitehajua. Ilmaisutavan toivon vahvistavan myös maastossa maavainuista jäljestystä.

Ensimmäiseksi harjoittelimme puhtaalla lasipurkilla kuonokosketusta purkkiin kasvattaen kriteeriä niin, että pian koira työnsi kuononsa kokonaan purkin sisälle. Brunolla tämä tuli jo ensimmäisellä harjoituksella kurssilla. Brunolle olen tehnyt paljon kohdetyöskentelyä, joten lasipurkin kouluttaminen kohteeksi oli helppoa.


Toisena juttuna harjoittelimme tyhjän purkin nuuhkaisua. Se jäi meille kotiläksyksi ensimmäiseltä kerralta. Aluksi tuntui vaikealta huomata, milloin Bruno oikeasti haistelee purkkia, mutta vähitellen itselläkin kyky huomata nuuhkut parani, ja pian saimmekin jo oikein kelvollisia nuuhkuja tyhjään purkkiin.

Siinä vaiheessa, kun nuuhkut tulivat hyvin tyhjään purkkiin, piti alkaa miettiä, miten tarjoilisin tavoitehajun, naudan veren, kätevimmin purkkiin. Ostin apteekista harsolappuja, joihin imeytin muutamia tippoja verta, tarkoituksella jokaiseen lappuun hieman eri määriä. Pakastin laput erillään uunilevyllä, ja lopuksi pussitin ne yhteen pakastuspussiin ja laitoin pakkaseen.


Aloitin keittämällä välineet
Pinseteillä harsolaput pellille
Pari tippaa verta jokaiselle lapulle
Lopuksi koko pellillinen pakkaseen
Sitten olikin tavoitehajulla harjoittelun aika. Bruno tarjosi alusta alkaen hyvät nuuhkut purkkiin ja pääsin nopeasti kasvattamaan nuuhkujen kestoaikaa. Tässä vaiheessa laskin purkin lattialle.

Ensimmäisessä videossa laskin nuuhkun aikana kahteen ennen naksua ja palkkausta.


Seuraavassa videossa nuuhkut ovat noin kolmen sekunnin mittaisia.


Tänään oli hajuerottelukurssin toinen tapaamiskerta, jossa tsekattiin nuuhkut ja vaihe, jossa kukin koirakko on menossa. Bruno esitti ensin todella upeita ja pitkiä nuuhkuja toimien hyvin keskittyen ja rauhallisesti. Toisella kerralla näytti, että se on jo väsähtänyt, kunnes keksimme varioida Brunolle tehtävää. Se toikin ihan uutta intoa poikaan! Jälleen sain muistutuksen siitä, että Brunon kanssa ei voi jäädä toistamaan pitkäksi aikaa samanlaisena asioita, jonka se jo osaa. Harjoituksia täytyy aina vähän muuttaa tai vaikeuttaa, että Brunon mielenkiinto säilyy.

Niimpä aloitin Brunon kanssa kahdella hajupurkilla harjoittelun. Minulla oli kaksi veren hajullista purkkia, joita Bruno kävi haistamassa vuorotellen. Aluksi toinen purkki oli maassa ja toinen minulla kädessä. Tässä tavoitteena oli saada koira siirtymään purkilta toiselle.

Varsinaista hajuerottelua tehdään hajuradalla, jossa lasipurkkeja on monta. Koiran tulisi käydä nuuhkaisemassa jokaista purkkia ja ilmaista sieltä tavoitehaju. Purkilta toiselle eteneminen pitää siis myös koiralle opettaa.

Meille jäi kotiläksyksi vahvistaa ilmaisunuuhkua. Haluaisin Brunon pitävän kuononsa niin pitkään tavoitehajupurkissa, kunnes se vapautetaan naksulla tai kehulla. Lisäksi jatkamme harjoittelua kahdella hajupurkilla, ja liitän tähän vielä odottelupaikalle menemisen purkin haistelun jälkeen. Siis purkit haisteltuaan Bruno menisi esim. sohvan taakse odottamaan, kunnes saisi uuden käskyn tulla hajuradalle. Pitänee myös pikkuhiljaa alkaa antaa mittoja kepolle hajuradan valmistamista varten....

Brunolle Pieksämäeltä NOU1!!!!

Brunon taipumuskoe Pieksämäellä 25.5.2014 meni läpi ensi yrittämällä. Taipuneena on helpo hymyillä, vaikkei meidän taipumuskoe vaikeuksitta sujunutkaan....

Tästä kaikki alkoi, ilmo pistetty menemään
Jouduimme jännittämään edelliseen päivään asti, että pääsemmekö 1. varasijalta mukaan kokeeseen. Sitten kun vihdoin tieto kokeeseen pääsystä tuli, alkoi Brunon häntä roikkua uhkaavasti. Pelkäsimme, että Brunon häntään oli tullut vesihäntä vanhempieni mökillä järvessä lotraamisesta. Onneksi jo parin tunnin päästä lauantai iltana Brunon häntä toimi ihan normaalisti. Olisiko kenties keltiäinen tai ampiainen ollut asialla? Hyvä, etten ehtinyt jo ilmoittaa kokeen järjestäjälle ja perua ilmoittautumisemme.

Koepäivän olosuhteet olivat monella tapaa hyvin haasteelliset. Sää oli helteinen ja koepäivälle sunnuntaille oli lupailtu ukkostakin. Ilma oli hautova, kun saavuimme koepaikalle n. klo 10. Lämmintä oli lähemmäs 30 astetta.

Odottelimme omaa vuoroamme
Juuri ennen omaa vuoroamme alkoi läheisellä ampumaradalla rytinä. Bruno oli ihmeissään ja pälyili ympärilleen etsien noudettavaa. Räiske oli kyllä melkoinen, ihan kuin uutena vuotena.

Yllätyksekseni koealuetta ei oltu rajattu yleisöltä mitenkään, vaan yleisö pääsi ihan "iholle". Ikävä kyllä savolainen yleisö ei ymmärtänyt kunnioittaa suoritusvuorossa olevan koirakon suoritusta olemalla hiljaa suoritusten ajan, vaan pölpötti ja nauraa räkätti suureen ääneen kesken suoritusten.

Hakualue oli meille hyvin "hajustettu", kun siinä oli viikonlopun aikaan tehnyt ennen meitä 17 koiraa oman suorituksensa. Ruudussa oli runsaasti riistan hajua, ja oli sinne myös aika moni koira ehtinyt merkkailemaankin.

Laukaukset kaikuivat ikävästi vastarannalta, ja maalla laukaukset kuullostivat todella kovilta, kun haku tehtiin montussa. Lähtötilanne kokeelle oli siis melko haastava, ja se että Bruno kokeen selvitti, oli osoitus siitä, että taipumuksia on, ja ne tulevat esille häiriöistä huolimatta. Sunnuntain iltapäivän ryhmästä 4/8 koiraa läpäisi kokeen.  

Bruno ei kuitenkaan missään tapauksessa näyttänyt kokeessa parastaan. Vesinoudot tulivat kyllä vauhdilla,  mutta lokit jäivät rantaveteen. Hakuruudun laukauksessa Bruno pakitti eikä hakutyö ollut lainkaan totutunlaista. Bruno jäi pyörimään lähialueelle, ja kävi uudestaan jo aiemmin noudettujen riistojen paikoilla. Muutaman kerran se jäi merkkailemaankin. Bruno lähinnä etsi katseellaan eikä lähtenyt käyttämään nenäänsä. Varmaan kuusi kertaa peräjälkeen Bruno tuli ruudusta ilman riistaa luokseni, mutta lähti kuitenkin aina uudelleen hakualueelle pyydettäessä. Neljä varista tuli ruudusta ja lopulta tuomari vihelsi pelin poikki. Olin jo hetkeä aiemmin meinannut itse jättää homman kesken, kun näin, miten uupunut ja läkähdyksissä Bruno oli. Ajattelin, että ei tämä läpi mene kumminkaan. Toisin kuitenkin kävi! Tuomari Tuija Hukkanen näki Brunossa potentiaalia ja päästi meidät kanin jäljelle. Mutta vaikka haku muuten meni melko poskelleen, niin varikset tulivat käteen asti!

Kaninjälki olikin sitten enää pala kakkua, ja Bruno selvitti sen muitta mutkitta "kaasu pohjassa". Ei siinä paljon jäljestämisestä ollut kysymys, mutta itseluottamustehtävähän se kaninjälki taippareissa onkin.

Tuomari Tuija Hukkasen kädenpuristus ja onnittelut
Tässä sitä sitten ollaan kaikista haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta.... TAIPUNEITA!



Tässä vielä koepöytäkirjan teksti:

1. SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: suhtautuu ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin
2. UIMAHALU: reippaasti veteen, ui hyvin ja määrätietoisesti
3. HAKUINTO: koira aloittaa hakutehtävän hyvällä motivaatiolla, jonka jälkeen tapahtuu pieni suvantovaihe. Koira saadaan kuitenkin vielä toistuvasti lähtemään alueelle uudelleen.
4. NOUTOHALU: oma-aloitteiset ylösotot
5. NOUTO-OTE: pääsääntöisesti syvä ja pehmeä
6. PALAUTTAMINEN: suoraviivaisesti ohjaajalle käteen
7. REAGOINTI LAUKAUKSEEN: vesialueella ammutussa laukauksessa rauhallinen, maa-alueella ammuttua hieman pakittaa.
8. ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY: hyvät tehtävien suorittamiseen
9. YHTEISTYÖ: hyvä
10. YLEISVAIKUTELMA: noutaja, joka suoriutuu melko vaivattomasti sille annetuista tehtävistä näin osoittaen taipumuksiaan.

Ruokorapseen Bruno Mars NOU1

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Joensuun KV-näyttely 17.5.2014

Joensuun KV-näyttely 17.5.2014, tuomarina Sven Slettedal, Norja
RUOKORAPSEEN BRUNO MARS 
AVK ERI


"Masculine male. Good condition. Quite good proportions. Would like a bit more masculine head. Lovely neck. Well angulated front and behind. Nice topline. Nice depth of body. Lovely coat. A bit narrow behind. Moves very well frontside. Lovely temperament. Very well shown."