Lauantai aamupäivän nometreeni

Nomekärpänen on kyllä todenteolla puraissut meikäläiseen ja Brunolla palo noutamiseen tulee jo verenperintönä. Ensimmäistä kertaa tunnen omistavani noutajan, jolla oikeasti on HALU ja TAIPUMUS noutaa. Harrastamisen hidasteena on tähän asti ollut sopivan treeniporukan puute, kunnes pääsimme mukaan tolleriporukkaan. Meitä on neljä aktiivista treenailijaa, joista kolmella muulla aisaparinaan tollerit (siis novascotian noutajat). Treenailtu on kerran tai pari viikossa, miten on saatu menot passaamaan yhteen.

Perjantaina posti toi minulle damiliivin, jotka Brunon kasvattaja tilasi kaikille halukkaille. Näköjään missään lajissa ei välty välineurheilulta....

Poseerausta ennen treeniä, vas. Leevi, oik. Bruno

Liivi takaa

Lauantai aamupäivänä odotimme treeniseuraksi Piaa ja Vekeä. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja urheilukerrasto ulkoilupuvun alla tuntui olevan liikaa. Tarkoitus oli treenailla meidän tontilla ja käyttää hyväksi samoja muistipaikkoja kuin edellisissä treeneissä tiistaina.

Teimme Brunon kanssa eteenlähetystä ensin motivoituna ja sitten niin, että Brunon palauttaessa edellistä damia, Pia vei uuden damin samaan paikkaan. Muutosta aina edelliseen harjoitukseen sain lisäämällä matkaa damille aina ennen kuin lähetin Brunon uuteen noutoon. Bruno lähti vauhdikkaasti noutoon, löysi damit helposti ja palautti upeasti! Palautuksissa se istui minun eteen ja irrotti käskystä, ihan kuin kuuluukin. Mahtavaa, palautusharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, ja nyt kaunis luovutus yhdistyi myös noutotehtävään.

Koska eteenlähetys meni Brunolta kuin vettä vaan, päätin yhdistää usean noutotehtävän eteenlähetykseen. Teimme Brunolle ensi kaksoismarkkeerauksen, jonka jälkeen otin vielä yhden eteenlähetyksen tuttuun muistipaikkaan.

Pia heitti markkeeraukset ja lähetin Brunon hakemaan markkeeraukset käänteisessä järjestyksessä, ensin Bruno haki viimeiseksi heitetyn. Se meni hienosti ja palautus myös. Ensimmäiseksi heitetyn damin Bruno oli selvästi unohtanut ja menimme lähemmäs damia suunnitellusta lähetyspaikasta. Kun sekään ei auttanut, Pia motivoi paikan uudelleen, mallaamalla heittävänsä alueelle jotain. Tämän jälkeen Bruno pienen etsinnän jälkeen pääsi alueelle, sai hajun damista ja palautti sen minulle.

Pitääpä kysellä kokeneemmilta ja viisaammilta, että miten kannattaisi alkaa treenata kakkosia, että ei tulisi liian vaikeita harjoituksia, niinkuin nyt siis kävi. Lopuksi vielä Bruno haki eteenlähetyksellä muistipaikalta damin, jonka palautus ei enää ollut ihan niin kaunis kuin edelliset, mutta tuli kuitenkin käteen. Bruno taisi jo vähän väsähtää. Mutta todella tyytyväinen olin Brunon työskentelyyn ja Bruno sai ansaitusti pienen lepotauon.

Treenin lopuksi Bruno pääsi vielä hakemaan Vekelle tehdystä hakuruudusta Vekeltä jääneet kolme damia. Eipä siinä ollut nokan koputtamista, vaan Bruno löysi damit alueelta melko helposti. Taipparit pitäisi tämän päiväisenkin perusteella olla "pala kakkua".

Kiitos Pialle treenin suunnittelusta, avusta ja mukavasta seurasta! Otetaan taas pian uusiksi.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, että päätimme Tommin kanssa korkata terassikauden varaston terassilla. Tommi oli onnellinen mönkijän uusista renkaista, minä onnistuneista treeneistä ja erityisesti mahtavasta yhteistyöstä Brunon kanssa. Sille passasi vaikka kippistää... TSUP!

Äipälle lonkero, Brunolle siankorva ;)

Nome-kärpäsen puremana

Brunon kanssa on tavoitteena suorittaa taipparit ensi kesänä. Toivon pääseväni sen kanssa Pieksämäelle toukokuun lopulla. Kokeen järjestävän yhdistyksen jäsenet ovat etusijalla kokeeseen ja jäljelle jäävät paikat yleensä arvotaan. Uskoisin meidän olevan taipparivalmiita, jos vain mikään "satunnainen" tekijä, kuten vaikka jännitys, ei pilaa mahdollisuuksiamme. Nomekokeisiin osallistutaan sitten, kun aika on siihen kypsä.

Taipparitreeniä viime syksynä

Lumien sulaessa nomekärpänen on puraissut pahemman kerran, vai liekö syynä mukava treeniporukka ;) Pidettiin eilen illalla treenejä täällä meillä. Brunolle tehtiin melko pitkää eteenlähetystä muistipaikalle sekä kahta muistia, joista toiselle ei ollut näköyhteyttä. Työn Bruno teki todella mallikkaasti, palautukset olivat enemmän tai vähemmän roiskimista. Tähän kyllä sitten löysin syyn itsestäni, kun palkkasin Brunon noudoista pelkästään kehuilla. Viimeisen noudon palautus menikin sitten ihan plörinäksi, kun paluumatkalla Bruno muisti pihalla olevan hirven luun ja meni sitten palkkaamaan itse itsensä. Bruno hävisi talon taakse damin kanssa, ei totellut luoksetulokäskyä, vaan kävi vaihtamassa damin luuhun ja tuli sitten iloisesti häntä heiluen luu suussa luokse. Käytiin sitten osittain yhdessä tuumin hakemassa damikin talteen.

Ihmetytti kovasti Brunon käytös, kun muutoin treeni oli mennyt niin hyvin. Mutta peiliinhän sitä sai taas tälläkin kertaa katsoa! Brunon viesti minulle oli hyvinkin selvä: palkkaa työstä pitäs saada ja työrupeama oli liian pitkä. Tuli taas ahnehdittua.

"Eihän se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että tehdystä työstä ei saa palkkaa"

Nyt otimme työn alle lähipillityksen ja pysäyttämisen opettamisen. Lisäksi treenataan käteen palautus varmemmaksi ja vahvistetaan luoksetuloa kovassa häiriössä. Loppuun vielä "home made" video siitä, miten lähdin Brunolle lähipillitystä opettamaan:

Kohti siistimpää noutajakotia, osa II

Vietämme tänään Brunon 2-vuotis syntymäpäivää. Ei voi kuin ihmetellä, miten aika menee nopeasti. Kaksi vuotta sitten, emme vielä tienneet Brunosta mitään. Olimme suunnitelleet pennun hankintaa jo jonkin aikaa, ja olin ollut useaan kasvattajaankin yhteydessä, mutta Brunon syntyessä, en vielä ollut löytänyt juuri oikeaa pentuetta. Onneksi kuitenkin Ruokorapseen kennelin sivu pompsahti tietokoneen kuvaruudulle, ja tässä sitä nyt ollaan yhdessä kuin kaksi marjaa, kuin luodut toisillemme :) Onnea 2-vuotiaalle Brunolle!

Synttärisankari aamun metsälenkillä, juuri ennen ojan korkkaamista

Operaatio "kohti siistimpää noutajakotia" saa jatkoa. Tein kaksi treenaussessiota edellisen blogipostauksen jälkeen, ja olemme nyt molempien koirien kanssa vaiheessa 4. Tässä vielä vaiheet:

1. Opetetaan lelukori kohteeksi = koira laittaa päänsä lelukorin päälle/lelukoriin
2. Lisätään matkaa korille, vaihdellaan korin paikkaa ja viedään se lopulta sen oikealle paikalle
3. Minun koirat nostavat spontaanisti ja myös käskystä esineitä, joten esineeseen tarttumista tai kantamista ei tarvinnut Brunolle ja Leeville enää kouluttaa erikseen, muutoin se tehtäisiin tässä vaiheessa.
4. Yhdistetään lelun nostaminen, kantaminen ja kori. (Minä toivon, että koirani hoksaavat korin nähdessään edetä korille eikä tuoda lelua minulle, mutta jos tarjoavat minulle, niin palattava vaiheeseen kaksi ja tehtävä korikohde vahvemmaksi.)
5. Lisätään lelujen määrää, vaihdellaan lelujen paikkaa huoneessa, viedään leluja koiran nähden eri huoneisiin.
6. Koiran kanssa viedään useampi lelu eri puolelle taloa, jonka jälkeen koira pääsee noutamaan lelut. Aluksi palkataan jokaisesta lelusta, vähitellen satunnaistetaan palkkausta. (Tämä on muuten myös hyvä muistiharjoitus nomea ajatellen.)
7. Viedään leluja talossa eri huoneisiin, koira odottaa muualla eikä näe lelujen vientiä. Pyydetään koiraa etsimään leluja. Alussa taas voi palkata joka lelusta.
8. Lisätään käskysana ja tsadam! Koirat siivoavat itse lelunsa illan päätteeksi ja saavat siitä iltaruuan palkkioksi.

Kuten vähän epäilinkin, kävi niin, että lisätessäni lelun nostamisen, lelua nostettiinkin minulle eikä kumpikaan koirista lähtenyt yhdistämään lelun nostamista korikohteeseen.

Brunon kanssa ollaan paljon harjoiteltu käteen tuomista, joten toisaalta olin iloinen, että se sitä myös minulle tarjosi. Keksinkin vähän toisenlaisen ratkaisun, saada koira ymmärtämään, mihin suuntaan lelu pitäisi viedä. Ensinnäkin naksautin heti, kun koira nosti lelun ja viskasin palkan koriin. Palkan suunnalla siis kerroin koiralle, mihin suuntaan haluan sen etenevän. Tämä toimi hyvin. Leevi hoksasi jälleen heti ensimmäisellä treenikerralla, Bruno tarvitsee useamman session saadakseen varmuutta tekemiseen. Tässä video meidän jälkimmäisestä vaiheen 4 harjoittelusta tältä päivältä:

Videossa näkyy selvästi Brunon tapa työskennellä. Se pohtii ja miettii tarkoin, mitä tekee. Bruno muuttaa käytöstään sen mukaan, mistä se saa palkkaa. Se kääntää ensin lelu suussa katseensä minuun, mutta kun ei tapahdu mitään, niin se kääntääkin katseensa koriin ja naks - palkka. Seuraavassa toistossa hoksaaminen ei vie enää niin kauan.

Bruno on kyllä ihanteellinen operantisti koulutettava koira, kun sen reaktiot ehtii hyvin huomaamaan (ei siis liian nopea) ja palkkaaminen oikeista asioista on suht helppoa. Se myös tarjoaa aika mukavasti toimintoja, joka johtuu tietenkin siitä, että olen kouluttanut sitä tällä tavoin pennusta saakka.

Videossa toistojen välillä vapautan koiran heittämällä makupalan maahan. Tämän tarkoitus on antaa pieni tauko sekä koiralle että kouluttajalle ennen seuraavaa toistoa sekä pieni pyrähdys välissä pitää koiran motivaatiota paremmin yllä. Tämä harjoitus olisi pitänyt lopettaa yksi toisto aiemmin, niin ei olisi tarvittu minun houkuttelua lelun nostamiseksi. Olin jo lopettamassa viimeistä edelliseen toistoon, mutta minulle kävi taas se "vanhanaikainen", että vielä yksi, kun menee näin hyvin. No seuraavalla kerralla sitten muistan....

Brunolle makupaloilla palkkaaminen yhdistettynä esineiden suussa pitämiseen tuo omat haasteensa, kuten videosta näkyy. Bruno ei nieleskele makuloja kunnolla vaan jemmailee niitä huuliin, kurkkuun ja poskiin. Yrittäessään tarttua esineeseen, se alkaa makustelemaan uudestaan suuhun nousevia herkkuja. Toistoja saataisiin paremmin, jos tarttumiset esineeseen olisivat nopeampia. Olen kokeillut tosi pienillä makupaloilla ja tuubipalkalla, mutta kumpikaan ei ole toiminut. Mutta niin kauan kuin noutohommissa spontaani, nopea ylösotto ei kärsi, niin makupalojen makustelu ja lelun tassulla asettelu ei ole niin vaarallista.

Kohti siistimpää noutajakotia

Mistä tunnistaa noutajakodin?

V: lattioilla leijailevista villakoirista ja lojuvista koiran leluista!

Villakoirista pääsee eroon imurilla, mutta on muuten kumma homma, että lelukori tyhjenee heti välittömästi, kun lelut on ehditty sinne kerätä. Etenkin Brunolla, on aina jonkunmoinen mollukka suussa. Monta kertaa aiemminkin olin miettinyt, kuinka opettaisin koirat itse korjaamaan käskystä lelunsa koriin, ja jotain koulutusrävellystä on tullut yritettyäkin joskus, mutta tuloksetta. Tänään kuitenkin suihkussa ollessa kirkastui mieleeni mielestäni "täydellinen" koulutussuunnitelma! Ja siitähän sen koulutuksen pitäisi lähteä...

1. Opetetaan lelukori kohteeksi = koira laittaa päänsä lelukorin päälle/lelukoriin
2. Lisätään matkaa korille, vaihdellaan korin paikkaa ja viedään se lopulta sen oikealle paikalle
3. Minun koirat nostavat spontaanisti ja myös käskystä esineitä, joten esineeseen tarttumista tai kantamista ei tarvinnut Brunolle ja Leeville enää kouluttaa erikseen, muutoin se tehtäisiin tässä vaiheessa.
4. Yhdistetään lelun nostaminen, kantaminen ja kori. (Minä toivon, että koirani hoksaavat korin nähdessään edetä korille eikä tuoda lelua minulle, mutta jos tarjoavat minulle, niin palattava vaiheeseen kaksi ja tehtävä korikohde vahvemmaksi.)
5. Lisätään lelujen määrää, vaihdellaan lelujen paikkaa huoneessa, viedään leluja koiran nähden eri huoneisiin.
6. Koiran kanssa viedään useampi lelu eri puolelle taloa, jonka jälkeen koira pääsee noutamaan lelut. Aluksi palkataan jokaisesta lelusta, vähitellen satunnaistetaan palkkausta. (Tämä on muuten myös hyvä muistiharjoitus nomea ajatellen.)
7. Viedään leluja talossa eri huoneisiin, koira odottaa muualla eikä näe lelujen vientiä. Pyydetään koiraa etsimään leluja. Alussa taas voi palkata joka lelusta.
8. Lisätään käskysana ja tsadam! Koirat siivoavat itse lelunsa illan päätteeksi ja saavat siitä iltaruuan palkkioksi.

........sitten tietysti syönnin jälkeen on taas kiva levitellä lelut ympäri kämppää ;)
Lopuksi vielä muutama video alkuharjoittelusta.

  

 

Potkurilenkkiä, puuhommia ja vepen maalitreeniä

Jakokoskella helmikuista sunnuntaipäivää vietettin rennosti ulkoillen ja kiireettömyydestä nauttien. Koirat valjastettiin potkurilenkkiä varten. Leevi oli silminnähden tyytyväinen, kun metsässä rämpimisen sijaan, pääsikin tielenkille. Leeviltä potkurilenkki sujui kuin vanhalta tekijältä. Brunolle koulutettavien asioiden listalle lisätään suunnat vasen ja oikea sekä käsky suoraan, potkurin edessä juokseminen ja ihanien tyttöpissien ohittaminen. Päässä pyörikin lenkin aikana jo koulutussuunnitelmien tynkää....

Kotiin päästyämme kävimme sisällä syömässä. Koirat saivat levähtää Back on track-loimet päällä syöntimme ajan, ja sitten lähdimme pihahommiin. Tommi teki lumitöitä ja minä pinosin puita liiteriin ulkoa pressun alta. Puun kannon ohessa tehtiin Brunon kanssa narupallolla palautustreeniä: istumista narupallo suussa minun edessä ja käskystä luovuttamista, sivulle tuloa ja malttia. Bruno kantoi kaverina minulle puita ja tehtiin muutama vientikin Tommille koivuhaloilla. Leevi tyytyi pureskelemaan hirvenluuta sillä aikaa, kun me muut ahkeroimme.

Kun pihahommat oli tehty, treenattiin vielä Brunon kanssa vepen maalitolppia. Suunnittelimme koulutuksen etenemistä aiemmin yhdessä treenikaverini kanssa, ja näin on tarkoitus edetä:

1. Tolpat (aurausviitat) lähekkäin n. 0,5m:n etäisyydellä, itse seison tolppien vieressä. Ensin palkataan katseesta tolppien keskelle, palkkaussuunta tolppien keskeltä. Vähitellen vaaditaan enemmän niin, että lopulta koira yhdistää portista läpimenon ja palkan.
2. Kun koira tarjoaa portista läpi menoa, vaikeutetaan harjoitusta vaihtelemalla omaa paikka suhteessa porttiin ja palkka vaihdetaan heittopalkaksi portista poispäin portin kohdalle. Sitten siirretään porttia eri paikkoihin. Me olemme Brunon kanssa tässä vaiheessa koulutusta. Lopussa videapätkä tämän päivän treenisessiosta.
3. Kun koira hakeutuu portista eri paikoissa ja riippumatta ohjaajan sijainnista, niin aletaan vähitellen kasvattaa porttia leveämmäksi. Palkkaus kriteeri on portin keskeltä meno. Matkan kasvaessa vaihdan palkan makupalasta palloon.
4. Siirretään portti veteen. Ensin kapeana, sitten vähitellen leventäen. 

Olin tehnyt kaksi sessiota jo tutuissa paikoissa pihassa, ja tätä kolmatta sessiota varten siirryimme metsän laitan hankeen, missä portti oli jälleen uudessa paikassa. Hanki ehkä hivenen hankaloitti liikkumista ja hidasti palkkaamista, kun palkat upposivat hankeen. Bruno menee portista minusta poispäin lähes poikkeuksetta, mutta ohittaa portin useamman kerran takaisin tullessa. Lopussa Bruno ihan selvästi hoksaa, mistä palkka tulee. Tästä on hyvä jatkaa :)

Alkuvuoden 2014 kuulumisia

Brunon iho-ongelmat jatkuivat edelleen syksyllä ja niimpä päädyimme teetättämään allergiatestit. Testeistä selvisi, että Bruno on allerginen siitepölylle. Useat puut, heinät ja kukat antoivat positiivisen tuloksen. Ihon oireilu ei siis ollutkaan peräisin pelto-ojista vaan pikemminkin pellolta. Allergeenien välttäminen on mahdotonta, joten päätimme kokeilla olisiko siedätyshoidosta apua. Siedätyshoito aloitettiin ennen joulua, ja tähän asti kaikki on sujunut hienosti. Siedätyshoidon vaikutukset eivät todennäköisesti näy vielä ensi kesänä, mutta toivon mukaan sitä seuravana.

Tavoitteena tälle vuodelle (ja kaikille tuleville) on kokea unohtumattomia hetkiä karvakorvieni kanssa ja kehittyä koiranohjaajana ja kouluttajana. Toivon, että yhteistyömme koirieni kanssa paranisi edelleen, ja että yhdessä tekeminen ja harrastaminen olisi sekä koirilleni että minulle parasta maailmassa. Jos näihin tavoitteisiin pääsemme, niin todennäköisesti syksyn tullessa olemme Brunon kanssa taipuneet noutajien taipumuskokeessa (NOU1) ja sovellumme myös vesipelastukseen (SOVE).... ennen vuoden vaihdetta ehkä startti tokokokeessakin :)

Brunon näyttelydebyytti nuorten luokassa

Joensuun ryhmänäyttely 2.2.2014

Tuomari: Stockmari Harto

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS NUK ERI 1

(Kuvat Katja Surakka)

Oli niin kylmä, että jäi virallinen poseerauskuva ottamatta...

"Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Oikeanmuotoinen pää. Etuosan tulee kehittyä. Hyvin kehittynyt runko. Hyvät takakulmaukset. Vähän jyrkkä lantio, etuliikkeiden tulee vakiintua. Liikkuu hyvin takaa."

Tässä vielä muutama kuva kehästä: