Kultaisten erikoisnäyttelyssä Kuopiossa

Helmikuun alkupuolella käytiin pyörähtämässä kultaistennoutajien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Niin se vain Brunonkin tasainen ERI-suora katkesi, ja tuomari antoi Brunolle EH:n. Ei auttanut edes kannustamaan saapuneet Tiina-sisko ja hänen avopuolisonsa Joonas.

Lämmittelyä ennen kehää

Ennen kehään menoa olin huolissani Brunon liikkeestä, koska lumessa tarpominen ja lumikenkälenkit näkyivät selvästi Brunon takaliikkeissä ja selän jäykkyytenä. Yllättäen moitteita tulikin Brunon pään alueen pigmentistä (nenä, silmien- ja suunympärykset) tai pikemminkin sen puutteesta. No, mutta sellaista tämä näyttelyhomma on, koskaan ei voi tietää, tuleeko serti vai H. Parhaamme kuitenkin tehtiin, eikä homma jäänyt kiinni ainakaan Brunon esiintymisestä tai minun handlerin taidoista. Mustaa kajaalia oli vaan liian vähän..... ;) ;)

Kultainen Rengas-Golden Ring Ry:n Pääerikoisnäyttely

Kuopio 7.2.2015

Tuomari: Lynne Hennessy

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS

KÄY EH

"Mid gold boy, shown in good coat and body.

Pigment rather poor today, spoiling expression.

Firm topline. 

Kind, steady temperament."

Kehäposetusta

Brunon ryhti kohillaan!

Näyttelyvuosi avattu Ilomantsissa

RN Ilomantsi 17.1.2015

Tuomari: Poletaeva Irina

Ruokorapseen Bruno Mars

KÄK ERI2

"Urosmainen. Erinomainen luusto. 

Melko hyvä pää. Riittävä pigmentti. 

Saksipurenta. Hyvä kaula. 

Ylälinja voisi olla tasaisempi liikkeessä. Nostaa häntää liikkeessä.

Riittävä eturinta ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. 

Melko hyvä liike. Hieman ulkonevat etukäpälät."

Ehkä se häntä "pikkasen" nousee...

Sinisellä matolla

"Tuu jo!"

Sattu hassu juttu kehässä.... tuomarin nimestä päätellen, olin valmistautunut kertomaan Brunon iän englanniksi (two years, ten months). Ilmeisesti tuomari puhuikin sitten suomea, kun arvostelukin on suomeksi, ja myös todennäköisesti tiedusteli minulta ikää suomen kielellä. Ei muuta mielikuvaa tapahtuneesta, paitsi että englanniksi hänelle vastasin. ;) Ilmeisesti vähän sitten jännitin.....

 

Tässä asetellaan

Samaa tahtia "lennetään"

Mukava fiilis jäi vuoden ensimmäisestä näyttelystä. Kiitos kepolle taustatuesta ja Kati Puustiselle kuvista. Tässä vielä loppuun elävää kuvaa kehäpyörähdyksestä:

 

Mitä tulikaan tehtyä vuonna 2014?

Niin se vain jälleen vuosi on kulunut ja vuosiluku vaihtunut. Ennen tavoitteiden asettamista vuodelle 2015 on varmaan syytä muistella mennyttä vuotta ja saavutuksiamme siinä.

Bruno - sertipoika

Näyttelykehissä pyörähdettiin Brunon kanssa kolme kertaa:

• Joensuu 2.2.2014, NUK ERI 1
• Polvijärvi 6.4.2014, AVK1, PU2, SA, SERT
• Joensuu 17.5.2014, AVO ERI

Toukokuun loppupuolen helteisenä sunnuntaina suoritimme noutajalle tärkeän virstanpylvään...
                                               TAIPPARIT!!!

Taipuneet

Kesä treenattiin ahkerasti vepeä ja vepen soveltuvuustestin läpäisimme Brunon kanssa heinäkuun lopulla täysin pistein.

Bruno lähdössä vientiin

Virallisten kokeiden osalta Brunon kanssa sove jäi vuoden 2014 osalta viimeiseksi. Brunon ihon allergiaoireet vaativat pitkäaikaiset lääkekuurit, joista viimeiset tabletit napsittiin joulukuussa, joten kokeisiin ei ollut enää asiaa.

Syksy ja loppuvuosi treenattiin ahkerasti noutojuttuja. Niissä olemmekin kehittyneet huimasti vuoden aikana. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä toukokuussa pähkäilimme palautusten kanssa. Nyt palautukset tulevat etenkin kuivalla maalla lähes aina käteen ja Brunon kanssa tehdään nomen sekä wt:n alokasluokan tasoisia harjoituksia onnistuneesti.

Syksyn aikana on yritetty löytää aikaa ja intoa tokoon. Noutojutut ovat kuitenkin vieneet voiton ja toko on mennyt enemmän puuhasteluksi. No, ehkäpä tänä vuonna....

Ehdittiinhän me kokeilla vähän uuttakin.... doboa nimittäin.

Kumarruksen koulutusta tasapainotyynylle

Ketteräksi pallolla seisten

Pallon kiertämistä käsikohteen avulla

Vuoden tavoitteet tuli saavutettua Brunon kanssa kuitenkin, ja paljon ylikin saimme, mitä uskalsin edes odottaa. Bruno on koirana, perheenjäsenenä ja harrastuskaverina unelmieni täyttymys. Onpa laji mikä hyvänsä, se tekee parhaansa aina. Ei se silti mikään kone ole, niinkuin en minäkään. Monia asioita on jouduttu tiukasti harjoittelemaan ja epäonnistumisiakin tietysti on vuoteen mahtunut. Mutta yhdessä on koettu niin hyvät kuin huonotkin päivät. Yhdessä oppiminen ja tekeminen on vain niin palkitsevaa, kuin huumetta. Tätä huumetta tulemme nauttimaan myös tänä uutena vuotena 2015. Eikä tärkeintä ole päämäärä, vaan matkanteko :)

Rakas harrastuskaveri ja ystävä

Eikä pidä unohtaa meidän perheen toista karvakorvaa.... Leeviä!

Veljekset

Leevi on ollut korvaamaton ystävä ja mukanakulkija sekä Brunolle, minulle että Tommille. Leevistä on tullut tärkeä osa meidän perhettä. Jouluna vietimme 2-vuotispäivää, Leevi on kuulunut perheeseemme 2 vuotta, ja tänä aikana lunastanut paikkansa perheemme jäsenenä.

Leevin kanssa olen puuhastellut kaikenlaista. Leevi on ollut mukana noutotreeneissä, lähinnä seuramiehenä. Jäljestys tuntuisi olevan Leeville luontaista, ja sitä ehkä jatkammekin hieman tavoitteellisemmin. Leevin ja minun lajiksi on myös osoittautunut rallytoko, jossa starttasimme ensimmäistä kertaa Kuopiossa lokakuussa. Saimme heti hyväksytyn tuloksen 92/100 pisteellä.
Pistemenetykset tulivat hihnankiristymisistä, jotka olivat pääosin ohjaajan virheitä ja yhdellä kyltillä Leevin tarkkaavaisuus herpaantui.

Rataan tutustumassa

Rallytokoa jatketaan Leevin kanssa ja kisoihinkin on tarkoitus mennä taas, kunhan saadaan kilpailuja tännepäin.


Leevin kanssa kokeilimme marraskuussa koiratanssia yhden päivän kurssin verran. Sen verran kärpänen siihenkin lajiin puraisi, että jatkoa on luvassa ja treeniporukka ja paikka sekä aika jo sovittuna. Aika näyttää päästäänkö koskaan kisastarttiin asti....

Kaiken kaikkiaan ihana ja kokemuksellinen vuosi näiden rakkaiden karvakorvien kanssa. Enpä osaisi (enkä haluaisi) enää elämääni kuvitella ilman koiria... kultaisten viemää... aina ja ikuisesti!

Bruno, vesipelastukseen soveltuva

Toinen tämän kesän tavoitteemme Brunon kanssa täyttyi, kun saimme vesipelastuksen soveltuvuuskokeen läpi Kontiolahden Kaunislahdessa 26.7.2014 järjestetyissä vepekokeissa. Ylituomarina kokeessa toimi Jyrki Heino ja palkintotuomarina Kari Wallgren. Apuohjaajan virkaa hoiti upeasti Leena Vartiainen.

Tälle kesälle tyypillisesti päivä oli helteinen, ja vepekokeille tyypillisesti päivä oli pitkä. Bruno antoi kuitenkin kaikkensa tehtävissä, teki kaiken iloisesti ja intoa puhkuen. Päivän päätteeksi, ja vielä muutamana seuraavanakin päivänä näkyi, kuinka kaikkensa antanut se oli. Useamman päivän lepo tuli kokeen jälkeen tarpeeseen.

Vepessä soveltuvuuskokeen ja alokasluokan liikkeet ovat tismalleen samat. Alkuperäisten vesipelastuskoirarotujen (nöffit ja lansut) ei tarvitse sovea suorittaa, muun rotuisten koirien täytyy. Pisteitä voi saada yhdestä osasuorituksesta 25, osasuorituksia on neljä, joten yhteensä jaossa on pisteitä 100. Pisteen menetyksiä tulee ylimääräisistä käskyistä (sove ja alo 6 käskyä sallittu), maalilinjan ohituksista jne. 65 pistettä olisi riittänyt soven läpäisemiseen, mutta me otettiin varman päälle ja napattiin täydet 100 pistettä!

Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Liikkeessä vene viedään 50 metrin päähän rannasta apuohjaajan pitäessä koiraa kiinni. Tuomarin annettua lupa, koiran täytyy käskystä hypätä veteen ja uida rantaan maalitolppien välistä. Valitettavasti videokuvaajamme myöhästyi kuvaamisesta eikä "pommihyppy" tallentunut videolle, mutta jotain osviittaa hypystä saa valokuvista, jotka on ottanut Irene Turunen.

"Jihuu, täältä tullaan!"

Molskis!

Koska käskyjä sovessa on ruhtinaaliset kuusi, niin käytin niitä tarkoituksellisesti Brunon kannustamiseen ja kehumiseen. Olisihan ihan hulluutta jättää käyttämättä mahdollisuus tehdä koesuorituksesta koiralle mahdollisimman positiivinen ja mukava! Treenikaveri kommentoi myöhemmin fb:ssa, että olimme kokeen ehdottomasti positiivisin pari... :)

Toisessa liikkeessä koira vie veneeseen ohjaajan valitseman ja tuomarin hyväksymän vientiesineen. Liike alkaa jälleen tuomarin luvalla ja päättyy, kun apuohjaaja nostaa vientiesineen ilmaan. Leenan ei olisi tarvinnut sanoa Brunolle mitään, ottaa vain esine vastaan, mutta eipä Leena itselleen mitään mahtanut, kun "hyvä"-sana lipsahti ihan vahingossa. Onnellinen vahinko sanoisin.

Vauhdilla vientiin

"Hyvä Bruno"

Kolmas liike oli veneen noutaminen. Liikkeessä koira lähetetään rannalta hakemaan 30 metrin päässä olevaa venettä. Veneessä apuohjaaja (Leena) ojentaa veneeseen toisesta päästä kiinnitetyn köyden koiralle ja laskee loput köydestä veteen. Köysi oli vähällä jäädä huonosti Brunon leuan alta ja nykäys vedon alkaessa oli aika voimakas (tämä oli minun moka, kun ohjeistin Leenan väärin köyden antamisessa), mutta silti Bruno toi veneen sitkeästi rantaan keskelle maalitolppia.

Bruno kurkottautuu ottamaan Leenalta köyttä

Tässä vaiheessa tiesimme jo soven menneen läpi, sillä olimme saaneet kolmesta liikkeestä täydet pisteet ja ylittäneet jo kymmenellä pisteellä soven minimi rajan. Mielestäni kuitenkin viimeinen liike eli hukkuvan pelastaminen on kaikista tärkein, ja koiran toimiminen siinä kertoo eniten sen pelastamistaipumuksista.

Neljännessä liikkeessä vene viedään 30 metrin päähän rannasta ja veneen ollessa merkkipoijulla, hukkuva tiputtautuu veneen laidalta veteen ja alkaa polskimaan käsillä ja jaloilla. Vene jatkaa matkaa kauemmaksi. Hukkuvassa lähetyslupa on hukkuvan tippuminen veteen. Yleensä Bruno lähtee ilman käskyä, mutta tällä kertaa tarvittiin käsky. Luultavasti painostin sitä vahingossa, pyörittäessäni kaulapantaa sen kaulassa, kun pannan lukko sattui epäonnisesti juuri käden kohdalle. Toinen ei sitten varmaan uskaltanut lähteä ilman lupaa, kun tunsi nykimistä kaulapannassa. Hölmö minä.... No luvan saatuaan Bruno lähti jälleen kuin tykin suusta.

Hukkuvan kuuluisi koiran lähestyessä taittaa jalat veden pinnan alapuolelle, mutta jostain syystä näin ei tällä kertaa tapahtunut, vaan hukkuvan varpaat törröttivät veden pinnan yläpuolella. Bruno arpoi hetken, että mistä tarttua kiinni eikä ensin meinannut huomata hukkuvan kädessä olevaa patukkaa. Onneksi viime hetkellä Bruno huomasi patukan ja hinasi siitä kiinni pitäen hukkuvan rantaan keskeltä maalitolppia. Sääntöjen mukaan koiran tarttuminen hukkuvaa muualta kuin kädenjatkeena olevasta patukasta aiheuttaa hylkäämisen. En tosin tiedä, kuinka olisi tässä tapauksessa käynyt, koska hukkuvan jalka oli selvästi veden pinnan yläpuolella, oltaisiinko saatu uusi yritys. Mutta hyvä näin.

Bruno the hengenpelastaja

Nyt olemme siis todistaneet olevamme soveltuvia kisaamaan tässä lajissa. Tähtäimessä oli korkata alokasluokka seuraavissa oman yhdistyksen (Joven) kokeissa Kontiolahdessa elokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta minä onneton unohdin ilmottautua, ja nyt toivomme pääsevämme kokeeseen neljänneltä varasijalta.... No, mutta odotellessa voidaan treenata jo ylempien luokkien liikkeitä. Tuleva viikonloppu onkin vepentäyteinen, sillä vietämme se vepeleirillä Saarijärvellä. Vepekelit ainakin on kohdillaan!

Kohti seuraavaa tavoitetta...

Tähän kesään asti noutohommat Brunon kanssa ovat tähdänneet yhteen ainoaan asiaan: taippareihin. Taipparit on nyt suoritettu onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä, joten on aika suunnata mieli ja treenit kohti seuraavaa tavoitetta: ensimmäistä koestarttia nomessa tai wt:ssä.

Heikin treeneissä käydään edelleen, ja edellisen kerran treenit suoritettiin vesialueella. Harjoittelimme linjalle lähetystä vesialueen yli sekä maaston muutuksen yhteydessä. Brunolle tuli vielä extra-häiriö, kun treenikaverin koira Sera oli juoksussa.

Harjoittelun alle otettiin suora palautus vedestä ilman ravisteluja ja damin tiputteluja sekä linjan vahvistaminen. Myös sivulle tulot ja seuraaminen pitää treenata sujuvammaksi.

Brunon äänen käyttö treeneissä huolettaa minua. Autossa se käyttää energiaansa turhaan haukkumiseen ja kuumumiseen, ja töissä ollessaan se piippaa turhautumistaan harjoitusten välillä. Olen saanut ison liudan neuvoja, kuinka puuttua piippaamiseen, mutta mietin edelleen, mikä niistä toimisi parhaiten Brunolle. Autossa rauhoittumiseen varmasti auttaa, kun saan kunnon näköesteet auton ikkunoihin sekä treenipaikoille meno vain rauhoittumistreeniä varten. Mutta sitten se turhautumispiippaus! Tässä joitakin neuvoja...

•  rankaisu piippauksesta kunnolla ja niin, että sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran (no tämä ei takuulla meille toimi ja vain lisää koiran stressiä! Ja vaikka toimisi, niin ennemmin lopetan koko nomen harrastamisen kuin käyn koiraan käsiksi! Muita keinoja täytyy olla...)
• palkkaaminen makupaloilla, kehuilla ja kosketuksella hiljaa olosta (tätä on hankala toteuttaa useimpien nomekouluttajien silmien alla, sanomista tulee takuu varmasti)
• treenaamaan pääsee vain hiljaisuuden ja rauhoittumisen kautta (vaatii kyllä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä ajaa treenipaikoille kymmeniä kilometrejä vain odottelemaan...toisaalta kyseessä on kyllä tulevaisuuden kannalta niin tärkeä taito koiralle, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Mitä hyötyä on upeista suorituksista, jos koesuoritus päättyy koiran ääntelyyn?)
• koira odottelun ajaksi odottamaan käskyn alle vähän etemmäksi (tämä toimii vähän aikaa, mutta ei vielä kovin pitkää odotteluaikaa. Tässä haittapuolena se, että koira on koko aikaa käskyn alla ja odottaa koko ajan uutta käskyä eikä käytä taukoa hyödyksi lepäämiseen.)
• taukoalusta tms. (vaatii paljon treeniä, että toimisi myös rauhoittumiseen myös noutotreeneissä, alustan raahaaminen maastoon voi olla hankalaa ja aiheuttaa ihmetystä kanssa ihmisissä. Kokeeseen sellaista ei varmaan joka tapauksessa voi suoritusten väliin ottaa.)
• "tauko"- käytöksen huolellinen kouluttaminen (kotona meillä on olemassa treenien välissä "tauko"-käsky, ja sen sanottuani Bruno tietää, että nyt ei tapahdu mitään, ennenkuin sanon "jatketaan". Kotona tauon aikaan yleensä olen hiljaa, yksin kun monesti kotona silloin olen, niin Bruno ei tod.näk. yleistä tauko-käskyä vielä kotitreenien ulkopuolelle.)

Kotitreeneineissä odottelua käskyn alla

Keinot on monet. Jotta voisimme edelleen käydä myös maksullisissa koulutuksissa hakemassa oppia, ja päästä siellä tekemään noutohommia, niin luovien taukojen ajan on varmasti parempi palkata Brunoa hiljaa olosta, kuin antaa sen äännellä ja palkata se sitten ääntelystä uudella noutotehtävällä. Oman porukan treeneissä voitas sitten käydä vain istumassa ja rauhoittumassa. Maksullisissa koulutuksissa saatuja oppeja voidaan harjoitella kotona, jolloin Bruno on yleensä hiljaa. Myös taukokäytöksen kouluttaminen otetaan ohjelmistoon ihan tavoitteellisesti.

Mainittakoon, että oltiin toukokuun alussa Golden Ringin järjestämässä nomeviikonlopussa Jyväskylässä. Koulutusta oli lauantaina ja sunnuntaina. Kouluttajina toimivat Pasi Pöppönen ja Esa Valkonen. Majoitumme Brunon siskon Netan ja hänen omistajansa Suvin kanssa samassa huoneessa.

Viikonloppu opetti eniten itsestäni ja oman käytökseni vaikutuksesta koiraan. Lauantain Pasin koulutus meni ihan mönkään. Minua jännitti, enkä ollut lainkaan oma itseni. Jähmetyin, kun muut koirat olivat käyttölinjaisten kultaisten eliittiä ja työskentelivät kuin ohjukset. Monet koiran ohjaajat tuntuivat kouluttavan johtajuusoppien mukaisesti koiriaan. Kuulin puhuttavan koiran selättämisestä ja rankaisuista. Minulle tuli olo, että olemme aivan väärässä paikassa, ja samanlainen olo oli vissiin Brunollakin, kun hommat meni melkolailla mytylleen.

Turpakäräjät illalla Suvin kanssa auttoi, ja onnistuimme Brunon kanssa löytämään jälleen "meidän jutun". Sunnuntain treenit Esan ohjauksessa meni niin kuin pitikin, ja saimme kovasti kehuja yhteistyöstä, ja minä sain kehuja tavastani toimia koiran kanssa :) Tykkäsin Esan tyylistä kouluttaa ja suhtautua koirien kouluttamiseen.

Sisarukset Netta ja Bruno sunnuntain treenin jälkeen

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Brunon kasvattaja järjesti kennelviikonlopun Muhoksessa. Mitäs muutakaan siellä treenattiin kuin nomea! Meitä koulutti Tanja Tenhonen. Treenejä meillä oli kolmet viikonlopun aikana, kahdet lauantaina ja yhdet sunnuntaina. Me olimme koko perheellä reissussa, ja koirat viettivät yönsä autossa.

Treenit menivät meillä tosi upeasti ja Tanja oli mahtava kouluttaja. Kyllä se vain niin on, että kultaisen omistajan koulutustyyli ja suhtautuminen koiraan poikkeaa melkolailla esimerkiksi labradorin omistajan koulutustyylistä ja näkemyksistä. Kyllä kultaisen omistaja toisen kultaisen tuntee....

Oppia saatiin paljon, ja niitä ollaan tässä jo tovi ehditty mutustella. Yksi tärkeä periaatteellinen oppi oli se, että ei ole vaarallista, jos harjoitus menee pieleen. Nykyään me koirankouluttajat pyrimme aina onnistuneisiin suorituksiin, mutta oppimiseen ja eteenpäin menemiseen tarvitaan myös niitä epäonnistumisia!

Muita havaintoja viikonlopulta oli mm., että laukaukset kuumuttavat Brunoa aikalailla ja erityisesti yhdistettynä vesityöhön. Ääntä tulee vesityössä myös aika tavalla. Laukauksissa rauhoittumista pitää siis harjoitella. Suunnitelmissa on vierailla ampumaradan tuntumassa. Vesityössä näkyi myös palautusten ontuminen ja sivulletulojen hiomattomuus, niistä mainitsinkin jo edellä Heikin treenien yhteydessä. Hakutyö maalla yhdistettynä vesityöskentelyyn ja markkeerauksesta luopumiseen, oli vielä vaikeaa Brunolle. Haku ei ottanut käynnistyäkseen.

Summa summarum.... harjoittelun alle:

1. rauhoittuminen, hiljaisuus
2. peltotoko: sivulletulot ja seuraaminen
3. vesityöstä palautus käteen erilaisista rannoista
4. autoon rauhoittuminen

Sitten harjoituksina linjaa, markkeerauksia sekä ykkösiä että kakkosia maalla ja vedessä, lähihakua ja hakua sekä näiden yhdistämistä. Eiköhän tässä olekin jo puuhaa tälle kesälle.... :)

Ruokorapseen kennelviikonlopun osallistujia

Bruno nuuskuttelee hajuerottelukurssilla

Osallistun Brunon kanssa koirapalvelu Vihmerän järjestämälle hajuerottelukurssille. Tavoitteenani on kouluttaa Bruno erottamaan naudan veren haju häiriöhajuista. Tästä taidosta toivon olevan hyötyä mejässä (verijäjellä), jossa on tärkeää pysyä jäljellä, vaikka muut hajut kuten riistan haju houkuttelisikin.

Kurssin aloituskerralla saimme tietoa välineistä ja niiden huoltamisesta sekä laitoimme harjoittelun alulle. Lisäksi saimme kotiläksyt.

Hajuerottelussa koira koulutetaan nuuhkimaan lasipurkeissa olevia hajuja ja ilmaisemaan tavoitehaju halutulla tavalla. Minä olen valinnut meidän ensimmäiseksi hajuksi naudan veren ja ilmaisuksi pitkän nuuhkun ts. koiran kuono pysähtyy lasipurkkiin, jossa  on tavoitehajua. Ilmaisutavan toivon vahvistavan myös maastossa maavainuista jäljestystä.

Ensimmäiseksi harjoittelimme puhtaalla lasipurkilla kuonokosketusta purkkiin kasvattaen kriteeriä niin, että pian koira työnsi kuononsa kokonaan purkin sisälle. Brunolla tämä tuli jo ensimmäisellä harjoituksella kurssilla. Brunolle olen tehnyt paljon kohdetyöskentelyä, joten lasipurkin kouluttaminen kohteeksi oli helppoa.

Toisena juttuna harjoittelimme tyhjän purkin nuuhkaisua. Se jäi meille kotiläksyksi ensimmäiseltä kerralta. Aluksi tuntui vaikealta huomata, milloin Bruno oikeasti haistelee purkkia, mutta vähitellen itselläkin kyky huomata nuuhkut parani, ja pian saimmekin jo oikein kelvollisia nuuhkuja tyhjään purkkiin.

Siinä vaiheessa, kun nuuhkut tulivat hyvin tyhjään purkkiin, piti alkaa miettiä, miten tarjoilisin tavoitehajun, naudan veren, kätevimmin purkkiin. Ostin apteekista harsolappuja, joihin imeytin muutamia tippoja verta, tarkoituksella jokaiseen lappuun hieman eri määriä. Pakastin laput erillään uunilevyllä, ja lopuksi pussitin ne yhteen pakastuspussiin ja laitoin pakkaseen.

Aloitin keittämällä välineet

Pinseteillä harsolaput pellille

Pari tippaa verta jokaiselle lapulle

Lopuksi koko pellillinen pakkaseen

Sitten olikin tavoitehajulla harjoittelun aika. Bruno tarjosi alusta alkaen hyvät nuuhkut purkkiin ja pääsin nopeasti kasvattamaan nuuhkujen kestoaikaa. Tässä vaiheessa laskin purkin lattialle.

Ensimmäisessä videossa laskin nuuhkun aikana kahteen ennen naksua ja palkkausta.

Seuraavassa videossa nuuhkut ovat noin kolmen sekunnin mittaisia.

Tänään oli hajuerottelukurssin toinen tapaamiskerta, jossa tsekattiin nuuhkut ja vaihe, jossa kukin koirakko on menossa. Bruno esitti ensin todella upeita ja pitkiä nuuhkuja toimien hyvin keskittyen ja rauhallisesti. Toisella kerralla näytti, että se on jo väsähtänyt, kunnes keksimme varioida Brunolle tehtävää. Se toikin ihan uutta intoa poikaan! Jälleen sain muistutuksen siitä, että Brunon kanssa ei voi jäädä toistamaan pitkäksi aikaa samanlaisena asioita, jonka se jo osaa. Harjoituksia täytyy aina vähän muuttaa tai vaikeuttaa, että Brunon mielenkiinto säilyy.

Niimpä aloitin Brunon kanssa kahdella hajupurkilla harjoittelun. Minulla oli kaksi veren hajullista purkkia, joita Bruno kävi haistamassa vuorotellen. Aluksi toinen purkki oli maassa ja toinen minulla kädessä. Tässä tavoitteena oli saada koira siirtymään purkilta toiselle.

Varsinaista hajuerottelua tehdään hajuradalla, jossa lasipurkkeja on monta. Koiran tulisi käydä nuuhkaisemassa jokaista purkkia ja ilmaista sieltä tavoitehaju. Purkilta toiselle eteneminen pitää siis myös koiralle opettaa.

Meille jäi kotiläksyksi vahvistaa ilmaisunuuhkua. Haluaisin Brunon pitävän kuononsa niin pitkään tavoitehajupurkissa, kunnes se vapautetaan naksulla tai kehulla. Lisäksi jatkamme harjoittelua kahdella hajupurkilla, ja liitän tähän vielä odottelupaikalle menemisen purkin haistelun jälkeen. Siis purkit haisteltuaan Bruno menisi esim. sohvan taakse odottamaan, kunnes saisi uuden käskyn tulla hajuradalle. Pitänee myös pikkuhiljaa alkaa antaa mittoja kepolle hajuradan valmistamista varten....

Brunolle Pieksämäeltä NOU1!!!!

Brunon taipumuskoe Pieksämäellä 25.5.2014 meni läpi ensi yrittämällä. Taipuneena on helpo hymyillä, vaikkei meidän taipumuskoe vaikeuksitta sujunutkaan....

Tästä kaikki alkoi, ilmo pistetty menemään

Jouduimme jännittämään edelliseen päivään asti, että pääsemmekö 1. varasijalta mukaan kokeeseen. Sitten kun vihdoin tieto kokeeseen pääsystä tuli, alkoi Brunon häntä roikkua uhkaavasti. Pelkäsimme, että Brunon häntään oli tullut vesihäntä vanhempieni mökillä järvessä lotraamisesta. Onneksi jo parin tunnin päästä lauantai iltana Brunon häntä toimi ihan normaalisti. Olisiko kenties keltiäinen tai ampiainen ollut asialla? Hyvä, etten ehtinyt jo ilmoittaa kokeen järjestäjälle ja perua ilmoittautumisemme.

Koepäivän olosuhteet olivat monella tapaa hyvin haasteelliset. Sää oli helteinen ja koepäivälle sunnuntaille oli lupailtu ukkostakin. Ilma oli hautova, kun saavuimme koepaikalle n. klo 10. Lämmintä oli lähemmäs 30 astetta.

Odottelimme omaa vuoroamme

Juuri ennen omaa vuoroamme alkoi läheisellä ampumaradalla rytinä. Bruno oli ihmeissään ja pälyili ympärilleen etsien noudettavaa. Räiske oli kyllä melkoinen, ihan kuin uutena vuotena.

Yllätyksekseni koealuetta ei oltu rajattu yleisöltä mitenkään, vaan yleisö pääsi ihan "iholle". Ikävä kyllä savolainen yleisö ei ymmärtänyt kunnioittaa suoritusvuorossa olevan koirakon suoritusta olemalla hiljaa suoritusten ajan, vaan pölpötti ja nauraa räkätti suureen ääneen kesken suoritusten.

Hakualue oli meille hyvin "hajustettu", kun siinä oli viikonlopun aikaan tehnyt ennen meitä 17 koiraa oman suorituksensa. Ruudussa oli runsaasti riistan hajua, ja oli sinne myös aika moni koira ehtinyt merkkailemaankin.

Laukaukset kaikuivat ikävästi vastarannalta, ja maalla laukaukset kuullostivat todella kovilta, kun haku tehtiin montussa. Lähtötilanne kokeelle oli siis melko haastava, ja se että Bruno kokeen selvitti, oli osoitus siitä, että taipumuksia on, ja ne tulevat esille häiriöistä huolimatta. Sunnuntain iltapäivän ryhmästä 4/8 koiraa läpäisi kokeen.  

Bruno ei kuitenkaan missään tapauksessa näyttänyt kokeessa parastaan. Vesinoudot tulivat kyllä vauhdilla,  mutta lokit jäivät rantaveteen. Hakuruudun laukauksessa Bruno pakitti eikä hakutyö ollut lainkaan totutunlaista. Bruno jäi pyörimään lähialueelle, ja kävi uudestaan jo aiemmin noudettujen riistojen paikoilla. Muutaman kerran se jäi merkkailemaankin. Bruno lähinnä etsi katseellaan eikä lähtenyt käyttämään nenäänsä. Varmaan kuusi kertaa peräjälkeen Bruno tuli ruudusta ilman riistaa luokseni, mutta lähti kuitenkin aina uudelleen hakualueelle pyydettäessä. Neljä varista tuli ruudusta ja lopulta tuomari vihelsi pelin poikki. Olin jo hetkeä aiemmin meinannut itse jättää homman kesken, kun näin, miten uupunut ja läkähdyksissä Bruno oli. Ajattelin, että ei tämä läpi mene kumminkaan. Toisin kuitenkin kävi! Tuomari Tuija Hukkanen näki Brunossa potentiaalia ja päästi meidät kanin jäljelle. Mutta vaikka haku muuten meni melko poskelleen, niin varikset tulivat käteen asti!

Kaninjälki olikin sitten enää pala kakkua, ja Bruno selvitti sen muitta mutkitta "kaasu pohjassa". Ei siinä paljon jäljestämisestä ollut kysymys, mutta itseluottamustehtävähän se kaninjälki taippareissa onkin.

Tuomari Tuija Hukkasen kädenpuristus ja onnittelut

Tässä sitä sitten ollaan kaikista haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta.... TAIPUNEITA!

Tässä vielä koepöytäkirjan teksti:

1. SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: suhtautuu ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin
2. UIMAHALU: reippaasti veteen, ui hyvin ja määrätietoisesti
3. HAKUINTO: koira aloittaa hakutehtävän hyvällä motivaatiolla, jonka jälkeen tapahtuu pieni suvantovaihe. Koira saadaan kuitenkin vielä toistuvasti lähtemään alueelle uudelleen.
4. NOUTOHALU: oma-aloitteiset ylösotot
5. NOUTO-OTE: pääsääntöisesti syvä ja pehmeä
6. PALAUTTAMINEN: suoraviivaisesti ohjaajalle käteen
7. REAGOINTI LAUKAUKSEEN: vesialueella ammutussa laukauksessa rauhallinen, maa-alueella ammuttua hieman pakittaa.
8. ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY: hyvät tehtävien suorittamiseen
9. YHTEISTYÖ: hyvä
10. YLEISVAIKUTELMA: noutaja, joka suoriutuu melko vaivattomasti sille annetuista tehtävistä näin osoittaen taipumuksiaan.

Ruokorapseen Bruno Mars NOU1