Tänään kävimme Brunon kanssa Juuan koiranäyttelyssä haistelemassa tunnelmaa. Samalla, kun seurasin Brunon reaktioita taimitarhahallissa ihmis-ja koiravilinässä, niin yritin ottaa oppia kultaisten kehän vierellä, kuinka näyttelykehässä toimitaan. Brunolle sain hyvää rauhoittumisharjoitusta sekä ohittamistreeniä. Täytyy ihmetellä, miten viilipytty voi tuollainen nuori maalaiselämään tottunut koira olla näyttelyhulinan keskellä. Olen minä kyllä upean koiran saanut, ja tästä suurin kiitos kuuluu kasvattaja Miialle! Varmasti myös pentuaikana tekemäni huolellinen sosiaalistaminen on vaikuttanut siihen, että Bruno suhtautuu kaikkeen uuteen rauhallisen myönteisesti.
Tein myös muutamia oivalluksia, joista saattaa olla tulevaisuudessa hyötyä. Ensinnäkin kevythäkki auttaa pitämään koiran puhtaana ja estää kaikkien ohi kulkevien koirien haisteluyrityksiä sekä lisäksi vapauttaa omat kädet. Pitää siis kaivaa kevythäkki uudelleen esille ja aloittaa Brunon kanssa rauhoittumistreenit siellä.
Toinen huomio oli Brunon melko runsas kuolan eritys. Yleensä koira pestään ennen näyttelyä, mutta minun piti pestä Bruno tänään kotiin päästyämme. Brunon kaulakarvat olivat kuolan ja asfalttipölyn sotkemat. Osittain kuolaaminen johtuu makupaloista, osittain stressistä. Pitää yrittää löytää vähemmän kuolaamista aiheuttavat, mutta kuitenkin Brunolle kelpaavat makupalat, sekä varata paperia taskuun kuolavanan pyyhkimistä varten.
Tälle illalle ei varmaan paljon kakkalenkkiä kummempaa ohjelmaa tarvitse Brunolle suunnitella. Aamupäivä näyttelyhulinassa oli nuorelle noutajapojalle sen verran väsyttävä kokemus, että kotiin tultuamme on uni maistunut....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti