Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Söimme tuhdin aamupalan ja aloitimme matkan kohti pääkaupunkia. Onnistuimme löytämään autolle parkkipaikan sataman parkkipaikalta, Kauppatorin kupeesta. Bruno toimii eräänlaisena ihmismagneettina, sillä hädin tuskin ehdimme autosta pihalle, kun linja-auton kuljettaja nainen tuli pentua ihastelemaan ja syöttämään Brunolle mansikoita. No saimme sitten häneltä kuulla, että kaupunkiin oli tullut 5 bussillista kiinalaisia turisteja sekä satamassa seisoi Keski-Eurooppalainen risteilyalus. Yksin ei siis tarvitsisi Helsingissä olla! Minä tietysti olin hyvilläni: pääsisimme Brunon kanssa harjoittelemaan oikein kunnon ihmisjoukkoon, ja Bruno saisi tilaisuuden nähdä paljon erilaisia, -näköisiä, -hajuisia ihmisiä.
Torille päästyämme jäimme Brunon kanssa ihmettelemään ihmisvilinää tolpan nokkaan, kun Tommi meni ostamaan meille lippuja Suomenlinnaan menevälle lautalle. Bruno seurasi tarkkaavaisena tapahtumia, mutta ollen kuitenkin koko ajan ihan tyynen rauhallinen vailla stressin hiventäkään. Ohi suhahtelevat lokit kummastuttivat ja myös kiinnostivat sitä eniten.
Lauttaan päästiin oikein sujuvasti omin jaloin. Tommin kanssa listasimme lauttaan mennessämme asioita, jotka Remulle olisivat aiheuttaneet ongelmia: sisääntuloportti, metallinen ja koliseva ramppi, ahdas käytävä... Mutta Bruno suoriutui näistä kaikista muitta mutkitta. Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, millaista elämä on normaalilla tai hyvällä hermorakenteella varustetun koiran kanssa. HELPPOA!
 |
| Ohi lentelevät lokit kiinnostivat Brunoa |
 |
| Reipas ja rohkea Bruno... eikä minuakaan hirveästi pelottanut;) |
Lauttamatkakin meni tosi hienosti. Keräsimme hurjan paljon ihailevia katseita ja lähellä olevat ihmiset lepertelivät Brunolle. Brunoa ei vaan nyt tällä kertaa ihmiset kiinnostaneet niin paljon, kuin tämä uusi tapa matkustaa ja lentelevät lokit. Lautasta poistuttuamme eräs ohikulkeva nainen totesi, että tuo pentu on saanut hyvän kodin. En tiedä, oliko hän kiinnittänyt huomiota siihen, että rohkaisimme, kehuimme ja makupaloilla vahvistimme Brunon rauhallista ja oikeaa käytöstä, vai tarkoittiko hän sitä, että liikumme pennun kanssa erilaisissa paikoissa. No, olipa syy mikä tahansa, sanat lämmittävät mieltä vieläkin.
Suomenlinnan nurmialueet oli miinoitettu sorsan pökäleillä ja sorsia sekä muita vesilintuja nähtiin paljon. Bruno oli kiinnostunut molemmista, sekä pökäleistä että linnuista.
 |
| Merinäköala |
 |
| Saari oli keltaisten kukkien peitossa |
 |
| Pojat ja tykki |
 |
| "Sanoitko jotain?" |
 |
| Bruno ja merituuli |
 |
| Wanna be pystykorva ;) |
 |
| Merisotakoulurakennuksen edessä |
Suomenlinnan alue yllätti meidät laajuudellaan, ja osoittautui jälleen haasteelliseksi löytää koiran kanssa sopivaa ruokapaikkaa. Patikointia kertyi useita kilometrejä, ja nälkä kurni jo suonissa. Lopulta löysimme pizzapaikan, jossa oli ulkoterassi, ja johon sai myös koiran viedä. Tarjoilija vastasi, kun kysyimme saako koiran tuoda, että jos se ei syö ketään. No EI, mutta hieman aiheutimme häiriötä, kun ihmiset keskittyivät Brunon ihastelemiseen ja tukkivat käytävän tullessaan tervehtimään pentua.
Olisi luullut Brunon olevan ihan väsy jännittävän aamupäivän ja kaiken sen kävelyn jäljiltä, mutta Bruno rauhoittui pöydän alle vasta häräkehdittyään jonkin aikaa ja tuhottuaan vesipullon etiketin sekä rutattuaan sen.
 |
| "Quatro staggione, kiitos" |
 |
| Päikkärit pizzerian pöydän alla |
 |
| Sitten jaksaa taas tutkia paikkoja |
 |
| Ainakin vähän aikaa ;) |
Väsy iski nuoreen matkalaiseen siinä määrin, että hän sai jatkaa matkaa Tommin sylistä käsin. Bruno oli silminnähden tyytyväinen tähän tapaan katsella nähtävyyksiä. Saimme jälleen runsain määrin ihastelevia katseita ja taisi muutamat napsia valokuviakin.
 |
| Tommin kyydissä voi ottaa rennosti |
Paluumatkalla lautalla uni otti lopullisesti vallan pienestä matkalaisestamme. Bruno nukahti kannella penkin alle. Lautan saavuttua rantaan meillä olikin sitten täysi työ saada Bruno hereille. Mietimme jopa, että tekisimme ylimääräisen keikan lautalla Suomenlinnaan ja takaisin, että Bruno saisi kerätä voimia. Tommi sai kuitenkin tassuista vedettyä Brunon penkin alta ja napattua syliin.
 |
| Pieni väsynyt matkustaja |
 |
| Presidentin linnan edustalla |
Olimme suunnitelleet käyvämme vielä kävellen tuomikirkon rappusilla, mutta Brunon oli aika päästä lepäämään, joten päätimme jättää keskustan nähtävyydet toiseen kertaan. Totta puhuen, ei tainnut olla nuorin matkalainen ainut, jolla päivän askeleet tuntuivat jaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti