Onnellisuus hurmiossa kirjoitettua

Nyt on kyllä ihan pakko istahtaa aamukahvin kera koneen äärelle ja tilittää tuntojaan tänne blogiin. Tommi taisi saada jo yliannostuksen eilen illalla koirahommistani...

Bruno mökillä juhannuksena

Alkukesä minulla meni hyvin pitkälti Brunon tarpeita ajatellen, ja menot suunniteltiin pitkälti pennun ympäristösosiaalistamista silmällä pitäen. Toki tätä jatketaan edelleen, mutta nyt ollaan Brunon kanssa alettu harjoitella myös koulutuksellisia asioita kuten istumista, maahanmenoa, seisomista, paikalla pysymistä, luoksetuloa, vierellä kulkemista, katsekontaktia, kosketuskeppiä, noutoa... 

Jakokosken kesähiihdoissa 30.6.2012

Noutoharjoituksia Tammisaaressa

Malttamista

Juurakon nouto merestä

Eilen vein Brunon näyttelytreeneihin ensimmäistä kertaa. Treenit pidettiin Joensuussa raviradan parkkipaikalla. Kotona olimme harjoitelleet näyttelyseisomista muutamia kertoja. Bruno oli kuin luotu näyttelykehään. Se ei pahemmin piitannut muista koirista, vaikka paikalla oli kaksi pentuakin ja erittäin äänekäs chihu. Brunoa ei myöskään haitannut vieraan ihmisen kosketus tai säkäkorkeuden mittaus. Ympyrässäkin se juoksi kuin vanha tekijä, ei vetänyt hihnasta, riehaantunut toisista koirakoista tai haistellut maata. Jalkojen asettelu seisomisessa vaatii vielä harjoitusta niin koiralta kuin erityisesti ohjaajalta. Aina, kun sain yhden koiven hyvin, niin viereinen jo siirtyi paikoiltaan ;) Vähän vielä harjoitellaan seisomista, ja sitten voisikin ilmottautua mätsäreihin (=harjoitusnäyttely).

"Kyllä se on kone!!!"

Remun kanssa näyttelyitä ei tarvitse enää miettiä, sillä se on kastroitu. Muista kuin terveydellisistä syistä kastroidut koirat eivät kelpaa näyttelykehään. Remu pääsi kuitenkin näyttelytreenin lopuksi haistelemaan autosta raviradan ilmaa ja tekemään paikallaoloharjoitusta. Remu oli yllättävän rauhallinen heti autosta päästyään eikä yhtään "höyrynnyt" tai tempoillut hihnassa edes alussa, niin kuin sillä on yleensä tapana ollut uuteen paikkaan päästessään. Muutaman kontaktiharjoituksen jälkeen päästiin siis suoraan tekemään paikallaoloa, jotka sujuivat tosi rauhallisesti eikä ympärillä hyörivät ihmiset ja koirat haitanneet yhtään.

Remu mökillä juhannuksena

Näyttelyharjoituksista ajelimme koiruuksien kanssa suoraan oman kylän koiratreeneihin. Siellä olisi sitten Remun vuoro. Ohjelmassa oli rallytokoa. Aluksi lämmittelimme seuraamisharjoituksella, jossa tarkoituksena oli harjoitella rallytokossa tarvittavia käännöksiä. Remu seurasi hienosti, pientä haahuilua välillä, mutta seuraamisaikakin oli sille huomattavan pitkä. Lisäksi teimme eteenlähetysharjoitusta, joka meni meiltä tosi upeasti, ja Remu oli silminnähden intopinkeenä! Toisten ollessa vuorossa eteenlähetyksessä, harjoittelimme jälleen tokon paikallaoloa. Saimme todella hyvää häiriöharjoitusta, kun ympärillä hyöri koirakoita ja edessä tehtiin vauhdikkaita eteenlähetyksiä ja palkattiin innostavasti. Remu pysyi rauhallisena maassa, seurasi kyllä myös ympäristön tapahtumia, mutta ei "ottanut niistä kierroksia" ja muuttunut levottomaksi. Rallytokoradat (kaksi rataa) Remu teki hyvällä sykkeellä ja iloisesti.

Remu hymyilee ;)

Aivan mieletöntä edistymistä on vuoden aikana tapahtunut meille Remun kanssa. Remu työskentelee todella motivoituneesti ja MINUN kanssa, ei höyryä toisten koirien luokse, kyttäile muiden tekemisiä tai nuuski maata. Suurin osa treenistä tehtiin lisäksi ilman hihnaa! ;) Tämä on sanoin kuvaamaton tunne. Vuosia olen tehnyt työtä tuon koiruuden kanssa, samoja asioita tahkottu ja monet itkutkin itkenyt, kun yhteistä kieltä ei ole Remun kanssa löytynyt. Nyt sitten palaset alkavat loksahdella kohdalleen... olen oppinut ymmärtämään Remua, osaan ennakoida sille haasteellisia tilanteita ja motivoida sekä palkita sitä oikein. Remukin selvästi nauttii yhdessä tekemisestä, mikä onkin sitten paras palkka minulle :) On se vaan sitten niiiiin hienoo, etten muuta sano!

Noutotreeniä pellolla

Remu sai huilata hetken puun juurella, kun Bruno pääsi myös ensimmäistä kertaa rallytokoradalle. Onhan se tämä nuorempikin sankari niin huippu! Bruno tulla jollotteli nätisti sivullani lähes koko ajan minuun katsoen ja suoritti kaikki tehtävät, avustettuna ja makupalalla houkuttelemalla. Aivan mieletön miellyttämisenhalu koiralla! Tämä on minulle aivan uutta... Remun kanssa homma on mennyt vähän toisella tavalla... Todennäköisesti Brunon kanssa ei tarvitse viittä vuotta tahkota, ennenkuin sitä uskaltaa pitää tokokentällä irti, ellei hihnan toinen pää (siis allekirjoittanut) onnistu möhlimään ihan todenteolla kouluttamisen kanssa. Hope not!

"Ai mitä sä sanoit?"

Brunon mentyä autoon huilimaan, pääsi Remu vielä lopuksi mieli puuhaansa, agilityhommiin. Tehtiin kolmen hyppyesteen eteenlähetystä, joka meni tosi upeasti. Tähän yhdistettiin vielä loivassa kaaressa olevat kaksi hyppyestettä ja tämäkin pätkä meni Remulle tyypilliseen tapaan vauhdikkaasti ja lennokkaasti. Remun kanssa agilityssä ohjaukset pitää olla tarkoin mietittynä ja harjoiteltuna, sillä vauhtia tällä koiruudella on niin, että siinä ei ehdi kissaa sanoa, kun koira on jo vilahtanut ohi! Mutta ohjaajakin oli tällä kertaa kartalla, ja juuri ja juuri vauhdissa mukana. Perille päästiin onnistuneesti ja kaikki esteet tuli matkalla ylitettyä. Remu sai ansaitusti mussuttaa Whiskassin tonnikalahyytelöä.

"Koska taas treenataan?"

Minulla on niin hyvä mieli, että eihän tässä auta muu... kuin lähteä illalla taas tokoilemaan! ;) Tämähän taitaa olla pahasti riippuvuutta aiheuttavaa tämä koiran kouluttaminen ja koirien kanssa touhuaminen...