Kesälomapuuhia

Paljon on taas aikaa vierähtänyt, kun viimeksi olen ehtinyt kuulumisiamme päivittää. Paljon olisikin kerrottavaa, joten ehkä juuri siksi kynnys blogikirjoittamiseen on kasvanut suuren suureksi. Yritän nyt kuitenkin tiivistäen kertoa parhaimmat palat kuluneista viikoista ja näyttää parhaimmat palat kuvina....

Juhannusta edeltävällä viikolla pääsimme tapaamaan Brunon isää Jänkää sekä hänen perhettään. He olivat viettämässä juhannusta täällä Pohjois-Karjalassa ja treffasimme Jänkän synnyinkodissa, jossa saimme samalla nähdä myös Jänkän äitiä (=Brunon mummia) Vappua. Tässä muutamia Jänkän emännän ottamia edustuskuvia sankareistamme: 

Ruokorapseen Bruno Mars, 14vko:n ikäisenä

Bruno, 12 kg säkä 42 cm

Perhepotretti: Vappu (vas.), Jänkä (oik.) ja Bruno

"Mistä on pieni kultainen tehty?"

Juhannuksen vietimme Kuvansissa lapsuusmaisemissamme. Aattoa otimme vastaan Tommin siskon perheen luona Katisenlahdessa. Juhannuspäivänä suuntasimme vanhempieni mökille Osmajärvelle. Koirat olivat arvatenkin riemuissaan, kun pääsivät järveen läträämään. Tässä muutama kuva juhannuksen vietostamme:

Brunon kanssa tarkastamme kokkoa ennen sytyttämistä

Mamman sylistä on turvallista seurata kokkoa

Osmajärvelle saavuttuamme koirat kävivät vain nopsaan tervehtimässä isäntäväen ja painuivat suoraa päätä järveen. Ilma oli sanalla sanoen vilpoisa, mutta se ei tuntunut koiruuksien uimaintoon vaikuttavan. Aikansa pulikoituaan Remu esitteli Brunolle järven jälkeen toiseksi parhaimman paikan mökillä: grillikatoksen. Siellä Mauri-"ukki" loihtii maukkaita grilliherkkuja, eikä hänellä koskaan ole niin kiire, ettei ehtisi hieman rapsuttamaan... ja taitaa sieltä aina toisinaan sellaisia "hups, nyt tippui" maistiaisiakin nelijalkaisille livahtaa ;)

Uimassa rinta rinnan

Grillikatoksessa Remu tietää, kuinka saa parhaimmat herkut!

Bruno katselee kiveltä järvelle, olisiko kaveri kenties pulikoimassa?

Mökiltä suuntasimme vanhempieni luokse Kuvansiin, jossa Tommi ja isi touhusivat eteisremontin kimpussa. Minä puolestani puuhastelin koirien kanssa ja tutustutin Brunoa taajama-alueen ihmeellisyyksiin kuten nurmenleikkuriin. Myös Remu sai osakseen uusia kokemuksia. Remu pääsi suihkuun suihkukaappiin. Kaikki, jotka Remun tietävät ja tuntevat, ymmärtävät kyllä, miten isosta asiasta oli kyse. Mutta enpä olisi itsekään uskonut, että Remu astelisi kiltisti kaappiin, kun pyysin!!! ;)

Pieni askel ihmiskunnalle.... suuri askel meille ;)

Kun juhannusreissulta pääsimme kotiin, olikin aikaa puuhastella kotikonnuilla. Oman asuinalueemme kehittämisyhdistyksen voimin olemme rakennuttaneet yhdessä kyläläisten kanssa elämyspolun sekä laavun, jotka sijaitsevat ihan lähellä meidän kotia. Yhtenä iltana olimme koirien kanssa mukana laavun rakennuksen viimeistelyssä ja ympäristön siivoustalkoissa. Talkoissa oli myös yhdistyksemme puheenjohtaja koiransa Hipun kanssa.

Ensimmäiset tulet laavussa. Remusta laavussa on kammottavaa!

Koirat Remu, Bruno ja Hippu (takana) saivat temmeltää vapaana

Laavu valmistumassa

Täällä Pohjois-Karjalassa saamme nauttia talvisista urheilulajeista myös kesäkuussa nimittäin "Jakokosken kesähiihdot" -tapahtumassa. Osallistuimme tapahtumaan Brunon kanssa, ilman suksia tosin. Olihan se huikaiseva kokemus talsia lumessa ja nähdä hiihtäjien suhahtavan pyöräilyshortseissa ohi, kun lämpötila ylittää +20 astetta ja kalenteri näyttää kesäkuun loppua.

Bruno on syntynyt maaliskuussa, ja näin ollen kerkesi jo pikkupentuna pyöriä lumessa. Mutta kyllä koirakin näytti olevan ihmeissään ja innostunut, kun pääsi lumeen telmimään. Tapahtumassa tarjoutui myös oiva tilaisuus totuttaa Brunoa ihmisjoukkoon, hiihtäjiin sekä erilaisiin ääniin kuten yleisön taputuksiin, kuulutuksiin ja starttipistooliin.

"Kuulinko pistoolin pamahtavan?"

Kuumalla ilmalla nesteytys on tärkeää!

Bruno kesäkuussa Jakokoskella

Brunosta oli hauskinta kaivaa koloja lumihankeen

Tässäpä kuulumisiamme kesäkuulta. Lomamme jatkui vielä kotimaanmatkailun merkeissä Brunon kanssa, mutta siitä kerron sitten seuraavan kerran.