Tämä postaus on itselle päiväkirjakirjoitus, että myöhemminkin muistaisi kokeessa havaitsemani asiat, ja että kokeessa olleet tehtävät jäisivät oikeasti muistiin jonnekin.
Rasti 1:
Markkeeraus tehtävä noin 30 metriä metsästä melko peitteistä sähkölinjaa pitkin rinnettä alas pellon reunaan. Ensin tuli motivointilaukaus metsän reunasta haulikolla ja sitten heitto. Tuomarin sanoessa kilpailunumeron sai koiran lähettää (kuten muuten muillakin rasteilla).
Ajattelin, että tämäpä meille helppo tehtävä. Bruno on taitava markkeeraaja ja suorittaisi tehtävän helposti. Mutta... olimme vuoronumerolla 10 ja ennen omaa vuoroa oli koiran kierrokset ehtineet mukavasti nousta. Bruno oli rauhallinen odotusaslueella, ei vinkunut tai muutakaan ei toivottavaa käytöstä ei ollut, mutta ensimmäinen rasti oli meille se "löysät pois" harjoitus!
Bruno veti markkeerauksen ainakin kolme kertaa liian pitkäksi. Ylitti parit ojat matkalla ja alkoi jo lähestyä VOI-luokan rastipeltoa. Olin ajatellut, että minun ei tarvitsisi sitä markkeerauksissa alkaa ohjailemaan, joka siis tässä lajissa on sallittua, niin vain odotin, että se palaa itse takaisin, kun ei saa damin hajua nokkaan. No, siellä se juoksenteli pitkin peltoa ja ylitteli ojia ja kävi muutamassa virkistäytymässäkin. Lopulta tuomarin ohjeesta aloin ohjaamaan ja melkoisen väännön jälkeen dami lopulta löytyi. Positiivista oli se, että Bruno kuunteli pilliä ja pysähtyi hyvin pilliin. Suuntia pitää vielä harjoitella. Lähipillitys toimi ihan ok. Mutta dami saatiin talteen, palautus oli hyvä ja siitä muutama armopinna.
Rasti 2:
Linja noin 20 metriä havumetsässä kohti kaatunutta kantoa. Motivointi laukaus tuli linjan sivusta alkupäässä linjaa, jonka jälkeen tuomari kertoi, missä dami oli.
Tässä pelkäsin, että Bruno päästäisi turhautumisvinkaisun laukauksen jälkeen tuomarin kertoessa damin sijaintia. Onneksi niin ei käynyt, vaan Bruno odotti rauhallisesti ja hiljaa lähetystä. Matka vaikutti ihan kohtuulliselta ja ajattelin, että meillä olisi hyvät mahdollisuudet onnistua... Mutta ampuja ja ruudin haju olivatkin matkalla niin iso häiriö, että Bruno kaarsi linjalta tarkistamaan ampujan ympäristön. Sitten se heittikin jo haulle. Tuomari ymmärsi minun olevan ekakertalainen ja neuvoi, että voisin kutsua koiran takaisin ja lähettää uudelleen. Niin sitten teinkin. Ei se muistaakseni uudella lähetykselläkään ihan suoraan alueelle mennyt, mutta jälleen melkoisen väännön kautta Bruno sai damista käryn ja onnistuttiin saamaan dami ylös. Palautus jälleen hyvä. Tästäkin saatiin ne armopisteet, kun dami lopulta löytyi.
Jälleen olin tyytyväinen palautukseen, pillikuuliaisuuteen ja malttiin. Brunon linja ei vaan vielä riitä täysin sokkolinjoihin näissä karkeloissa, ainakaan jos matkalla on yhtään häiriötä. Linjaa pitää vahvistaa. Motivoidut linjat, muistin kautta linjat ja vanhojen muistipaikkojen kautta linjat sujuu, mutta niistä pitäisi päästä näihin sokkolinjoihin jotakin kautta... eikun treenejä suunnittelemaan.
Kahden rastin jälkeen olin joutunut kääntämään ja vääntämään Brunoa dameille ohjaamalla enemmän kuin koskaan ennen oltiin väännetty, ja se kyllä vei voimat niin koiralta kuin ohjaajalta. Olimme molemmat jo aivan väsyjä, vaikka koe ei ollut edes vielä puolessa.
Seuraavaksi siirryttiin metsästä pellolle, jossa viimeiset kolme rastia suoritettaisiin. Tässä välissä tulikin sitten piiiiitkä odotus, kun odottelimme 3 ja 4 rasteille pääsyä. Bruno otti useat kylkimakuutirsat siinä odotellessä ja minä pein lounastaukoa.
 |
| Tauolla |
Rasti 3:
Kaksiosainen tehtävä, jossa ensin motivointilaukaus ja noin 30 metrin markkeeraus pellolle ja sen jälkeen uusi laukaus ja koiran lähetys 90 asteen kulmassa markkeerauksesta pellon reunaa pitkin noin 20 metrin linjalle.
Markkeeraus sujui aivan täydellisesti alusta loppuun, täyden kympin suoritus! Yes, ajattelin. Bruno on työmoodissa, aivot toimii ja nenä myös. Ylimääräinen höyry on päästelty.
Mutta sitten se linja.... täytyy sanoa, että oli kyllä epäonneakin tässä kohtaa matkassa. Heti motivaatolaukauksen jälkeen kuului viereiseltä rastilta rinteestä metsästä vasemmalta useita laukauksia, jotka olivat ääneltää voimakkaampia kuin meille tarkoitettu laukaus. Niistä Bruno hypähti koiran mitan verran eteenpäin.
Ylimääräisistä laukauksista meni Brunolla senssit vähän sekaisin ja minulla oli melkoinen työ saada Brunon huomio pois vasemmalta ja kohdistaa sen katse suoraan eteenpäin. No, sain lopulta ohjattua Brunon edes sinnepäin ja sitten alkoi taas mahdoton vääntäminen ja kääntäminen. Lopulta Bruno ajautui alueelle, jossa heinä oli tallaantunutta ja häntä alkoi heilua siihen malliin, että damin käry käy nokkaan. Aikansa etsittyään Bruno nosti jotain etuhampaillaan: ei, se EI ollut dami vaan patruunan kuori, jota koirani lähti minulle palauttamaan. Kaiken sen väännön ja käännön jälkeen Bruno varmaan järkeili, että ei täällä mitään ole ja jotain on tuotava, että pääsee pois, niin ratkaisi koira parka sitten itse dilemman! Pysäytin Brunon vielä kerran ja samalla patruunan kuori tipahti sen etuhampaiden välistä. Yritin lähettää vielä Brunon taakselähetyksellä alueelle, mutta se ei enää liikahtanut. Ei tainnut enää luottaa, että emännällä on homma hallussa. Tuomari pyysi kutsumaan koiran pois. Dami jäi löytymättä, joten tämä rasti nollautui siitäkin huolimatta, että markkeeraus oli täydellinen.
Myöhemmin kuulin, että alue, josta Bruno etsi ja nosti haulin, oli ollut VOI-luokassa markkeerauspaikkana. Eli tässä siis Bruno ei luottanut minuun tarpeeksi, että olisi jättänyt damille haisevan alueen ja ohjautunut oikealle alueelle. Mutta tässäkin tehtävässä avainasemassa oli vahva linja, joka meiltä siis puuttui, ja koska ohjauskin on "sinnepäin"eikä ollut edes onnea matkassa, niin nolla tuli.
Rasti 4:
Jälleen kaksiosainen tehtävä pellolla, jossa ensin tuli laukaus ja heitto, olisiko ollut noin 40 metriä, jonka jälkeen heittäjä kävi hakemassa damin. Sitten uusi laukaus ja heitto vastakkaiseen suuntaan, jonka sitten tuomarin luvalla sai lähettää koiran noutamaan.
Tässä jännitin, että pysyisikö Bruno hiljaa, kun ei pääsekään noutamaan. No kyllä pysyi, ja sekös on aivan mahtava juttu. Mutta mikä ei ole mahtavaa, on se, että toisen laukauksen ja heiton jälkeen tuomarin sanoessa kilpailijanumeromme 10, näin vilauksen koirasta, kun se lähti noutamaan. Tuomarin puheesta siis eli paukkunouto ja nolla pistettä. Ja niinkuin olen ollut ylpeä tämän koiran maltista ja kuuliaisuudesta! Niin ja mokoma koiruus teki vielä aivan täydellisen markkeerauksen! Olisi täydet pojot olleet aika lähellä ilman tuota varaslähtöä...
No, mutta toisaalta ymmärrän Brunoa. Pitkä päivä oli jo takana, kolmen rastin vääntämiset ja kääntämiset sekä edelliseltä rastilta jäi vielä elämän ensimmäisen kerran dami saamatta. Sitten aivan liian vähän on reenattu laukauksien kanssa. Laukaukset kiihdyttävät ihan hirmuisesti Brunoa ja tuolla kokeessa käytettiin haulikossa paukkupanoksia, jotka ovat ihan todella kovaäänisiä. Laukauksista pitää tehdä arkipäiväisempiä, ja ne on otettava mukaan myös malttitreeneihin. Sen verran on Brunolla kuitenkin tottumista laukauksiin, että odottelualueella se ei laukauksiin reagoinut. Mutta laukaukset suorituspaikoilla ovat sille erittäin merkitseviä ja kiihottavia, niinkuin kaverin koiran taippariarvosteluun oli tuomari kirjoittanut.
Rasti 5:
Kaksiosainen rasti, jossa ensin tuli laukaus ja sitten markkeeraus ojan taakse peitteiseen metsään noin 20 metrin päähän. Noudon jälkeen seuruutettiin koira viitisen metriä lähetyspaikan taakse, johon jäätiin passiin seuraavan suorittavan koiran noudon ajaksi.
Vesirastia jännitin eniten, koska vedestä palautukset ovat olleet meille hankalia. Palautukset on kuitenkin pääosin alkaneet tulla käteen, ja koska ojassa oli vettä hädin tuskin koiran mahaan asti, en uskonut luovutuksessa tulevan ongelmaa. Sen sijaan olin melko varma, että ääntelyltä ei passissa vältyttäisi, koska tässä oli kaikki Brunoa kuumentavat elementit: vesi, laukaukset, edestä noutoon lähtevä koira ja meitä kohti palauttava koira.
Alku sujui mallikkaasti ja Bruno painalsi vauhdilla ojan yli noutoon peitteiseen metsään. Koiraa ei näkynyt ollenkaan sen etsiessä damia, ison kuusen oksat ja puskat vain heiluivat ja rytinä kertoi, että etsintä oli käynnissä. Hetken päästä Bruno kurkisti dami suussa ison kuusen oksan alta ja lähti palauttamaan damia. Mutta hups, päivän viimeinen dami tipahti aivan jalkojeni juureen. Vahinko meni kyllä ohjaajan huolimattomuuden tai työtapaturman piikkiin. Ravistelun tarvetta ei ainakaan ollut, kun vain Brunon tassut maha olivat vähän märät.
Sitten siirryttiin muutamia askelia taaksepäin passipaikalle. Valitettavasti epäilykseni kävi toteen ja kaverin suorittaessa tehtäväänsä, Bruno vinkui vieressäni. Pysyi kyllä paikallaan, mutta äänteli vienosti. Mutta ilmeisesti ääntely ei ollut liian häiritsevää, koska tältä rastilta saimme päivämme parhaat pisteet eli 16/20!
Näitähän me on malttiharjoituksissa ja ihan normitreeneissä tehty, mutta ilman laukauksia, jotka yhdistettynä päivän kuormitukseen olivat tällä kertaa liikaa Brunolle.
 |
| "Miten meni niinku omasta mielestä?!" |
Tavoitteeksi ensimmäiselle WT-kokeellemme olin asettanut hengissä selviämisen ja sen, että pääsisimme suorittamaan kaikki tehtävät. Tavoitteet täyttyivät. Toivoin, että pystyisimme näyttämään osaamistamme jännittävässä koetilanteessa ja ohjaajana pystyisin auttamaan ja tukemaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla. Osaamisemme ei ollut ehkä ihan riittävä vielä näihin karkeloihin, linja ja häiriöiden (laukausten, tuomarin puhe) sieto pitää hioa paremmaksi ennen seuraavaa starttia. Lisäksi omat ohjaajan taidot eivät tällaisessa tilanteessa ole kovin kummoiset, vaan huomasin olevani melkoisen riippuvainen minulle annetuista neuvoista. Mutta koiraa oppii ohjaamaan vain ohjaamalla, joten minun pitää vaan sitkeästi räpeltää, säheltää ja opetella, niin ehkä joku päivä minun toimimista koiran kanssa voi jo kutsua koiran ohjaamiseksi ja tukemiseksi. Bruno voi sitten markkeeraustehtävissä hankkia meille edes ne muutamat pisteet....
