Mitä tulikaan tehtyä vuonna 2014?

Niin se vain jälleen vuosi on kulunut ja vuosiluku vaihtunut. Ennen tavoitteiden asettamista vuodelle 2015 on varmaan syytä muistella mennyttä vuotta ja saavutuksiamme siinä.

Bruno - sertipoika

Näyttelykehissä pyörähdettiin Brunon kanssa kolme kertaa:

• Joensuu 2.2.2014, NUK ERI 1
• Polvijärvi 6.4.2014, AVK1, PU2, SA, SERT
• Joensuu 17.5.2014, AVO ERI

Toukokuun loppupuolen helteisenä sunnuntaina suoritimme noutajalle tärkeän virstanpylvään...
                                               TAIPPARIT!!!

Taipuneet

Kesä treenattiin ahkerasti vepeä ja vepen soveltuvuustestin läpäisimme Brunon kanssa heinäkuun lopulla täysin pistein.

Bruno lähdössä vientiin

Virallisten kokeiden osalta Brunon kanssa sove jäi vuoden 2014 osalta viimeiseksi. Brunon ihon allergiaoireet vaativat pitkäaikaiset lääkekuurit, joista viimeiset tabletit napsittiin joulukuussa, joten kokeisiin ei ollut enää asiaa.

Syksy ja loppuvuosi treenattiin ahkerasti noutojuttuja. Niissä olemmekin kehittyneet huimasti vuoden aikana. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä toukokuussa pähkäilimme palautusten kanssa. Nyt palautukset tulevat etenkin kuivalla maalla lähes aina käteen ja Brunon kanssa tehdään nomen sekä wt:n alokasluokan tasoisia harjoituksia onnistuneesti.

Syksyn aikana on yritetty löytää aikaa ja intoa tokoon. Noutojutut ovat kuitenkin vieneet voiton ja toko on mennyt enemmän puuhasteluksi. No, ehkäpä tänä vuonna....

Ehdittiinhän me kokeilla vähän uuttakin.... doboa nimittäin.

Kumarruksen koulutusta tasapainotyynylle

Ketteräksi pallolla seisten

Pallon kiertämistä käsikohteen avulla

Vuoden tavoitteet tuli saavutettua Brunon kanssa kuitenkin, ja paljon ylikin saimme, mitä uskalsin edes odottaa. Bruno on koirana, perheenjäsenenä ja harrastuskaverina unelmieni täyttymys. Onpa laji mikä hyvänsä, se tekee parhaansa aina. Ei se silti mikään kone ole, niinkuin en minäkään. Monia asioita on jouduttu tiukasti harjoittelemaan ja epäonnistumisiakin tietysti on vuoteen mahtunut. Mutta yhdessä on koettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Yhdessä oppiminen ja tekeminen on vain niin palkitsevaa, kuin huumetta. Tätä huumetta tulemme nauttimaan myös tänä uutena vuotena 2015. Eikä tärkeintä ole päämäärä, vaan matkanteko :)

Rakas harrastuskaveri ja ystävä

Eikä pidä unohtaa meidän perheen toista karvakorvaa.... Leeviä!

Veljekset

Leevi on ollut korvaamaton ystävä ja mukanakulkija sekä Brunolle, minulle että Tommille. Leevistä on tullut tärkeä osa meidän perhettä. Jouluna vietimme 2-vuotispäivää, Leevi on kuulunut perheeseemme 2 vuotta, ja tänä aikana lunastanut paikkansa perheemme jäsenenä.

Leevin kanssa olen puuhastellut kaikenlaista. Leevi on ollut mukana noutotreeneissä, lähinnä seuramiehenä. Jäljestys tuntuisi olevan Leeville luontaista, ja sitä ehkä jatkammekin hieman tavoitteellisemmin. Leevin ja minun lajiksi on myös osoittautunut rallytoko, jossa starttasimme ensimmäistä kertaa Kuopiossa lokakuussa. Saimme heti hyväksytyn tuloksen 92/100 pisteellä.
Pistemenetykset tulivat hihnankiristymisistä, jotka olivat pääosin ohjaajan virheitä ja yhdellä kyltillä Leevin tarkkaavaisuus herpaantui.

Rataan tutustumassa

Rallytokoa jatketaan Leevin kanssa ja kisoihinkin on tarkoitus mennä taas, kunhan saadaan kilpailuja tännepäin.


Leevin kanssa kokeilimme marraskuussa koiratanssia yhden päivän kurssin verran. Sen verran kärpänen siihenkin lajiin puraisi, että jatkoa on luvassa ja treeniporukka ja paikka sekä aika jo sovittuna. Aika näyttää päästäänkö koskaan kisastarttiin asti....

Kaiken kaikkiaan ihana ja kokemuksellinen vuosi näiden rakkaiden karvakorvien kanssa. Enpä osaisi (enkä haluaisi) enää elämääni kuvitella ilman koiria... kultaisten viemää... aina ja ikuisesti!