Brunon kanssa vepetreenit ovat menneet aivan mahtavasti. Alokasluokan liikkeitä ei treeneissä ole juuri enää harjoiteltu, vaan on keskitytty jo ylempien luokkien liikkeisiin. Olin ajatellut, että käydään "pakolliset" ALO ykköset vain hakemassa. Sovehan me läpäistiin viime kesänä täydellisellä 100 pisteen suorituksella. Mutta...
Taas tiputtiin kovaa ja korkealta! Sain tarpeellisen muistutuksen siitä, että elävä olento ei ole kone, vaan sillä voi olla huonojakin päiviä. Tällä kertaa huonon päivän takana on todennäköisesti edellisistä vepetreeneistä huonon lihashuollon seurauksena kipeytyneet lihakset tai sitten yksinkertaisesti liika treenaaminen ja väsymys. Mutta joka tapauksessa saan syyttää ihan itseäni, että tänään meidän suoritus ei riittänyt kuin kakkostulokseen pistein 85/100. Pisteet jakautuivat liikkeittäin seuraavasti:
Uinti: aika 1.10, 25/25p
Esineen vienti: aika 1.10, 11/25p; Ylimääräiset käskyt -10, uudelleen lähettäminen -4
Veneen nouto: aika 1.46, 25/25p
Hukkuvan pelastaminen: aika 1.55, 24/25p; Ylimääräinen käsky -1
Vienti siis koitui tänään ykköstuloksen saamisen esteeksi. Liike, jonka Bruno on aina tehnyt täysillä ja mielellään. Muut liikkeet Bruno suoritti täydellisesti, hukkuvassa innostuin vähän kehumaan, kun en enää välittänyt yksittäisistä pistemenetyksistä. Pidin pisteitä tärkeämpänä kertoa Brunolle, miten tyytyväinen siihen olin. Onneksi sain videomateriaalia suoriuksistamme, niin pystyn jälkikäteen analysoimaan meidän tämän päiväisiä edesottamuksia.
Tässä siis meidän suoritukset tältä päivältä. Ensimmäisenä veneestä hyppy:
Toisena liikkeenä vienti.
Kolmantena veneen nouto.
Viimeinen eli neljäs liike, hukkuvan pelastaminen. Lähtöön Bruno ei käskyjä ole koskaan tarvinnut. Huomaa uintivauhti versus muut liikkeet. Kiire on pelastaa Tanja-ystävä hukkumasta. Tämän liikkeen Bruno ottaa aina tosissaan!
Lopputuloksesta huolimatta, olen älyttömän tyytyväinen meidän tämän päiväiseen suoritukseen. Vaikka siitä jäikin kirkkain hohto ja tekemisen ilo puuttumaan, niin silti minulla oli jälleen kunnia ohjata ja omistaa koira, joka tekee työtä suurella sydämellä ja siksi, kun siltä pyydän. Nyt tuo rakas työmyyräni saa ansaitsemansa reenitauon ja aikaa palautua. Tämä sitten minulle arvokkaaksi opiksi koirastani seuraavaa koetta ajatellen: ei nometreenejä eikä kisatreenejä samalle viikolle vepekokeiden kanssa! Koetta edeltävä viikko on syytä rauhoittaa vapaille metsälenkeille ja rennolle yhdessä ololle.
Lopuksi vielä kiitos ystävälleni Minnalle, joka toimi Brunon apuohjaajana. Kiitos myös mieheni Tommi, kun olit tukenani ja apunani sekä ikuistit videolle tämän päivän tähtihetket!
Olen lähtöisin Joroisten kunnasta Kuvansista ja syntynyt Varkaudessa. Ihan jo siitäkin syystä päätin ilmoittaa Brunon Varkauteen kansainväliseen kaikkien rotujen näyttelyyn. Toinen syy ilmoittaa Bruno Varkauden näyttelyyn oli se, että siellä päin asuvien sukulaisten ja läheisten olisi mahdollisuus tulla katsomaan meitä kehässä. Se suunnitelma meni pieleen, kun kaikilla oli muita suunnitelmia ja reissuja kirjaimellisesti ympäri maailmaa Kuhmosta ja Tallinnasta aina Amerikkaan asti. Mutta tapasin kuitenkin paljon vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen.
Odotellaan käyttöluokan alkamista ja kehään pääsyä
Itse näyttelyt olivat jälleen lievä pettymys. Hirmuinen puunaaminen ja ennakkovalmistelut, lopputuloksena EH, tuomarin lämmin kädenpuristus ja arvostelulappu kouraan. Onhan siellä näyttelyissä ihan kivaa, mutta melko kallista ja aikaa vievää puuhaa se on, siitä saatavaan hyötyyn nähden. Varsinkaan, kun Bruno ei liiemmin näyttelytouhusta taida perustaa, niin eiköhän tämä meidän sertin metsästys ollut tässä tällä erää. Voihan tuota onnea käydä välillä kokeilemassa lähiseudun ryhmänäyttelyissä, mutta nyt kesän ajan keskitymme lajeihin, jotka tuovat iloa sekä koiralle että ohjaajalle.
Tuomarin käsittelyssä, kuvannut Kati Puustinen
RUOKORAPSEEN BRUNO MARS
KV Varkaus 17.5.2015
KÄK EH3
Tuomari: Tuula Pratt, Suomi
"Uros, jolla hyvä koon ja pituuden suhde, mutta joka kauttaaltaan saisi olla
voimakkaampi ja täyteläisempi, niin päästä kuin rungosta.
Hyvä kaula ja selkälinja.
Kokonaisuuteen sopiva luuston voimakkuus.
Hyvät tassut.
Hyvä hännän kiinnitys.
Oikein hyvät sivuliikkeet, erinomainen ulottuvuus askeleessa.
Ahtautta takana.
Hyvä turkki.
Pönötystä
Videolla juoksu ympäri kehää. Kuvaaja päätti ilmeisesti kuvata modernisti ja kääntää välillä kameran toisin päin ;) ei anneta sen häiritä.
Arkea koiran kanssa helpottaa luopumiskäytöksen kouluttaminen vahvaksi. Taidosta on hyötyä niin jokapäiväisessä elämässä kuin harrastuksissakin. Brunolle opetin luopumisen jo pentuna ja Leevin kanssa sitä on harjoiteltu pian sen meille muuttamisesta lähtien. Eräs blogini lukija kyseli joskus, että miten olen saanut luopumisen koulutettua niin vahvaksi, että jopa raadolle suunnan ottanut Bruno kääntyi "jätä"-käskyllä takaisin. Tässäpä meidän luopumisen kouluttamisen vaiheet (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).
1. Makupala suljetussa nyrkissä. Välittömästi, kun koira lakkaa havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa-kehusana (itse käytän naksutinta) ja palkka. Palkkana nyrkissä oleva makupala. Kun koira ei enää ala havitella suljetussa nyrkissä olevaa makupalaa, voit siirtyä vaiheeseen 2.
2. Makupala kädellä, nyrkki auki. Heti, jos koira yrittää varastaa makupalan, nyrkki menee kiinni ja avautuu vasta kun, koira lakkaa nuolemasta tai havittelemasta nyrkissä olevaa makupalaa. Kun koira luopuu avoimella kädellä olevasta makupalasta sekunniksi-kehusana/naks ja palkka. Aikaa, joka koiran pitää malttaa odottaa saadaksen luvan makupalaan, kasvatetaan vähitellen. Jos koira useamman kerran yrittää varastaa makupalan, vaikka olet jo pystynyt nostamaan kriteeriä, niin olet ehkä kasvattanut odotettavaa aikaa liikaa. Palaa harjoittelemaan hieman lyhyemmällä ajalla. Sitten kun, koira odottaa jo pidemmän ajan saadakseen luvan makupalaan, voit siirtyä vaiheeseen 3.
3. Makupala avonaisella kädellä, lähde rauhallisesti viemään makupalakättä koiraa kohti. Jos koira yrittää ottaa ilman lupaa, sulje nyrkki. Tavoitteena on, että koira lähtisi kääntämään päätään poispäin makupalakädestä. Aluksi kriteeriksi voi ottaa silmien liikkeen poispäin makupalasta tai sitten vaikka vain sen, että saat vietyä käden lähelle koiraa. Kriteerin jokainen joutuu miettimään oman koiran mukaan. Lopulta luopuminen makupalasta voi näyttää vaikka niinkuin seuraavassa videossa Leevillä.
Päästyäsi tähän vaiheeseen voit alkaa liittää käytökseen käskysanan. Välillä palkka voi tulla toisesta kädestä. Muista harjoitella eri paikoissa ja erilaisissa häiriöissä. Vähitellen luovuttava makupala tai asia onkin maassa. Aloittaessasi harjoittelemaan maassa olevilla luopumiskohteilla, niin kannattaa käyttää avustajaa tai varmistaa hihnalla, ettei koira pääse varastamaan. Jos koira yrittää varastaa, on se merkki siitä, että tehtävä on ollut liian vaikea. Vain onnistumisten kautta saat koulutettua luopumisesta koiralle positiivisen asian, jota se käskyn kuultuaan haluaa tehdä. Muistathan vaikeuttaa kriteeriä vähitellen ja vasta, kun edellinen vaihe onnistuu 80%:n varmuudella kolmessa perättäisessä treenisessiossa.
Näillä ohjeilla koulutettu koira luopuu myös vapaana ollessaan erilaisista asioista ja tekee sen mielellään, koska käytös on koulutettu positiivisesti vahvistamalla. Itse käytän käskyä arjessa esim. ohitustilanteissa, hevosenmunkkien houkutellessa, koiran ottaessa jotain ällöä suuhun... Harrastuksissa olen käyttänyt käskyä esim. opettaessani, että noudettavaa esinettä ei saa vaihtaa matkalla toiseen ja rallitokon houkutuskyltillä, muutaman esimerkin mainitakseni. Jos mahdollista luopuminen kannattaa kouluttaa jo pennulle, silloin koira ei ole päässyt vielä saamaan niin paljon kokemuksia ympäristön tarjoamista houkutuksista.
Helmikuun alkupuolella käytiin pyörähtämässä kultaistennoutajien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Niin se vain Brunonkin tasainen ERI-suora katkesi, ja tuomari antoi Brunolle EH:n. Ei auttanut edes kannustamaan saapuneet Tiina-sisko ja hänen avopuolisonsa Joonas.
Lämmittelyä ennen kehää
Ennen kehään menoa olin huolissani Brunon liikkeestä, koska lumessa tarpominen ja lumikenkälenkit näkyivät selvästi Brunon takaliikkeissä ja selän jäykkyytenä. Yllättäen moitteita tulikin Brunon pään alueen pigmentistä (nenä, silmien- ja suunympärykset) tai pikemminkin sen puutteesta. No, mutta sellaista tämä näyttelyhomma on, koskaan ei voi tietää, tuleeko serti vai H. Parhaamme kuitenkin tehtiin, eikä homma jäänyt kiinni ainakaan Brunon esiintymisestä tai minun handlerin taidoista. Mustaa kajaalia oli vaan liian vähän..... ;) ;)
Kultainen Rengas-Golden Ring Ry:n Pääerikoisnäyttely
Ylälinja voisi olla tasaisempi liikkeessä. Nostaa häntää liikkeessä.
Riittävä eturinta ikäisekseen. Hyvät kulmaukset.
Melko hyvä liike. Hieman ulkonevat etukäpälät."
Ehkä se häntä "pikkasen" nousee...
Sinisellä matolla
"Tuu jo!"
Sattu hassu juttu kehässä.... tuomarin nimestä päätellen, olin valmistautunut kertomaan Brunon iän englanniksi (two years, ten months). Ilmeisesti tuomari puhuikin sitten suomea, kun arvostelukin on suomeksi, ja myös todennäköisesti tiedusteli minulta ikää suomen kielellä. Ei muuta mielikuvaa tapahtuneesta, paitsi että englanniksi hänelle vastasin. ;) Ilmeisesti vähän sitten jännitin.....
Tässä asetellaan
Samaa tahtia "lennetään"
Mukava fiilis jäi vuoden ensimmäisestä näyttelystä. Kiitos kepolle taustatuesta ja Kati Puustiselle kuvista. Tässä vielä loppuun elävää kuvaa kehäpyörähdyksestä:
Niin se vain jälleen vuosi on kulunut ja vuosiluku vaihtunut. Ennen tavoitteiden asettamista vuodelle 2015 on varmaan syytä muistella mennyttä vuotta ja saavutuksiamme siinä.
Bruno - sertipoika
Näyttelykehissä pyörähdettiin Brunon kanssa kolme kertaa:
Joensuu 2.2.2014, NUK ERI 1
Polvijärvi 6.4.2014, AVK1, PU2, SA, SERT
Joensuu 17.5.2014, AVO ERI
Toukokuun loppupuolen helteisenä sunnuntaina suoritimme noutajalle tärkeän virstanpylvään...
TAIPPARIT!!!
Taipuneet
Kesä treenattiin ahkerasti vepeä ja vepen soveltuvuustestin läpäisimme Brunon kanssa heinäkuun lopulla täysin pistein.
Bruno lähdössä vientiin
Virallisten kokeiden osalta Brunon kanssa sove jäi vuoden 2014 osalta viimeiseksi. Brunon ihon allergiaoireet vaativat pitkäaikaiset lääkekuurit, joista viimeiset tabletit napsittiin joulukuussa, joten kokeisiin ei ollut enää asiaa.
Syksy ja loppuvuosi treenattiin ahkerasti noutojuttuja. Niissä olemmekin kehittyneet huimasti vuoden aikana. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä toukokuussa pähkäilimme palautusten kanssa. Nyt palautukset tulevat etenkin kuivalla maalla lähes aina käteen ja Brunon kanssa tehdään nomen sekä wt:n alokasluokan tasoisia harjoituksia onnistuneesti.
Syksyn aikana on yritetty löytää aikaa ja intoa tokoon. Noutojutut ovat kuitenkin vieneet voiton ja toko on mennyt enemmän puuhasteluksi. No, ehkäpä tänä vuonna....
Ehdittiinhän me kokeilla vähän uuttakin.... doboa nimittäin.
Kumarruksen koulutusta tasapainotyynylle
Ketteräksi pallolla seisten
Pallon kiertämistä käsikohteen avulla
Vuoden tavoitteet tuli saavutettua Brunon kanssa kuitenkin, ja paljon ylikin saimme, mitä uskalsin edes odottaa. Bruno on koirana, perheenjäsenenä ja harrastuskaverina unelmieni täyttymys. Onpa laji mikä hyvänsä, se tekee parhaansa aina. Ei se silti mikään kone ole, niinkuin en minäkään. Monia asioita on jouduttu tiukasti harjoittelemaan ja epäonnistumisiakin tietysti on vuoteen mahtunut. Mutta yhdessä on koettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Yhdessä oppiminen ja tekeminen on vain niin palkitsevaa, kuin huumetta. Tätä huumetta tulemme nauttimaan myös tänä uutena vuotena 2015. Eikä tärkeintä ole päämäärä, vaan matkanteko :)
Rakas harrastuskaveri ja ystävä
Eikä pidä unohtaa meidän perheen toista karvakorvaa.... Leeviä!
Veljekset
Leevi on ollut korvaamaton ystävä ja mukanakulkija sekä Brunolle, minulle että Tommille. Leevistä on tullut tärkeä osa meidän perhettä. Jouluna vietimme 2-vuotispäivää, Leevi on kuulunut perheeseemme 2 vuotta, ja tänä aikana lunastanut paikkansa perheemme jäsenenä.
Leevin kanssa olen puuhastellut kaikenlaista. Leevi on ollut mukana noutotreeneissä, lähinnä seuramiehenä. Jäljestys tuntuisi olevan Leeville luontaista, ja sitä ehkä jatkammekin hieman tavoitteellisemmin. Leevin ja minun lajiksi on myös osoittautunut rallytoko, jossa starttasimme ensimmäistä kertaa Kuopiossa lokakuussa. Saimme heti hyväksytyn tuloksen 92/100 pisteellä.
Pistemenetykset tulivat hihnankiristymisistä, jotka olivat pääosin ohjaajan virheitä ja yhdellä kyltillä Leevin tarkkaavaisuus herpaantui.
Rataan tutustumassa
Rallytokoa jatketaan Leevin kanssa ja kisoihinkin on tarkoitus mennä taas, kunhan saadaan kilpailuja tännepäin.
Leevin kanssa kokeilimme marraskuussa koiratanssia yhden päivän kurssin verran. Sen verran kärpänen siihenkin lajiin puraisi, että jatkoa on luvassa ja treeniporukka ja paikka sekä aika jo sovittuna. Aika näyttää päästäänkö koskaan kisastarttiin asti....
Kaiken kaikkiaan ihana ja kokemuksellinen vuosi näiden rakkaiden karvakorvien kanssa. Enpä osaisi (enkä haluaisi) enää elämääni kuvitella ilman koiria... kultaisten viemää... aina ja ikuisesti!
Toinen tämän kesän tavoitteemme Brunon kanssa täyttyi, kun saimme vesipelastuksen soveltuvuuskokeen läpi Kontiolahden Kaunislahdessa 26.7.2014 järjestetyissä vepekokeissa. Ylituomarina kokeessa toimi Jyrki Heino ja palkintotuomarina Kari Wallgren. Apuohjaajan virkaa hoiti upeasti Leena Vartiainen.
Tälle kesälle tyypillisesti päivä oli helteinen, ja vepekokeille tyypillisesti päivä oli pitkä. Bruno antoi kuitenkin kaikkensa tehtävissä, teki kaiken iloisesti ja intoa puhkuen. Päivän päätteeksi, ja vielä muutamana seuraavanakin päivänä näkyi, kuinka kaikkensa antanut se oli. Useamman päivän lepo tuli kokeen jälkeen tarpeeseen.
Vepessä soveltuvuuskokeen ja alokasluokan liikkeet ovat tismalleen samat. Alkuperäisten vesipelastuskoirarotujen (nöffit ja lansut) ei tarvitse sovea suorittaa, muun rotuisten koirien täytyy. Pisteitä voi saada yhdestä osasuorituksesta 25, osasuorituksia on neljä, joten yhteensä jaossa on pisteitä 100. Pisteen menetyksiä tulee ylimääräisistä käskyistä (sove ja alo 6 käskyä sallittu), maalilinjan ohituksista jne. 65 pistettä olisi riittänyt soven läpäisemiseen, mutta me otettiin varman päälle ja napattiin täydet 100 pistettä!
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Liikkeessä vene viedään 50 metrin päähän rannasta apuohjaajan pitäessä koiraa kiinni. Tuomarin annettua lupa, koiran täytyy käskystä hypätä veteen ja uida rantaan maalitolppien välistä. Valitettavasti videokuvaajamme myöhästyi kuvaamisesta eikä "pommihyppy" tallentunut videolle, mutta jotain osviittaa hypystä saa valokuvista, jotka on ottanut Irene Turunen.
"Jihuu, täältä tullaan!"
Molskis!
Koska käskyjä sovessa on ruhtinaaliset kuusi, niin käytin niitä tarkoituksellisesti Brunon kannustamiseen ja kehumiseen. Olisihan ihan hulluutta jättää käyttämättä mahdollisuus tehdä koesuorituksesta koiralle mahdollisimman positiivinen ja mukava! Treenikaveri kommentoi myöhemmin fb:ssa, että olimme kokeen ehdottomasti positiivisin pari... :)
Toisessa liikkeessä koira vie veneeseen ohjaajan valitseman ja tuomarin hyväksymän vientiesineen. Liike alkaa jälleen tuomarin luvalla ja päättyy, kun apuohjaaja nostaa vientiesineen ilmaan. Leenan ei olisi tarvinnut sanoa Brunolle mitään, ottaa vain esine vastaan, mutta eipä Leena itselleen mitään mahtanut, kun "hyvä"-sana lipsahti ihan vahingossa. Onnellinen vahinko sanoisin.
