Koiranpennulla n.16 ensimmäistä elinviikkoa on erityisen tärkeitä sen tulevaisuuden kannalta. Väitetään, että 80% koiran aivoista kehittyy tänä aikana, ja siksi on tärkeää, että pentu pääsee tutustumaan ympäröivään maailmaan mahdollisimman monipuolisesti. Bruno on syntynyt 16.3.2012, joten sillä tämä tärkeä kehityksen aika kesti heinäkuun ensimmäisille viikoille.
Koska tavoitteenani on saada Brunosta monipuolinen harrastuskaveri, niin kesälomani oli pyhitetty pennun sosiaalistamiseen ja ympäristöharjoitteluun sekä koiraohjaajasuhteen luomiseen. Lomanihan tähän riitti vallan hyvin, sillä työt loppuivat 31.5. ja seuraavan kerran menen töihin 8.8.. Monet kinkerit ja kissanristiäiset Bruno onkin saanut kesän aikana kokea. Pentu on kulkenut mukanamme aina, kun se vain on ollut mahdollista. Uudet paikat ja kokemukset olemme pyrkineet tarjoilemaan pienissä paloissa ja jakamaan eri päiville niin, että välissä olisi myös ihan tavallisia kotipäiviä. Emmehän halua väsyttää tai stressata pentua liikaa.
Pitihän sitä sitten "lapsukaisen" päästä kesälomareissuunkin mukaan. Matkamme suuntautui Suomen etelärannikolle Tammisaareen. Saimme Tammisaaresta käyttöömme omakotitalon, josta käsin oli näppärä koiran kanssa tehdä tutustumismatkoja Tammisaareen ja sen ympäristöön, Hankoon ja Helsinkiin. Remu jäi vanhempieni hellään hoitoon Kuvansiin, koska Remusta ei tällaisille kaupunkilomille ole. Sen psyyke kun menee sekaisin jo liikennevalon piippausäänestä!
Lähdimme reissuun sunnuntaina, olimme perillä Tammisaaressa kolme kokonaista päivää (ma,ti ja ke) ja ajelimme kotiin torstaina. Tottuneena autoilijana matkat eivät aiheuttaneet Brunolle sen suurempaa hämminkiä. Pysähdykset teimme pääasiassa ihmismatkustajien tankkaus- ja vessatarpeiden mukaan. Sunnuntaina menomatkalla pysähdyimme Nummelassa serkkuni perheen luona. Sieltä lähdettyämme kello olikin jo yli yhdeksän, kaupat olivat kiinni, joten turvauduimme Nummelan ABC:n jokseenkin vaatimattomaan aamupalatarjontaan.
Majapaikassamme Langansbölen asuma-alueella kävimme taloksi ja ajoissa nukkumaan. Akut täytyi ladata tulevien päivien seikkailuja varten. Bruno sopeutui hyvin vieraaseen paikkaan eikä edes ilmapatja ihmetyttänyt sitä... päinvastoin. Ensimmäinen yö nukuttiin kolmestaan, Bruno leveästi keskellä ja me Tommin kanssa yritettiin keikkua patjan reunoilla. Ilmapatja osottautui varsin äänekkääksi nukkukaverin kääntäessä kylkeä allekirjoittaneen mielestä, joten seuraavat yöt päätimme nukkua talon päämakuuhuoneen sängyssä, Bruno kiltisti omalla petillään lattialla.
Maanantaina suuntasimme ensimmäisen tutustumismatkamme Tammisaaren keskustaan. Ensimmäinen paikka, johon koiran kanssa olimme tervetulleita, oli paikallinen eläinkauppa. Sieltä löytyi tuliaiseksi narupallo, jota Brunon kanssa menimme heti testaamaan pienimuotoisen noutotreenin muodossa läheiselle nurmialueelle.
 |
| Bruno keskittyy leikkiin minun kanssa |
Kävelykadun ja Tammisaaren vanhan kaupungin kautta suuntasimme tietysti meren rannalle. Matkalla ihastelimme Tammisaaren kirkkoa, Brunon kanssa kävimme ihan sisällä asti. Ovella vahdissa ollut nuori kesätyöntekijä tyttö meni Brunosta ihan höpelöksi, ja Bruno meinasi siinä hötäkässä kaataa tytön esitepöydänkin.
 |
| Minä ja Bruno Tammisaaren kirkon rappusilla |
Kirkon pihassa oli hieno suihkulähde, jota tietysti käytiin Brunon kanssa ihmettelemässä.
 |
| Tommi ja Bruno suihkulähteellä |
Vanhan kaupungin arkkitehtuuria ihastellen, Bruno ihasteli lähinnä kivijalkojen hajumaailmaa,suuntasimme merenrantaan venelaiturille.
 |
| Tommi ja Bruno venelaiturilla |
Ja eihän se ole noutaja eikä mikään, jos vesistön ohi mennessään kuivana säilyisi.... Uimaan oli siis Brunon päästävä!
 |
| "Tässä vedessä on jotain outoa... maistuu kummalta?" |
 |
| "Eläpä äippä kisko siitä hihnasta, kun minä leikin!" |
 |
| Vimmausta merenrannalla a'la Bruno |
 |
| Uimaan! |
 |
| Molskis ja loiskis! |
Venerannasta jatkoimme matkaa rantaa pitkin menevää kävelytietä. Matkalla oli myös koirien uimaranta, jonka tuntumassa uiskenteli joutsen pariskunta. Niitä pysähdyimme Brunolle näyttämään.
 |
| Reunakorokkeelta näki paremmin maisemia |
 |
| Ihan kuin uitettu koira omistajineen! |
 |
| "Missä niitä joutsenia on?" |
 |
| "Jaksaisinkohan uida tuonne asti?" |
 |
| Jätskillä.... miten aina onnistun näissä tilannekuvissa?!! |
 |
| Brunolle jämät! ;) |
 |
| Tammisaaren kävelykadulla, takaisin autolle |
Matkalla kävelykatua pitkin autolle meitä tuli vastaan aivan valtavan iso rotweiler omistajineen. Kohtaamistilanteessa höpöttelin Brunolle, että tuo pistelisi sinut iltapalaksi, kun Bruno alkoi ottaa kontaktia "jättiläisen" suuntaan. Rotikan omistaja kuuli puheeni ja vastasi siihen, että hänen koiransa on maailman kiltein rotweiler eikä tekisi pahaa pennulle. Koska Bruno ei tuollaista koiraa ollut vielä ennen nähnyt, ja koira omistajineen vaikutti oikein kunnollisilta, uskaltauduin päästää koirat tutustumaan.
 |
| Bruno alistui niin täydellisesti, että ihan pisut lirahtivat kadulle |
Hetken tutustumisen jälkeen koirat olisivat halunneet pistää leikiksi keskellä kävelykatua. Kokoeroa oli kuitenkin emännän mielestä liikaa, joten sanoimme uusille tuttavuuksille heipat ja jatkoimme matkaa.
 |
| Bruno ja valtavan suuri uusi ystävä |
Kävelykadulla erään kukkakaupan ulkopuolella pisti silmään koiran matkajuomapullo, jonka Tommi kävi ostamassa. Saipa tingittyä sisuksenkin kaupan päälle :). Tammisaaren eduksi täytyy kyllä mainita, että ilahduttavan monen liikkeen ulkopuolelle oli laitettu juomakuppeja koirille, ja erään ravintolan terassilla tuotiin automaattisesti juomakuppi ravintolan koira-asiakkaille. Muutenkin jäi vaikutelma koiraystävällisestä ja -myönteisestä kaupungista. Suosittelen Tammisaarta reissukohteeksi koirien kanssa matkustaville.
 |
| Touhukas päivä ottaa voimille |
 |
| Ei koiria -ravintola! |
Bruno sai nukkua autossa matkan, kun ajelimme Hankoon. Tarkoitus oli etsiä mukava ruokapaikka, johon koiran kanssa voisi mennä. Hanko oli kuitenkin koiran kanssa matkustavana lievä pettymys. Jotenkin tuntui, että koirakieltomerkkejä oikein vilisi ja ilmapiiri oli selkeästi koirakielteisempi kuin Tammisaaressa. Ruokapaikan löytäminen osottautuikin melko hankalaksi tehtäväksi. Lopulta päädyimme pitzapaikkaan nimeltä Uno. Vitsailimme sen olevan kohtalomme.... Brunoa nimitämme myös toisinaan lempinimellä B.R. Uno. Koska Hangon meri-ilma oli todella tuulisen vilpoisa terassilla ruokailuun, ja Bruno kovin väsynyt, jätimme Brunon autoon nukkumaan syönnin ajaksi. Poika ei tainnut olla ratkaisusta ollenkaan pahoillaan.
 |
| Tämän lähemmäksi merenrantaa ei Hangossa koiran kanssa saanut mennä |
Päästyämme majapaikkaan lepäilimme illan ja keräsimme voimia seuraavaa päivää varten. Silloin oli päämääränä Helsinki ja Suomenlinna. Hieman jännitti, miten Bruno suhtautuisi Kauppatorin huiskeeseen ja lauttamatkaan... Jatkoa seuraa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti