Kohti siistimpää noutajakotia, osa II

Vietämme tänään Brunon 2-vuotis syntymäpäivää. Ei voi kuin ihmetellä, miten aika menee nopeasti. Kaksi vuotta sitten, emme vielä tienneet Brunosta mitään. Olimme suunnitelleet pennun hankintaa jo jonkin aikaa, ja olin ollut useaan kasvattajaankin yhteydessä, mutta Brunon syntyessä, en vielä ollut löytänyt juuri oikeaa pentuetta. Onneksi kuitenkin Ruokorapseen kennelin sivu pompsahti tietokoneen kuvaruudulle, ja tässä sitä nyt ollaan yhdessä kuin kaksi marjaa, kuin luodut toisillemme :) Onnea 2-vuotiaalle Brunolle!

Synttärisankari aamun metsälenkillä, juuri ennen ojan korkkaamista

Operaatio "kohti siistimpää noutajakotia" saa jatkoa. Tein kaksi treenaussessiota edellisen blogipostauksen jälkeen, ja olemme nyt molempien koirien kanssa vaiheessa 4. Tässä vielä vaiheet:

1. Opetetaan lelukori kohteeksi = koira laittaa päänsä lelukorin päälle/lelukoriin
2. Lisätään matkaa korille, vaihdellaan korin paikkaa ja viedään se lopulta sen oikealle paikalle
3. Minun koirat nostavat spontaanisti ja myös käskystä esineitä, joten esineeseen tarttumista tai kantamista ei tarvinnut Brunolle ja Leeville enää kouluttaa erikseen, muutoin se tehtäisiin tässä vaiheessa.
4. Yhdistetään lelun nostaminen, kantaminen ja kori. (Minä toivon, että koirani hoksaavat korin nähdessään edetä korille eikä tuoda lelua minulle, mutta jos tarjoavat minulle, niin palattava vaiheeseen kaksi ja tehtävä korikohde vahvemmaksi.)
5. Lisätään lelujen määrää, vaihdellaan lelujen paikkaa huoneessa, viedään leluja koiran nähden eri huoneisiin.
6. Koiran kanssa viedään useampi lelu eri puolelle taloa, jonka jälkeen koira pääsee noutamaan lelut. Aluksi palkataan jokaisesta lelusta, vähitellen satunnaistetaan palkkausta. (Tämä on muuten myös hyvä muistiharjoitus nomea ajatellen.)
7. Viedään leluja talossa eri huoneisiin, koira odottaa muualla eikä näe lelujen vientiä. Pyydetään koiraa etsimään leluja. Alussa taas voi palkata joka lelusta.
8. Lisätään käskysana ja tsadam! Koirat siivoavat itse lelunsa illan päätteeksi ja saavat siitä iltaruuan palkkioksi.

Kuten vähän epäilinkin, kävi niin, että lisätessäni lelun nostamisen, lelua nostettiinkin minulle eikä kumpikaan koirista lähtenyt yhdistämään lelun nostamista korikohteeseen.

Brunon kanssa ollaan paljon harjoiteltu käteen tuomista, joten toisaalta olin iloinen, että se sitä myös minulle tarjosi. Keksinkin vähän toisenlaisen ratkaisun, saada koira ymmärtämään, mihin suuntaan lelu pitäisi viedä. Ensinnäkin naksautin heti, kun koira nosti lelun ja viskasin palkan koriin. Palkan suunnalla siis kerroin koiralle, mihin suuntaan haluan sen etenevän. Tämä toimi hyvin. Leevi hoksasi jälleen heti ensimmäisellä treenikerralla, Bruno tarvitsee useamman session saadakseen varmuutta tekemiseen. Tässä video meidän jälkimmäisestä vaiheen 4 harjoittelusta tältä päivältä:

Videossa näkyy selvästi Brunon tapa työskennellä. Se pohtii ja miettii tarkoin, mitä tekee. Bruno muuttaa käytöstään sen mukaan, mistä se saa palkkaa. Se kääntää ensin lelu suussa katseensä minuun, mutta kun ei tapahdu mitään, niin se kääntääkin katseensa koriin ja naks - palkka. Seuraavassa toistossa hoksaaminen ei vie enää niin kauan.

Bruno on kyllä ihanteellinen operantisti koulutettava koira, kun sen reaktiot ehtii hyvin huomaamaan (ei siis liian nopea) ja palkkaaminen oikeista asioista on suht helppoa. Se myös tarjoaa aika mukavasti toimintoja, joka johtuu tietenkin siitä, että olen kouluttanut sitä tällä tavoin pennusta saakka.

Videossa toistojen välillä vapautan koiran heittämällä makupalan maahan. Tämän tarkoitus on antaa pieni tauko sekä koiralle että kouluttajalle ennen seuraavaa toistoa sekä pieni pyrähdys välissä pitää koiran motivaatiota paremmin yllä. Tämä harjoitus olisi pitänyt lopettaa yksi toisto aiemmin, niin ei olisi tarvittu minun houkuttelua lelun nostamiseksi. Olin jo lopettamassa viimeistä edelliseen toistoon, mutta minulle kävi taas se "vanhanaikainen", että vielä yksi, kun menee näin hyvin. No seuraavalla kerralla sitten muistan....

Brunolle makupaloilla palkkaaminen yhdistettynä esineiden suussa pitämiseen tuo omat haasteensa, kuten videosta näkyy. Bruno ei nieleskele makuloja kunnolla vaan jemmailee niitä huuliin, kurkkuun ja poskiin. Yrittäessään tarttua esineeseen, se alkaa makustelemaan uudestaan suuhun nousevia herkkuja. Toistoja saataisiin paremmin, jos tarttumiset esineeseen olisivat nopeampia. Olen kokeillut tosi pienillä makupaloilla ja tuubipalkalla, mutta kumpikaan ei ole toiminut. Mutta niin kauan kuin noutohommissa spontaani, nopea ylösotto ei kärsi, niin makupalojen makustelu ja lelun tassulla asettelu ei ole niin vaarallista.