Lauantai aamupäivän nometreeni

Nomekärpänen on kyllä todenteolla puraissut meikäläiseen ja Brunolla palo noutamiseen tulee jo verenperintönä. Ensimmäistä kertaa tunnen omistavani noutajan, jolla oikeasti on HALU ja TAIPUMUS noutaa. Harrastamisen hidasteena on tähän asti ollut sopivan treeniporukan puute, kunnes pääsimme mukaan tolleriporukkaan. Meitä on neljä aktiivista treenailijaa, joista kolmella muulla aisaparinaan tollerit (siis novascotian noutajat). Treenailtu on kerran tai pari viikossa, miten on saatu menot passaamaan yhteen.

Perjantaina posti toi minulle damiliivin, jotka Brunon kasvattaja tilasi kaikille halukkaille. Näköjään missään lajissa ei välty välineurheilulta....

Poseerausta ennen treeniä, vas. Leevi, oik. Bruno

Liivi takaa

Lauantai aamupäivänä odotimme treeniseuraksi Piaa ja Vekeä. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja urheilukerrasto ulkoilupuvun alla tuntui olevan liikaa. Tarkoitus oli treenailla meidän tontilla ja käyttää hyväksi samoja muistipaikkoja kuin edellisissä treeneissä tiistaina.

Teimme Brunon kanssa eteenlähetystä ensin motivoituna ja sitten niin, että Brunon palauttaessa edellistä damia, Pia vei uuden damin samaan paikkaan. Muutosta aina edelliseen harjoitukseen sain lisäämällä matkaa damille aina ennen kuin lähetin Brunon uuteen noutoon. Bruno lähti vauhdikkaasti noutoon, löysi damit helposti ja palautti upeasti! Palautuksissa se istui minun eteen ja irrotti käskystä, ihan kuin kuuluukin. Mahtavaa, palautusharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, ja nyt kaunis luovutus yhdistyi myös noutotehtävään.

Koska eteenlähetys meni Brunolta kuin vettä vaan, päätin yhdistää usean noutotehtävän eteenlähetykseen. Teimme Brunolle ensi kaksoismarkkeerauksen, jonka jälkeen otin vielä yhden eteenlähetyksen tuttuun muistipaikkaan.

Pia heitti markkeeraukset ja lähetin Brunon hakemaan markkeeraukset käänteisessä järjestyksessä, ensin Bruno haki viimeiseksi heitetyn. Se meni hienosti ja palautus myös. Ensimmäiseksi heitetyn damin Bruno oli selvästi unohtanut ja menimme lähemmäs damia suunnitellusta lähetyspaikasta. Kun sekään ei auttanut, Pia motivoi paikan uudelleen, mallaamalla heittävänsä alueelle jotain. Tämän jälkeen Bruno pienen etsinnän jälkeen pääsi alueelle, sai hajun damista ja palautti sen minulle.

Pitääpä kysellä kokeneemmilta ja viisaammilta, että miten kannattaisi alkaa treenata kakkosia, että ei tulisi liian vaikeita harjoituksia, niinkuin nyt siis kävi. Lopuksi vielä Bruno haki eteenlähetyksellä muistipaikalta damin, jonka palautus ei enää ollut ihan niin kaunis kuin edelliset, mutta tuli kuitenkin käteen. Bruno taisi jo vähän väsähtää. Mutta todella tyytyväinen olin Brunon työskentelyyn ja Bruno sai ansaitusti pienen lepotauon.

Treenin lopuksi Bruno pääsi vielä hakemaan Vekelle tehdystä hakuruudusta Vekeltä jääneet kolme damia. Eipä siinä ollut nokan koputtamista, vaan Bruno löysi damit alueelta melko helposti. Taipparit pitäisi tämän päiväisenkin perusteella olla "pala kakkua".

Kiitos Pialle treenin suunnittelusta, avusta ja mukavasta seurasta! Otetaan taas pian uusiksi.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, että päätimme Tommin kanssa korkata terassikauden varaston terassilla. Tommi oli onnellinen mönkijän uusista renkaista, minä onnistuneista treeneistä ja erityisesti mahtavasta yhteistyöstä Brunon kanssa. Sille passasi vaikka kippistää... TSUP!

Äipälle lonkero, Brunolle siankorva ;)