Vauhdilla vientiin
"Hyvä Bruno"
Kolmas liike oli veneen noutaminen. Liikkeessä koira lähetetään rannalta hakemaan 30 metrin päässä olevaa venettä. Veneessä apuohjaaja (Leena) ojentaa veneeseen toisesta päästä kiinnitetyn köyden koiralle ja laskee loput köydestä veteen. Köysi oli vähällä jäädä huonosti Brunon leuan alta ja nykäys vedon alkaessa oli aika voimakas (tämä oli minun moka, kun ohjeistin Leenan väärin köyden antamisessa), mutta silti Bruno toi veneen sitkeästi rantaan keskelle maalitolppia.
Bruno kurkottautuu ottamaan Leenalta köyttä
Tässä vaiheessa tiesimme jo soven menneen läpi, sillä olimme saaneet kolmesta liikkeestä täydet pisteet ja ylittäneet jo kymmenellä pisteellä soven minimi rajan. Mielestäni kuitenkin viimeinen liike eli hukkuvan pelastaminen on kaikista tärkein, ja koiran toimiminen siinä kertoo eniten sen pelastamistaipumuksista.
Neljännessä liikkeessä vene viedään 30 metrin päähän rannasta ja veneen ollessa merkkipoijulla, hukkuva tiputtautuu veneen laidalta veteen ja alkaa polskimaan käsillä ja jaloilla. Vene jatkaa matkaa kauemmaksi. Hukkuvassa lähetyslupa on hukkuvan tippuminen veteen. Yleensä Bruno lähtee ilman käskyä, mutta tällä kertaa tarvittiin käsky. Luultavasti painostin sitä vahingossa, pyörittäessäni kaulapantaa sen kaulassa, kun pannan lukko sattui epäonnisesti juuri käden kohdalle. Toinen ei sitten varmaan uskaltanut lähteä ilman lupaa, kun tunsi nykimistä kaulapannassa. Hölmö minä.... No luvan saatuaan Bruno lähti jälleen kuin tykin suusta.
Hukkuvan kuuluisi koiran lähestyessä taittaa jalat veden pinnan alapuolelle, mutta jostain syystä näin ei tällä kertaa tapahtunut, vaan hukkuvan varpaat törröttivät veden pinnan yläpuolella. Bruno arpoi hetken, että mistä tarttua kiinni eikä ensin meinannut huomata hukkuvan kädessä olevaa patukkaa. Onneksi viime hetkellä Bruno huomasi patukan ja hinasi siitä kiinni pitäen hukkuvan rantaan keskeltä maalitolppia. Sääntöjen mukaan koiran tarttuminen hukkuvaa muualta kuin kädenjatkeena olevasta patukasta aiheuttaa hylkäämisen. En tosin tiedä, kuinka olisi tässä tapauksessa käynyt, koska hukkuvan jalka oli selvästi veden pinnan yläpuolella, oltaisiinko saatu uusi yritys. Mutta hyvä näin.
Bruno the hengenpelastaja
Nyt olemme siis todistaneet olevamme soveltuvia kisaamaan tässä lajissa. Tähtäimessä oli korkata alokasluokka seuraavissa oman yhdistyksen (Joven) kokeissa Kontiolahdessa elokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta minä onneton unohdin ilmottautua, ja nyt toivomme pääsevämme kokeeseen neljänneltä varasijalta.... No, mutta odotellessa voidaan treenata jo ylempien luokkien liikkeitä. Tuleva viikonloppu onkin vepentäyteinen, sillä vietämme se vepeleirillä Saarijärvellä. Vepekelit ainakin on kohdillaan!
