torstai 21. kesäkuuta 2012

Itikoiden ruokintaa Uilossa

Remun kanssa osallistuimme mejän alkeiskurssille, joka päättyi muutama viikko sitten. Viime viikon torstaina 14.6.2012 päätin kokeilla jäljen tekoa ihan omin päin Tommin avustamana. Brunon isän Jänkän omistajan innoittamana teimme myös Brunolle pienen jäljen.

"Jos metsään haluat mennä nyt...."

Pahaa aavistamatta menimme metsään alkuillasta ilman hyönteiskarkotteita. Siinä sitä sitten sählättiin veripurkin ja verisen sienen kanssa, samalla itikoita epätoivoisesti huiskien. Kävi muutaman kerran mielessä, että kaikkeen sitä noiden koirien kanssa joutuu....

Teimme Remulle 600 metrin pituisen alokasluokan muotoisen jäljen kahdella kulmalla. Haastetta jäljestäjälle tuli vahingossa lisää, kun jälki kulki metrin etäisyydeltä teerin pesästä. Lintu oli hautomassa pesässä munia, kun viiletimme ohi sienen kanssa, ja kyllä meinasi löysät mennä housuun, kun se yllättäen lennähti pöpeliköstä lentoon. Remulla reaktio oli aika lailla samanlainen....

Tällainen ylläri löytyi Remun jäljen varrelta

Brunolle teimme suoran noin 30 metrin jäljen alku-ja loppumakauksella. Molemmilla koirilla odotti jäljen päässä ihka oikea hirvensorkka, jonka kävimme samana iltana noutamassa koirakaveriltani. Annoimme jälkien vanheta joitakin tunteja ennenkuin menimme paikalle uudelleen koirat mukanamme.

Remu sai olla ensimmäisenä vuorossa, Brunon jäädessä vielä konttiin jännittämään, mitä tuleman piti. Remu tutki alkumakauksen tarkasti ja lähti sitten reippaasti jäljelle. Remu eteneni hienosti ensimmäiselle kulmalle, jossa makauksen jälkeen lähti haahuilemaan hieman jäljeltä sivuun. Aikansa haisteltuaan Remu palasi takaisin makaukselle ja sai sitten hajun jäljelle oikeaan suuntaan.

Remu tutkii alkumakauksen tarkkaan

Ja sitten olikin yllärin vuoro! Teeri oli jälleen pesässään ja lehahti lentoon vasta meidän ollessa kohdalla. Remu säikähti siinä määrin, että sen anaalirauhaset räjähtivät jättäen "ikävähkön" hajujäljen teerin pesän tuntumaan. Liekkohän lintu enää palannut pesälleen... 

Säikähdyksestä selvittyään Remu jatkoi hienosti jäljestystä. Muutama kymmenen metriä meni haahuillessa, mutta se menköön järkytyksen piikkiin. Sitten mentiin kuitenkin jo alun malliin, tarkasti jälkeä seuraten, kuitenkin enemmän myös ilmavainuisesti.

Liinan päästä seuraan Remun tarkkaa työskentelyä

Toinen kulma meni hienosti ja sorkalle päästiin pienen mutkan kautta. Tommi oli sorkkaa makaukselle viedessään jättänyt sorkan muovipussin lähelle sorkkaa, näköetäisyydelle. Pussin nähdessään ja haistaessaan Remu suunnisti muovipussin luokse ohi sorkan. Pussilta kuitenkin palattiin sorkalle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Olin koiran suoritukseen varsin tyytyväinen ja Remukin vaikutti väsyneen onnelliselta.

Bruno keräsi voimia autossa ja pääsi seuraavaksi kokeilemaan nenätyöskentelyä. Tommin viedessä sorkkaa Brunon jäljen päähän vastaan oli jolkotellut kettu. Ilmeisesti sekin oli käynyt tarkistamassa, että onko jäljen päässä jotain syötäväksi kelpaava. Aikamoinen "villi pohjola" tai paremminkin "villi itä" tuntuu tämä meidän asuinpaikkamme olevan ;)

Bruno tutki todella tarkasti alkumakauksen haistellen, kaivaen ja maistellenkin. Se olisi varmaan jäänyt siihen makustelemaan koko illaksi, ellen olisi ohjannut sitä varovaisesti jäljen alkuun. Onneksi olimme merkinneet tarkasti kohdan, josta jälki kulki.

Bruno makustelee alkumakausta
Hieman jännittyneenä, mutta enemmän uteliaana Bruno tutkii makausta





Makaus tutkitaan perusteellisesti!

Bruno lähti ohjauksestani hienosti seuraamaan jälkeä tarkasti maavainuisesti. Alku mentiin todella hitaasti ja ehdimme jo Tommin kanssa huolestua, että tulikohan jäljestä liian pitkä. Mutta Brunon päästyä jyvälle etenemisvauhti kasvoi ihan mukavaksi jäljestysvauhdiksi, ja olimmekin loppumakauksella nopeammin kuin arvasimmekaan.

Alku mennään varovaisesti
Tarkasti maavainuisesti jälkeä seuraten
Loppua kohti jäljestysvauhti lisääntyi tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä

Bruno eteni hienosti loppumakaukselle, jossa odottikin hirvensorkka. Bruno tutki ensin sorkkaa, ja alkoi sitten nykertää sorkan luista päätä etuhampaillaan. Mejä kokeissa sorkan syöminen katsotaan virheeksi, mutta näin ensimmäisellä verijäljellä ei se minusta niinkään virhe ole. Pääasia, että sorkka kiinnosti ipanaa.


"Joko minäkin saan raakaruokaa?

Palkinnoksi hienosta suorituksesta Bruno sai kehujen ja rapsutusten lisäksi lihahyytelöä. Ensimmäinen verijälki sujui todella mallikkaasti ja antaa aihetta odottaa tältä pennulta vielä vaikka mitä, kunhan kasvaa. Bruno oli hyvin kiinnostunut jäljestä ja kokemus oli myös sille varmasti erittäin myönteinen.

Brunolle isot kehut, rapsut ja lihahyytelöä palkaksi hienosti tehdystä työstä

Onnistunut ilta siis kaiken kaikkiaan, itikoistakin huolimatta. Emäntä on myös erittäin tyytyväinen ja onnellinen molemmista koiristaan, ihania otuksia! Minun pojat. ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti