Seuraavat näyttelyt Brunon kanssa ovat kahden yön päästä sunnuntaina 5.5. Tohmajärvellä. Eilen Bruno pääsi mukaan Jakokoskelle "hyvän mielen-treeneihin". Olen ristinyt kyseisen porukan treenit tuolla nimellä, sillä porukassa treenaavat arvostavat rauhallisia, positiivisen stressin sävyttämiä treenejä. Joukossa treenaavista koirista useat reagoivat voimakkaasti häiriöihin ja sekä koirien että ihmisten tunnetiloihin. Niimpä tunnelma pyritään säilyttämään rauhallisena ja leppoisana.
Brunon kanssa pitää alkaa harjoittelemaan hiljaa ja rauhassa autossa odottelua. Heti parkkiin päästyämme, se aloitti mahdottoman metelöinnin autossa. Suunnitelmana on peittää näkyvyys takakontista ulos ja vähitellen poistaa näköesteitä. Pitänee myös taas alkaa ottaa koiraa mukaan autoon ihan muuten vain, vakkei oltaisikaan menossa treeneihin.
Brunon kanssa harjoittelimme vierellä kulkemista (ei tokoseuraamista), kontaktia häiriössä, kosketuskepillä 2 sekunnin kestolla, rauhoittumista, taukoja ja hiljaisuutta niissä, näyttelyseisomista ja ympyrässä juoksua. Bruno on kyllä jo aika pro seisomaan ja jaksoi pitkään seistä asennossa ja uudestaan ja uudestaan. Toivotaan, että liikuntahallissakin sunnuntaina esiintyminen sujuu yhtä mallikkaasti.
Leevin kanssa ilmottauduin Pohjois-Karjalan Noutajien järjestämään tokorinkiin. Ryhmässä treenaavat eivät ole vielä startanneet koiriensa kanssa tokokokeissa, mutta lähiaikoina aikovat. Niin, ja mitäs me sitten siellä tehdään....? Noo... olin Leevin kanssa Noutajien kenttäkoulutuksessa tokoalkeet-ryhmässä ja kouluttaja sanoi, että pienellä treenillä olisimme kisakunnossa. Siitä se ajatus sitten lähti. Tuli facebookissa luvattua, että jos tokorinkiin pääsemme mukaan, niin syksyllä startataan kokeissa! Tulkoon se nyt sitten tähänkin kirjattua, että tavoitteena on syksyksi saada Leevi tokon alokasluokkaan. Nyt sitten alkoi tavoitteellinen treenaus!
Tänään Bruno sai jäädä kotiin harjoittelemaan yksin oloa ja Leevi pääsi tokotreeneihin.Aloitimme treenin jo kontista, siellä rauhassa odottamisella ja vasta luvalla pois hyppäämisellä. Leevi oli kontista päästyään ihan intopinkeenä ja höntyili treenikaveriani Satua ja hänen koiraansa Pyryä kohti, mutta nopeasti Herra hoksasi, että treenimään on tultu ja virittyi töihin. Kiersimme ensin treenialueella, poliisilaitoksen parkkipaikalla, ja palkkailin kontakteista. Sitten teimme kosketuskeppiä, kosketuskepillä pyörähdyksiä molempiin suuntiin. Kun koira tuntui olevan kuulolla ja keskittyi tekemiseen siirryimme treenaamaan tokoa. Perusasentoja, seuraamisen käännöksiä, paikallaoloa sekä liikkeestä seisomista. Loppua kohti vauhti alkoi koiruudesta hiipua eikä edes tauot ja välileikki tuoneet energiaa tekemiseen. Tästä oppineena seuraavan kerran on syytä pitää treeni lyhyempänä ja laittaa koira välillä autoon lataamaan akkuja. Vähän vielä opettelua Leevi Herran kanssa...
Tavoitteita tulevalle kesälle on muutenkin vähän tullut mietittyä. Leevin kanssa olen päättänyt keskittyä tokoon, ja siinä tavoitteena on siis eka startti syksylle 2013. Katsotaan, mitä vepen alkeiskurssi Leevin kanssa tuo tullessaan. Leeville on tarkoitus kokeilla myös verijälkeä, että miten koiruus toimii jäljellä. Leevin kanssa kokeilin agilityäkin tällä viikolla. Eihän se mikään agilitytykki tai ketteryyden huipentuma ole, mutta hienosti seurasi ohjauksiani ja näytti nauttivan tekemisestä. Agilityä siis varmasti myös harjoittelemme ihan vain omaksi iloksi ja yhteispelin kehittämiseksi.
Brunon kanssa tokoilu saa toistaiseksi jäädä sivummalle. Brunon kanssa keskitymme noutojuttuihin. Taipparikurssi alkaa 15.5. ja toivotaan, että taipumuskokeeseen asti tänä kesänä päästään. Brunokin pääsee vepen alkeiskurssille, mutta vepe olkoon lähinnä mielenvirkistystä, kun tuo ipanainen niin kovasti nauttii vedestä. Myös Bruno pääsee mejäilemään tulevana kesänä, mutta mitään kisatavoitteita siinä meillä ei vielä ole. Katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan. Agility ja toko ovat sitten ihan vain omaksi iloksi. Agilityssä edetään varoen, harjoitellen kontakteja, ohjauksia ja yhteispeliä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... sunnuntain näytelmiä odotellessa ;)
perjantai 3. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
Ruokorapseen koulutuspäivässä Muhoksella
Meillä kävi suunnaton onni, kun saimme juuri Brunon omaksemme, mutta myöskin kasvattaja Miia Valkama on ollut todellinen löytö. Kasvattaja järjesti jo toisen kerran koulutuspäivän omille kasvateilleen kotonaan Muhoksella. Ensimmäisen kerran olimme Muhoksella marraskuussa, ja nyt toisen kerran huhtikuun 20.-21.päivä. Tällä kertaa lähdimme matkaan lauantaina ja tulimme kotiin seuraavana päivänä myöhään illalla.
Lauantai-illan ohjelmassa oli mm.lenkkeilyä koirien kanssa metsässä. Koiralauma olikin melkoinen, kun mukana oli sekä Miian koirat Rosé, Lilli ja Nova, Brunon sisko Kaira sekä Markun koirat Suvi ja Sonja. Samalla testattiin myös nuoren uroksen pääkoppa, sillä kolmella neitokaisella oli juoksut joko alkaneet, menossa tai juuri päättyneet. Bruno oli oikein hienotunteinen ja herrasmies. Yritti kyllä kovasti heilastella, mutta tyytyi sitten osaansa, kun pakit tuli. Sen verran kyllä tytöistä meni sekaisin, että kertaakaan ei lenkin aikana tullut luokseni tarkistamaan, että olen matkassa mukana. No, kukapa terve nuorimies sitä nyt "äiteen" helmoissa pyörii, jos kiimaisia narttuja on tassun ulottuvilla ;)
Onneksi sentään yö saatiin viettää saunamökissä Marjon ja Kairan kanssa juoksunartuista erillään. Hieman kyllä nukkumaan mennessä alkoi mietityttää seuraavan päivän treenien onnistuminen....
Päivämme alkoi Brunon siskon Netan omistajan Suvi Matilaisen pitämällä "luennolla" koiran ravitsemuksesta, terveydestä ja lihashuollosta. Vajaa kolmetuntinen hurahti nopeasti mielenkiintoisen aiheen parissa, ja mukaan tarttui roppakaupalla uutta tietoa siitä, kuinka tehdä koiriemme elämästä vieläkin parempaa. Suvin opettamia koiran venytyksiä ja hierontaa pitää pian päästä testaamaan... Suvin osuuden jälkeen söimme vatsat täyteen Miian miehen Hessun keittämää maittavaa lihasoppaa, jonka jälkeen aloitimme varsinaiset nometreenit koirien kanssa.
Miia oli kutsunut paikalle myös toisen nomekouluttajan Pekka Laurikkalan, jolla on hyvin menestyneitä Kva lapukoita sekä kokemusta myös kultaisista. Treenit oli mietitty siten, että pojat Bruno ja velipoika Bono pääsisivät treenaamaan aina "puhtaalle", ennen juoksunarttuja. Menimme ensin Pekan oppiin.
Teimme maastossa tennispalloilla muistia sekä dameilla markkeerauksia ja näitä vaihdellen. Ensin koirat haki muistit, sitten markkeerauksen, sitten muistin ja perään markkeerauksen, ja vielä lopuksi ensin markkeerauksen ja sitten heti perään muistin.
Meidän osalta treeni ei mennyt niin sanotusti "putkeen". Ensimmäisen tennispallon Bruno palautti Bonolle ja loput pallot sylki suustaan metrin päässä minua, ja alkoi syödä keppiä edessäni. Muisteissa sitä piti kovasti auttaa heittämällä käpyjä merkiksi muistialueelle, jossa pallot olivat. Muutaman kerran lähetin Brunon ihan väärään suuntaankin. Kerran Bruno karkasi muistin hausta markkeeraukselle, mutta koska toi damin oikeaan osoitteeseen, niin kehuin kuitenkin. Markkeeraukset meni ihan hyvin, mitä nyt palautukset eivät tulleet aina ihan käteen asti.
Kouluttaja Pekan mukaan minun ja Brunon suhteessa on parantamisen varaa, ja palautuksessa olevat puutteet johtuvat siitä. Itse olen asiasta hieman toista mieltä. Minä luulen, että harjoitukset olivat koiralle liian vaikeita, ja häiriö oli liian suuri. Paitsi, että juoksunartut olivat sekoittaneet nuoren miehen päätä, niin suorituksiamme oli seuraamassa välittömässä läheisyydessä kouluttajan ja hänen avustajansa lisäksi Marjo ja Niina sekä treenikaverimme Hanna ja Bono. Myöskin juuri lumen alta paljastunut sulamaa on iso häiriötekijä kokeneillekin koirille, saati ensimmäistä kertaa "oikeaa" nomeharjoitusta tekevälle nuorukaiselle. Siitä olen samaa mieltä Pekan kanssa, että koiran noutointoa voisi olla enemmänkin.
Kahvien jälkeen menimme Miian vetämään riistatreeniin. Ohjelmassa oli hakutreeniä. Kävimme porukalla viemässä lokkeja ja variksia metsään hakualueelle, Bruno oli mukana viemässä riistoja. Palasimme lähtöpaikalle, josta Miian ohjeiden mukaisesti lähetin Brunon hakuun.
Suureksi yllätyksekseni hetken haravoituaan hakualuetta, Bruno laukkasi ensimmäinen varis suussaan. Bruno oli tulossa aluksi kohti minua, mutta kurvasikin sitten esittelemään löytöään treeniyleisölle. Kerroin Brunolle, että riistalla rehvastelu ei kuulu asiaan, ja kutsuin sen vaativammalla äänensävyllä luokse. Bruno palautti variksen käteen asti ja seuraavat haut menivätkin oikein mallikkaasti ja palautukset myös. Yhden kerran lähetin Brunon uudestaan hakuun, kun koira ajautui pyörimään pitkäksi aikaa lähelle lähtöpaikkaa, jossa ei riistoja ollut. Kolmannen onnistuneen haun jälkeen oli hyvä päättää hakuharjoitus.
Pienen huilaustauon jälkeen teimme vielä markkeerauksen kanilla, jonka Bruno palautti oikein kauniisti. Emäntä meinasi vain töpätä koko homman.... Brunon ollessa kani suussa noin metrin päästä minusta haistoin, että kani oli "parhaat päivänsä nähnyt" ja suustani lipsahti melkein, että yök. Onneksi viime hetkellä muistin, että kunnon noutajan omistaja ei koskaan yököttele millekään koiransa hänelle tuomalle asialle, vaan ottaa kaiken vastaan kiitollisena ja onnellisena siitä, että koira on halunnut tuoda juuri hänelle suuren aarteensa :)
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli antoisa ja opettavainen. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta seurasta ja erityisesti Miialle ja Hessulle vieraanvaraisuudestanne! Tästä on hyvä jatkaa kohti toukokuun puolessa välissä alkavaa taipparikurssia.
Lauantai-illan ohjelmassa oli mm.lenkkeilyä koirien kanssa metsässä. Koiralauma olikin melkoinen, kun mukana oli sekä Miian koirat Rosé, Lilli ja Nova, Brunon sisko Kaira sekä Markun koirat Suvi ja Sonja. Samalla testattiin myös nuoren uroksen pääkoppa, sillä kolmella neitokaisella oli juoksut joko alkaneet, menossa tai juuri päättyneet. Bruno oli oikein hienotunteinen ja herrasmies. Yritti kyllä kovasti heilastella, mutta tyytyi sitten osaansa, kun pakit tuli. Sen verran kyllä tytöistä meni sekaisin, että kertaakaan ei lenkin aikana tullut luokseni tarkistamaan, että olen matkassa mukana. No, kukapa terve nuorimies sitä nyt "äiteen" helmoissa pyörii, jos kiimaisia narttuja on tassun ulottuvilla ;)
Onneksi sentään yö saatiin viettää saunamökissä Marjon ja Kairan kanssa juoksunartuista erillään. Hieman kyllä nukkumaan mennessä alkoi mietityttää seuraavan päivän treenien onnistuminen....
Päivämme alkoi Brunon siskon Netan omistajan Suvi Matilaisen pitämällä "luennolla" koiran ravitsemuksesta, terveydestä ja lihashuollosta. Vajaa kolmetuntinen hurahti nopeasti mielenkiintoisen aiheen parissa, ja mukaan tarttui roppakaupalla uutta tietoa siitä, kuinka tehdä koiriemme elämästä vieläkin parempaa. Suvin opettamia koiran venytyksiä ja hierontaa pitää pian päästä testaamaan... Suvin osuuden jälkeen söimme vatsat täyteen Miian miehen Hessun keittämää maittavaa lihasoppaa, jonka jälkeen aloitimme varsinaiset nometreenit koirien kanssa.
Miia oli kutsunut paikalle myös toisen nomekouluttajan Pekka Laurikkalan, jolla on hyvin menestyneitä Kva lapukoita sekä kokemusta myös kultaisista. Treenit oli mietitty siten, että pojat Bruno ja velipoika Bono pääsisivät treenaamaan aina "puhtaalle", ennen juoksunarttuja. Menimme ensin Pekan oppiin.
Teimme maastossa tennispalloilla muistia sekä dameilla markkeerauksia ja näitä vaihdellen. Ensin koirat haki muistit, sitten markkeerauksen, sitten muistin ja perään markkeerauksen, ja vielä lopuksi ensin markkeerauksen ja sitten heti perään muistin.
Meidän osalta treeni ei mennyt niin sanotusti "putkeen". Ensimmäisen tennispallon Bruno palautti Bonolle ja loput pallot sylki suustaan metrin päässä minua, ja alkoi syödä keppiä edessäni. Muisteissa sitä piti kovasti auttaa heittämällä käpyjä merkiksi muistialueelle, jossa pallot olivat. Muutaman kerran lähetin Brunon ihan väärään suuntaankin. Kerran Bruno karkasi muistin hausta markkeeraukselle, mutta koska toi damin oikeaan osoitteeseen, niin kehuin kuitenkin. Markkeeraukset meni ihan hyvin, mitä nyt palautukset eivät tulleet aina ihan käteen asti.
Kouluttaja Pekan mukaan minun ja Brunon suhteessa on parantamisen varaa, ja palautuksessa olevat puutteet johtuvat siitä. Itse olen asiasta hieman toista mieltä. Minä luulen, että harjoitukset olivat koiralle liian vaikeita, ja häiriö oli liian suuri. Paitsi, että juoksunartut olivat sekoittaneet nuoren miehen päätä, niin suorituksiamme oli seuraamassa välittömässä läheisyydessä kouluttajan ja hänen avustajansa lisäksi Marjo ja Niina sekä treenikaverimme Hanna ja Bono. Myöskin juuri lumen alta paljastunut sulamaa on iso häiriötekijä kokeneillekin koirille, saati ensimmäistä kertaa "oikeaa" nomeharjoitusta tekevälle nuorukaiselle. Siitä olen samaa mieltä Pekan kanssa, että koiran noutointoa voisi olla enemmänkin.
Kahvien jälkeen menimme Miian vetämään riistatreeniin. Ohjelmassa oli hakutreeniä. Kävimme porukalla viemässä lokkeja ja variksia metsään hakualueelle, Bruno oli mukana viemässä riistoja. Palasimme lähtöpaikalle, josta Miian ohjeiden mukaisesti lähetin Brunon hakuun.
Suureksi yllätyksekseni hetken haravoituaan hakualuetta, Bruno laukkasi ensimmäinen varis suussaan. Bruno oli tulossa aluksi kohti minua, mutta kurvasikin sitten esittelemään löytöään treeniyleisölle. Kerroin Brunolle, että riistalla rehvastelu ei kuulu asiaan, ja kutsuin sen vaativammalla äänensävyllä luokse. Bruno palautti variksen käteen asti ja seuraavat haut menivätkin oikein mallikkaasti ja palautukset myös. Yhden kerran lähetin Brunon uudestaan hakuun, kun koira ajautui pyörimään pitkäksi aikaa lähelle lähtöpaikkaa, jossa ei riistoja ollut. Kolmannen onnistuneen haun jälkeen oli hyvä päättää hakuharjoitus.
Pienen huilaustauon jälkeen teimme vielä markkeerauksen kanilla, jonka Bruno palautti oikein kauniisti. Emäntä meinasi vain töpätä koko homman.... Brunon ollessa kani suussa noin metrin päästä minusta haistoin, että kani oli "parhaat päivänsä nähnyt" ja suustani lipsahti melkein, että yök. Onneksi viime hetkellä muistin, että kunnon noutajan omistaja ei koskaan yököttele millekään koiransa hänelle tuomalle asialle, vaan ottaa kaiken vastaan kiitollisena ja onnellisena siitä, että koira on halunnut tuoda juuri hänelle suuren aarteensa :)
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli antoisa ja opettavainen. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta seurasta ja erityisesti Miialle ja Hessulle vieraanvaraisuudestanne! Tästä on hyvä jatkaa kohti toukokuun puolessa välissä alkavaa taipparikurssia.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Liperin näyttely 7.4.2013
Ensimmäinen näyttelymme Brunon kanssa on nyt takanapäin, ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen:
Liperi 7.4.2013
RUOKORAPSEEN BRUNO MARS, JUN ERI 1
Tuomari: Pekka Teini
Tottumattomammalle näyttelytuloksen lukijalle selvennykseksi... Bruno oli junioriluokan uroksista paras saaden arvosteluksi "erinomainen". Jos olisimme saaneet SA:n eli sertin arvoinen, niin olisimme jatkaneet kultaisten paras uros kehään. Tuomari kuitenkin sanoi, että koska kyseessä on vielä kasvava ja kehittyvä nuori uros, niin hän ei vielä anna SA:ta. ERI:sta olemme kuitenkin todella iloisia ja päälle saimme vielä oikein mairittelevan sanallisen arvioinnin:
"Sukupuolileimaltaan ja -tyypiltään erinomainen sekä mittasuhteiltaan hyvä uros.
Hyvä pään profiili ja tasainen kallo-osa.
Moitteeton runko ja raajakokonaisuus.
Vahvat käpälät.
Runko pyörähtely vielä liikkeessä.
Mukava käytös."
Kokemuksesta innostuneena ilmoitin Brunon Tohmajärvellä 5.5. pidettävään ryhmänäyttelyyn. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna osallistumme Kuopion KV-näyttelyyn.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Näytelmäharjoituksia
Olen ilmoittanut Brunon Liperiin ryhmänäyttelyyn 7.4.2013. Se tulee olemaan meidän molempien ensimmäinen kerta näyttelyissä osallistujana. Itse olen muutaman kerran käynyt koiranäyttelyitä katsomassa, mutta muutoin se maailma on minullekin aivan uutta.
Tänään kävimme Brunon kanssa Juuan koiranäyttelyssä haistelemassa tunnelmaa. Samalla, kun seurasin Brunon reaktioita taimitarhahallissa ihmis-ja koiravilinässä, niin yritin ottaa oppia kultaisten kehän vierellä, kuinka näyttelykehässä toimitaan. Brunolle sain hyvää rauhoittumisharjoitusta sekä ohittamistreeniä. Täytyy ihmetellä, miten viilipytty voi tuollainen nuori maalaiselämään tottunut koira olla näyttelyhulinan keskellä. Olen minä kyllä upean koiran saanut, ja tästä suurin kiitos kuuluu kasvattaja Miialle! Varmasti myös pentuaikana tekemäni huolellinen sosiaalistaminen on vaikuttanut siihen, että Bruno suhtautuu kaikkeen uuteen rauhallisen myönteisesti.
Tein myös muutamia oivalluksia, joista saattaa olla tulevaisuudessa hyötyä. Ensinnäkin kevythäkki auttaa pitämään koiran puhtaana ja estää kaikkien ohi kulkevien koirien haisteluyrityksiä sekä lisäksi vapauttaa omat kädet. Pitää siis kaivaa kevythäkki uudelleen esille ja aloittaa Brunon kanssa rauhoittumistreenit siellä.
Toinen huomio oli Brunon melko runsas kuolan eritys. Yleensä koira pestään ennen näyttelyä, mutta minun piti pestä Bruno tänään kotiin päästyämme. Brunon kaulakarvat olivat kuolan ja asfalttipölyn sotkemat. Osittain kuolaaminen johtuu makupaloista, osittain stressistä. Pitää yrittää löytää vähemmän kuolaamista aiheuttavat, mutta kuitenkin Brunolle kelpaavat makupalat, sekä varata paperia taskuun kuolavanan pyyhkimistä varten.
Tälle illalle ei varmaan paljon kakkalenkkiä kummempaa ohjelmaa tarvitse Brunolle suunnitella. Aamupäivä näyttelyhulinassa oli nuorelle noutajapojalle sen verran väsyttävä kokemus, että kotiin tultuamme on uni maistunut....
Tänään kävimme Brunon kanssa Juuan koiranäyttelyssä haistelemassa tunnelmaa. Samalla, kun seurasin Brunon reaktioita taimitarhahallissa ihmis-ja koiravilinässä, niin yritin ottaa oppia kultaisten kehän vierellä, kuinka näyttelykehässä toimitaan. Brunolle sain hyvää rauhoittumisharjoitusta sekä ohittamistreeniä. Täytyy ihmetellä, miten viilipytty voi tuollainen nuori maalaiselämään tottunut koira olla näyttelyhulinan keskellä. Olen minä kyllä upean koiran saanut, ja tästä suurin kiitos kuuluu kasvattaja Miialle! Varmasti myös pentuaikana tekemäni huolellinen sosiaalistaminen on vaikuttanut siihen, että Bruno suhtautuu kaikkeen uuteen rauhallisen myönteisesti.
Tein myös muutamia oivalluksia, joista saattaa olla tulevaisuudessa hyötyä. Ensinnäkin kevythäkki auttaa pitämään koiran puhtaana ja estää kaikkien ohi kulkevien koirien haisteluyrityksiä sekä lisäksi vapauttaa omat kädet. Pitää siis kaivaa kevythäkki uudelleen esille ja aloittaa Brunon kanssa rauhoittumistreenit siellä.
Toinen huomio oli Brunon melko runsas kuolan eritys. Yleensä koira pestään ennen näyttelyä, mutta minun piti pestä Bruno tänään kotiin päästyämme. Brunon kaulakarvat olivat kuolan ja asfalttipölyn sotkemat. Osittain kuolaaminen johtuu makupaloista, osittain stressistä. Pitää yrittää löytää vähemmän kuolaamista aiheuttavat, mutta kuitenkin Brunolle kelpaavat makupalat, sekä varata paperia taskuun kuolavanan pyyhkimistä varten.
Tälle illalle ei varmaan paljon kakkalenkkiä kummempaa ohjelmaa tarvitse Brunolle suunnitella. Aamupäivä näyttelyhulinassa oli nuorelle noutajapojalle sen verran väsyttävä kokemus, että kotiin tultuamme on uni maistunut....
perjantai 11. tammikuuta 2013
Elämä yllättää!
Toisinaan elämässä on hetkiä, että on vaikea ymmärtää tätä elämän mielettömyyttä. Toisinaan taas tuntuu, että kaikella saattaa sittenkin olla jokin tarkoitus.
Olimme alkaneet miettiä aikuisen koiran ottamista Brunon kaveriksi. Ensimmäisestä ajatuksesta ehkä noin kahden viikon päästä joensuulainen kultsukasvattaja etsi facebookissa hoitopaikkaa 4-vuotiaalle kasvatilleen. Siitä se ajatus sitten lähti...
Leevi tuli meille joulupäivänä. Leevi on leikattu ja peruskoulutettu kultsu-uros. Leevi tarvitsi hoitopaikkaa omistajan sairauden takia. Voi olla, että Leevi jää meille pysyvästi, mutta on hoidossa ainakin kesään asti, jonka jälkeen päätämme omistajan kanssa jatkosta.
Leevi on sopeutunut hyvin ja Bruno on Leevistä ihan haltioissaan. Bruno ja Leevi leikkivät paljon yhdessä ja molemmat nauttivat täysin siemauksin.
Leevillä on ehkä vielä totuttelemista lenkkeilyn ja ulkoilun määrään meillä. Leevi kun vaikuttaisi olevan hieman laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen. Metsässä ja lumessa rämpiminen eivät oikein taida innostaa tätä Lahden kaupungista saapunutta blondia. Nyt onkin jonkin verran tehty myös hihna- ja tielenkkejä, ihan Leevin mieliksi.
Melko omapäiseltä Leevi myös vaikuttaa. Kiipeää vaikka puuhun, jos on namia tai lelu palkaksi, mutta ilman palkkaa tekee mitä tahtoo. Tämä on osoittautunut pienoiseksi ongelmaksi luoksetuloissa ja vapaana pitämisessä. Leevi nimittäin viisveisaa luoksetulokutsuistani, jos muualla on jotain kiinnostavaa. Nyt onkin jouduttu pitämään Leevi pihassa ja tielenkeillä kiinni, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Voihan tämä olla myös alkukankeutta ja leimautumisen puutteesta johtuvaa. Ollaan kyllä jo suunniteltu ulkotarhan rakentamista heti maan sulettua.
Muutoin Leevi on osottautunut oikein hurmaavaksi kaveriksi. Häntä heiluu taukoamatta ja Leevi onkin kaikkien, niin eläinten kuin ihmistenkin, ystävä. Arki on pikkuhiljaa alkanut sujua kahden koiran kanssa. Paitsi että Leevi täyttää Remun poismenon jättämää valtavaa aukkoa perheessämme, niin voimme auttaa Leevin omistajaa vaikeassa tilanteessa, pitämällä Leevistä hyvää huolta ja tarjoamalla Leeville rakastavan kodin. Aika näyttää, onko Leevi tullut jäädäkseen meidän perheeseen, vai palaako Leevi vielä omistajansa luo. Mutta toistaiseksi iloitsemme siitä, että Brunolla on jälleen isoveli ;)
 |
| Bruno 27.12.2012 |
Leevi tuli meille joulupäivänä. Leevi on leikattu ja peruskoulutettu kultsu-uros. Leevi tarvitsi hoitopaikkaa omistajan sairauden takia. Voi olla, että Leevi jää meille pysyvästi, mutta on hoidossa ainakin kesään asti, jonka jälkeen päätämme omistajan kanssa jatkosta.
 |
| Leevi ensimmäisellä peltolenkillä uudessa kodissa |
 |
| Poikapainia |
Leevillä on ehkä vielä totuttelemista lenkkeilyn ja ulkoilun määrään meillä. Leevi kun vaikuttaisi olevan hieman laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen. Metsässä ja lumessa rämpiminen eivät oikein taida innostaa tätä Lahden kaupungista saapunutta blondia. Nyt onkin jonkin verran tehty myös hihna- ja tielenkkejä, ihan Leevin mieliksi.
 |
| Veljekset |
 |
| Leevi ja Bruno tapaninpäivän iltana kotona |
 |
| Täällä vartioimme me! |
 |
| Bruno opettaa Leeville kura-allashommat |
 |
| Bruno on niiiin onnellinen :) |
Poika oppii paketeille
 |
| Bruno jouluaattona 2012 |
Vietimme jouluaattoa kotona kolmestaan. Söimme maittavan aamiaisen samalla katsoen "Joulupukin kuumalinja" -ohjelmaa. Joulurauhan julistamisen jälkeen lähdimme ulkoilemaan Kaunislahteen ja testaamaan Höytiäisen (järvi) jään kestävyyttä. Bruno pääsi ensimmäistä kertaa jäälle, ja olihan se ensin vähän ihmeissään, kun oli tilaa, missä viilettää mutta toisaalta ei puskia tai kinoksia, joihin jättää viestejä. Äkkiä poitsu kuitenkin hoksasi kupletin juonen ja käytti tilan hyödykseen juosten ja leikkien meidän kanssa.
 |
| Bruno ja Tommi-tonttu vetoleikissä |
 |
| Melkein tontun kokoinen koira |
 |
| Noutohommissa |
Parin tunnin ulkoilun päätteeksi riisipuuro maistui taivaalliselta ja saunan lämmössä oli mukava rentoutua.
Bruno ei ollut moksiskaan kuusesta tai muista joulukoristeista, kinkku kiinnosti eniten. Olipa tonttu tuonut kuusen alle muutaman paketinkin ja pienellä avustuksella ja innostamisella Bruno avasi omat pakettinsa.
 |
| "Hä?" |
 |
| Poika oppii paketeille |
 |
| Täähän on kivaa! |
 |
| Pää näkyy jo! |
 |
| "Vieläkö mulle on paketteja?" |
 |
| "Yes!" |
 |
| Bruno ottaa rennosti uusi lelu suussa |
"Pöytälaatikkoon" unohtunutta syksyltä...
 |
| Bruno 7kk |
 |
| Kaverukset tutustuivat ensin kohteliaasti... |
 | ||||||
| Kunnes yltyivät vauhdikkaaseen leikkiin ;) |
Kouluttamisessa käytän apuna naksutinta, kosketuskohteita ja palkkaamiseen kehuja, makupaloja sekä lelua. Pääosin koulutan operantisti, joka tarkoittaa, että vahvistan toivomaani käytöstä palkkaamalla ja epätoivotun jätän palkkaamatta. Koira on tässä koulutustavassa aktiivinen ajattelija ja keksijä. Asioita ei anneta sille valmiina, ei houkutella eikä ohjata, vaan koira saa itse oivaltaa, mitä siltä kulloinkin haluan. Olen huomannut, että oppiminen on tällä keinoin nopeampaa kuin esimerkiksi houkuttelemalla opetettaessa. Lisäksi minusta on ollut aivan mahtava seurata, kun Bruno on oivaltaa jotakin, ja se tuottaa iloa niin emännälle kuin koirallekin ;) Olen ehkä jopa vähän hurahtanut tähän operanttiin ehdollistamiseen...
Tällä hetkellä työn alla olevia juttuja meillä on rauhoittuminen ja perusasennon paikka. Rauhoittumiseen olen ostanut Brunolle pyöreän WC:n maton, jota on helppo kuljettaa treeneissäkin mukana. Tarkoitukseni on opettaa Bruno menemään matolle käskystä makaamaan ja olemaan rauhassa. Kahden harjoituskerran jälkeen Bruno menee maton esille otettuani sen päälle makaamaan. Nyt vain harjoitellaan vielä kestoa ja sitten nimetään käytös, minkä jälkeen lisätään häiriöitä.
Perusasennon paikkaa on myös harjoiteltu pääosin ilman houkuttelua naksun avulla. Aluksi seinän vieressä niin, että Brunon ollessa oikeassa kohdassa naksautan ja palkkaan. Brunolla istuminen on niin vahva käytös, että se tuli automaattisesti pysähdyttäessä. Kouluttajalle jäi siis vain tehtäväksi poimia oikea paikkaiset istumiset vierellä ja ilman lonkka-asentoa. Kun tämä vaihe onnistui hyvällä onnistumisprosentilla, niin aloin siirtyä kauemmaksi seinästä. Jatkossa edelleen vahvistan perusasennon paikkaa tekemällä yhden askeleen seuraamisia ja käännöksiä paikalla. Seuraavassa vaiheessa lähdemme harjoittelemaan sivulle tuloja eri suunnista ja takaosan käyttöä siinä. Brunon takaosa on sivusuunnassa sen verran "pökkelö", että voisin kokeilla tassualustan kautta. Tassualustan käyttöä opin Vihmerän tokoalkeet kurssilla Remun kanssa toukokuussa, ja siitä kirjoitinkin silloin blogiini.
Syksyn aikana olen käynyt muutaman kerran Noutajien koulutuskentällä. Siellä häiriön määrä on vaan niin suuri, että etenkin nyt murkkuikäisen kanssa, voi olla parempi harjoitella kotona ja pienemmissä kaveriporukoissa. Meillä onkin aktiivisesti keskimäärin kolme kertaa viikossa eri puolella Joen kaupunkia kokoontuva tokon treeniryhmä. Remun kanssa kävimme kesällä treenaamassa, ja taisipa Brunokin päästä muutamia kertoja haistelemaan tunnelmia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)