Vepen kisakauden avaus Kontiolahdessa 27.6.2015!

Brunon kanssa vepetreenit ovat menneet aivan mahtavasti. Alokasluokan liikkeitä ei treeneissä ole juuri enää harjoiteltu, vaan on keskitytty jo ylempien luokkien liikkeisiin. Olin ajatellut, että käydään "pakolliset" ALO ykköset vain hakemassa. Sovehan me läpäistiin viime kesänä täydellisellä 100 pisteen suorituksella. Mutta...

Taas tiputtiin kovaa ja korkealta! Sain tarpeellisen muistutuksen siitä, että elävä olento ei ole kone, vaan sillä voi olla huonojakin päiviä. Tällä kertaa huonon päivän takana on todennäköisesti edellisistä vepetreeneistä huonon lihashuollon seurauksena kipeytyneet lihakset tai sitten yksinkertaisesti liika treenaaminen ja väsymys. Mutta joka tapauksessa saan syyttää ihan itseäni, että tänään meidän suoritus ei riittänyt kuin kakkostulokseen pistein 85/100. Pisteet jakautuivat liikkeittäin seuraavasti:

1. Uinti: aika 1.10, 25/25p
2. Esineen vienti: aika 1.10, 11/25p; Ylimääräiset käskyt -10, uudelleen lähettäminen -4
3. Veneen nouto: aika 1.46, 25/25p
4. Hukkuvan pelastaminen: aika 1.55, 24/25p; Ylimääräinen käsky -1 

Vienti siis koitui tänään ykköstuloksen saamisen esteeksi. Liike, jonka Bruno on aina tehnyt täysillä ja mielellään. Muut liikkeet Bruno suoritti täydellisesti, hukkuvassa innostuin vähän kehumaan, kun en enää välittänyt yksittäisistä pistemenetyksistä. Pidin pisteitä tärkeämpänä kertoa Brunolle, miten tyytyväinen siihen olin. Onneksi sain videomateriaalia suoriuksistamme, niin pystyn jälkikäteen analysoimaan meidän tämän päiväisiä edesottamuksia.

Tässä siis meidän suoritukset tältä päivältä. Ensimmäisenä veneestä hyppy:

Toisena liikkeenä vienti.

Kolmantena veneen nouto.

Viimeinen eli neljäs liike, hukkuvan pelastaminen. Lähtöön Bruno ei käskyjä ole koskaan tarvinnut. Huomaa uintivauhti versus muut liikkeet. Kiire on pelastaa Tanja-ystävä hukkumasta. Tämän liikkeen Bruno ottaa aina tosissaan!

Lopputuloksesta huolimatta, olen älyttömän tyytyväinen meidän tämän päiväiseen suoritukseen. Vaikka siitä jäikin kirkkain hohto ja tekemisen ilo puuttumaan, niin silti  minulla oli jälleen kunnia ohjata ja omistaa koira, joka tekee työtä suurella sydämellä ja siksi, kun siltä pyydän. Nyt tuo rakas työmyyräni saa ansaitsemansa reenitauon ja aikaa palautua. Tämä sitten minulle arvokkaaksi opiksi koirastani seuraavaa koetta ajatellen: ei nometreenejä eikä kisatreenejä samalle viikolle vepekokeiden kanssa! Koetta edeltävä viikko on syytä rauhoittaa vapaille metsälenkeille ja rennolle yhdessä ololle.

Lopuksi vielä kiitos ystävälleni Minnalle, joka toimi Brunon apuohjaajana. Kiitos myös mieheni Tommi, kun olit tukenani ja apunani sekä ikuistit videolle tämän päivän tähtihetket!