Heikin treeneissä käydään edelleen, ja edellisen kerran treenit suoritettiin vesialueella. Harjoittelimme linjalle lähetystä vesialueen yli sekä maaston muutuksen yhteydessä. Brunolle tuli vielä extra-häiriö, kun treenikaverin koira Sera oli juoksussa.
Harjoittelun alle otettiin suora palautus vedestä ilman ravisteluja ja damin tiputteluja sekä linjan vahvistaminen. Myös sivulle tulot ja seuraaminen pitää treenata sujuvammaksi.
Brunon äänen käyttö treeneissä huolettaa minua. Autossa se käyttää energiaansa turhaan haukkumiseen ja kuumumiseen, ja töissä ollessaan se piippaa turhautumistaan harjoitusten välillä. Olen saanut ison liudan neuvoja, kuinka puuttua piippaamiseen, mutta mietin edelleen, mikä niistä toimisi parhaiten Brunolle. Autossa rauhoittumiseen varmasti auttaa, kun saan kunnon näköesteet auton ikkunoihin sekä treenipaikoille meno vain rauhoittumistreeniä varten. Mutta sitten se turhautumispiippaus! Tässä joitakin neuvoja...
- rankaisu piippauksesta kunnolla ja niin, että sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran (no tämä ei takuulla meille toimi ja vain lisää koiran stressiä! Ja vaikka toimisi, niin ennemmin lopetan koko nomen harrastamisen kuin käyn koiraan käsiksi! Muita keinoja täytyy olla...)
- palkkaaminen makupaloilla, kehuilla ja kosketuksella hiljaa olosta (tätä on hankala toteuttaa useimpien nomekouluttajien silmien alla, sanomista tulee takuu varmasti)
- treenaamaan pääsee vain hiljaisuuden ja rauhoittumisen kautta (vaatii kyllä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä ajaa treenipaikoille kymmeniä kilometrejä vain odottelemaan...toisaalta kyseessä on kyllä tulevaisuuden kannalta niin tärkeä taito koiralle, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Mitä hyötyä on upeista suorituksista, jos koesuoritus päättyy koiran ääntelyyn?)
- koira odottelun ajaksi odottamaan käskyn alle vähän etemmäksi (tämä toimii vähän aikaa, mutta ei vielä kovin pitkää odotteluaikaa. Tässä haittapuolena se, että koira on koko aikaa käskyn alla ja odottaa koko ajan uutta käskyä eikä käytä taukoa hyödyksi lepäämiseen.)
- taukoalusta tms. (vaatii paljon treeniä, että toimisi myös rauhoittumiseen myös noutotreeneissä, alustan raahaaminen maastoon voi olla hankalaa ja aiheuttaa ihmetystä kanssa ihmisissä. Kokeeseen sellaista ei varmaan joka tapauksessa voi suoritusten väliin ottaa.)
- "tauko"- käytöksen huolellinen kouluttaminen (kotona meillä on olemassa treenien välissä "tauko"-käsky, ja sen sanottuani Bruno tietää, että nyt ei tapahdu mitään, ennenkuin sanon "jatketaan". Kotona tauon aikaan yleensä olen hiljaa, yksin kun monesti kotona silloin olen, niin Bruno ei tod.näk. yleistä tauko-käskyä vielä kotitreenien ulkopuolelle.)
 |
| Kotitreeneineissä odottelua käskyn alla |
Mainittakoon, että oltiin toukokuun alussa Golden Ringin järjestämässä nomeviikonlopussa Jyväskylässä. Koulutusta oli lauantaina ja sunnuntaina. Kouluttajina toimivat Pasi Pöppönen ja Esa Valkonen. Majoitumme Brunon siskon Netan ja hänen omistajansa Suvin kanssa samassa huoneessa.
Viikonloppu opetti eniten itsestäni ja oman käytökseni vaikutuksesta koiraan. Lauantain Pasin koulutus meni ihan mönkään. Minua jännitti, enkä ollut lainkaan oma itseni. Jähmetyin, kun muut koirat olivat käyttölinjaisten kultaisten eliittiä ja työskentelivät kuin ohjukset. Monet koiran ohjaajat tuntuivat kouluttavan johtajuusoppien mukaisesti koiriaan. Kuulin puhuttavan koiran selättämisestä ja rankaisuista. Minulle tuli olo, että olemme aivan väärässä paikassa, ja samanlainen olo oli vissiin Brunollakin, kun hommat meni melkolailla mytylleen.
Turpakäräjät illalla Suvin kanssa auttoi, ja onnistuimme Brunon kanssa löytämään jälleen "meidän jutun". Sunnuntain treenit Esan ohjauksessa meni niin kuin pitikin, ja saimme kovasti kehuja yhteistyöstä, ja minä sain kehuja tavastani toimia koiran kanssa :) Tykkäsin Esan tyylistä kouluttaa ja suhtautua koirien kouluttamiseen.
 |
| Sisarukset Netta ja Bruno sunnuntain treenin jälkeen |
Treenit menivät meillä tosi upeasti ja Tanja oli mahtava kouluttaja. Kyllä se vain niin on, että kultaisen omistajan koulutustyyli ja suhtautuminen koiraan poikkeaa melkolailla esimerkiksi labradorin omistajan koulutustyylistä ja näkemyksistä. Kyllä kultaisen omistaja toisen kultaisen tuntee....
Oppia saatiin paljon, ja niitä ollaan tässä jo tovi ehditty mutustella. Yksi tärkeä periaatteellinen oppi oli se, että ei ole vaarallista, jos harjoitus menee pieleen. Nykyään me koirankouluttajat pyrimme aina onnistuneisiin suorituksiin, mutta oppimiseen ja eteenpäin menemiseen tarvitaan myös niitä epäonnistumisia!
Muita havaintoja viikonlopulta oli mm., että laukaukset kuumuttavat Brunoa aikalailla ja erityisesti yhdistettynä vesityöhön. Ääntä tulee vesityössä myös aika tavalla. Laukauksissa rauhoittumista pitää siis harjoitella. Suunnitelmissa on vierailla ampumaradan tuntumassa. Vesityössä näkyi myös palautusten ontuminen ja sivulletulojen hiomattomuus, niistä mainitsinkin jo edellä Heikin treenien yhteydessä. Hakutyö maalla yhdistettynä vesityöskentelyyn ja markkeerauksesta luopumiseen, oli vielä vaikeaa Brunolle. Haku ei ottanut käynnistyäkseen.
Summa summarum.... harjoittelun alle:
- rauhoittuminen, hiljaisuus
- peltotoko: sivulletulot ja seuraaminen
- vesityöstä palautus käteen erilaisista rannoista
- autoon rauhoittuminen
 |
| Ruokorapseen kennelviikonlopun osallistujia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti