Maanantaina markkeerauksia

Maanantaina saimme treeniseuraksi Seijan ja tolleripoika Epun. Lauantaina pieleen menneen kakkosmarkkeerausharjoituksen tiimoilta otin treenin aiheeksi markkeeraukset. Koska Brunon markkeerauskyky ei vielä ole kovin hyvä, niin katsoimme parhaimmaksi harjoitella ensin "ykköset" kuntoon, ja vasta sen jälkeen yhdistää harjoituksiin "kakkosia".

Seija oli suunnitellut Epulle harjoituksen, jossa heittäjä kiertää suurempaa neliötä ja koirakko pienempää. Kuljimme molemmat neiössä aina vähän matkaa ennen uutta heittoa. Heitin neljä markkeerausta ja merkitsin heittopaikat pyykkipoikamerkeillä. Eppu nosti  markkeeraukset heti heiton jälkeen ensimmäisellä kierroksella.

Toisella kierroksella kiersin samaa reittiä takaisin päin ja heitin damit samasta paikasta ja mahdollisimman samaan paikkaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Lopuksi Eppu haki damit aloittaen ensimmäiseksi heitetystä.

Brunolle muutimme harjoitusta niin, että heittäjä pysyi paikallaan heittäen markkeeraukset aina samaan paikkaan, ja minä muutin koiran kanssa paikkaa puoliympyrällä, heittäjä ympyrän keskipisteenä. Näin lähetyspaikka muuttui joka kerta, mutta damin paikka tai heittopaikka ei.

Markkeerauksissa on vielä paljon treenattavaa, niin koiralla kuin ohjaajallakin! Minun markkeerausheitot olivat milloin liian matalia tai sitten korkeita, mutta lähtivät ihan väärään, jopa vastakkaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Sori Seija.... ;)

Brunon markkeeraaminen on vielä melko suurpiirteistä, "sinnepäin se meni"-tyyliin. Mutta positiivista kuitenkin se, että Bruno tekee itsenäisesti töitä ja päästyään hajulle, melko nopeasti paikantaa damin sijainnin. Suoranaista kuumumista, kuten varastelua lähdöissä, jännittyneisyyttä tms. heitot eivät Brunossa aiheuta, mutta "höpellystä" tulee työskentelyyn lisää.....

Siis.... höpellys = Palautuksissa Bruno lähti kyllä heti tulemaan minua kohti, mutta kurvasi ensin Seijan kautta iloisesti laukaten. Luovutuksetkaan eivät enää olleet kuin suoraan oppikirjasta. Käteen damit kyllä tulivat, mutta ilman eteenistumista. Saattoi dameista yksi lipsahtaa minun käden kautta tantereeseenkin.

Tästä johtopäätelmänä taidamme jättää markkeeraukset edelleen vähän vähemmälle. Otetaan niitä treeneissä jossakin väleissä, mutta pääpaino harjoittelussa on muisteissa, eteenlähetyksissä ja hakutyössä.

Pian pääsenkin keskustelemaan päätelmistäni erittäin osaavassa seurassa nimittäin pääsimme Nevalaisen Heikin nomekurssille (tai Heikki oli sijoittanut meidät taippariryhmään). Suunnitelmissa on kolme koulutuskertaa Heikin mailla Enossa neljän muun koirakon kanssa. Ensimmäinen kerta on jo ensi maanantaina. Hauskaa.... jännää.... !