Kohti seuraavaa tavoitetta...

Tähän kesään asti noutohommat Brunon kanssa ovat tähdänneet yhteen ainoaan asiaan: taippareihin. Taipparit on nyt suoritettu onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä, joten on aika suunnata mieli ja treenit kohti seuraavaa tavoitetta: ensimmäistä koestarttia nomessa tai wt:ssä.

Heikin treeneissä käydään edelleen, ja edellisen kerran treenit suoritettiin vesialueella. Harjoittelimme linjalle lähetystä vesialueen yli sekä maaston muutuksen yhteydessä. Brunolle tuli vielä extra-häiriö, kun treenikaverin koira Sera oli juoksussa.

Harjoittelun alle otettiin suora palautus vedestä ilman ravisteluja ja damin tiputteluja sekä linjan vahvistaminen. Myös sivulle tulot ja seuraaminen pitää treenata sujuvammaksi.

Brunon äänen käyttö treeneissä huolettaa minua. Autossa se käyttää energiaansa turhaan haukkumiseen ja kuumumiseen, ja töissä ollessaan se piippaa turhautumistaan harjoitusten välillä. Olen saanut ison liudan neuvoja, kuinka puuttua piippaamiseen, mutta mietin edelleen, mikä niistä toimisi parhaiten Brunolle. Autossa rauhoittumiseen varmasti auttaa, kun saan kunnon näköesteet auton ikkunoihin sekä treenipaikoille meno vain rauhoittumistreeniä varten. Mutta sitten se turhautumispiippaus! Tässä joitakin neuvoja...

•  rankaisu piippauksesta kunnolla ja niin, että sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran (no tämä ei takuulla meille toimi ja vain lisää koiran stressiä! Ja vaikka toimisi, niin ennemmin lopetan koko nomen harrastamisen kuin käyn koiraan käsiksi! Muita keinoja täytyy olla...)
• palkkaaminen makupaloilla, kehuilla ja kosketuksella hiljaa olosta (tätä on hankala toteuttaa useimpien nomekouluttajien silmien alla, sanomista tulee takuu varmasti)
• treenaamaan pääsee vain hiljaisuuden ja rauhoittumisen kautta (vaatii kyllä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä ajaa treenipaikoille kymmeniä kilometrejä vain odottelemaan...toisaalta kyseessä on kyllä tulevaisuuden kannalta niin tärkeä taito koiralle, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Mitä hyötyä on upeista suorituksista, jos koesuoritus päättyy koiran ääntelyyn?)
• koira odottelun ajaksi odottamaan käskyn alle vähän etemmäksi (tämä toimii vähän aikaa, mutta ei vielä kovin pitkää odotteluaikaa. Tässä haittapuolena se, että koira on koko aikaa käskyn alla ja odottaa koko ajan uutta käskyä eikä käytä taukoa hyödyksi lepäämiseen.)
• taukoalusta tms. (vaatii paljon treeniä, että toimisi myös rauhoittumiseen myös noutotreeneissä, alustan raahaaminen maastoon voi olla hankalaa ja aiheuttaa ihmetystä kanssa ihmisissä. Kokeeseen sellaista ei varmaan joka tapauksessa voi suoritusten väliin ottaa.)
• "tauko"- käytöksen huolellinen kouluttaminen (kotona meillä on olemassa treenien välissä "tauko"-käsky, ja sen sanottuani Bruno tietää, että nyt ei tapahdu mitään, ennenkuin sanon "jatketaan". Kotona tauon aikaan yleensä olen hiljaa, yksin kun monesti kotona silloin olen, niin Bruno ei tod.näk. yleistä tauko-käskyä vielä kotitreenien ulkopuolelle.)

Kotitreeneineissä odottelua käskyn alla

Keinot on monet. Jotta voisimme edelleen käydä myös maksullisissa koulutuksissa hakemassa oppia, ja päästä siellä tekemään noutohommia, niin luovien taukojen ajan on varmasti parempi palkata Brunoa hiljaa olosta, kuin antaa sen äännellä ja palkata se sitten ääntelystä uudella noutotehtävällä. Oman porukan treeneissä voitas sitten käydä vain istumassa ja rauhoittumassa. Maksullisissa koulutuksissa saatuja oppeja voidaan harjoitella kotona, jolloin Bruno on yleensä hiljaa. Myös taukokäytöksen kouluttaminen otetaan ohjelmistoon ihan tavoitteellisesti.

Mainittakoon, että oltiin toukokuun alussa Golden Ringin järjestämässä nomeviikonlopussa Jyväskylässä. Koulutusta oli lauantaina ja sunnuntaina. Kouluttajina toimivat Pasi Pöppönen ja Esa Valkonen. Majoitumme Brunon siskon Netan ja hänen omistajansa Suvin kanssa samassa huoneessa.

Viikonloppu opetti eniten itsestäni ja oman käytökseni vaikutuksesta koiraan. Lauantain Pasin koulutus meni ihan mönkään. Minua jännitti, enkä ollut lainkaan oma itseni. Jähmetyin, kun muut koirat olivat käyttölinjaisten kultaisten eliittiä ja työskentelivät kuin ohjukset. Monet koiran ohjaajat tuntuivat kouluttavan johtajuusoppien mukaisesti koiriaan. Kuulin puhuttavan koiran selättämisestä ja rankaisuista. Minulle tuli olo, että olemme aivan väärässä paikassa, ja samanlainen olo oli vissiin Brunollakin, kun hommat meni melkolailla mytylleen.

Turpakäräjät illalla Suvin kanssa auttoi, ja onnistuimme Brunon kanssa löytämään jälleen "meidän jutun". Sunnuntain treenit Esan ohjauksessa meni niin kuin pitikin, ja saimme kovasti kehuja yhteistyöstä, ja minä sain kehuja tavastani toimia koiran kanssa :) Tykkäsin Esan tyylistä kouluttaa ja suhtautua koirien kouluttamiseen.

Sisarukset Netta ja Bruno sunnuntain treenin jälkeen

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Brunon kasvattaja järjesti kennelviikonlopun Muhoksessa. Mitäs muutakaan siellä treenattiin kuin nomea! Meitä koulutti Tanja Tenhonen. Treenejä meillä oli kolmet viikonlopun aikana, kahdet lauantaina ja yhdet sunnuntaina. Me olimme koko perheellä reissussa, ja koirat viettivät yönsä autossa.

Treenit menivät meillä tosi upeasti ja Tanja oli mahtava kouluttaja. Kyllä se vain niin on, että kultaisen omistajan koulutustyyli ja suhtautuminen koiraan poikkeaa melkolailla esimerkiksi labradorin omistajan koulutustyylistä ja näkemyksistä. Kyllä kultaisen omistaja toisen kultaisen tuntee....

Oppia saatiin paljon, ja niitä ollaan tässä jo tovi ehditty mutustella. Yksi tärkeä periaatteellinen oppi oli se, että ei ole vaarallista, jos harjoitus menee pieleen. Nykyään me koirankouluttajat pyrimme aina onnistuneisiin suorituksiin, mutta oppimiseen ja eteenpäin menemiseen tarvitaan myös niitä epäonnistumisia!

Muita havaintoja viikonlopulta oli mm., että laukaukset kuumuttavat Brunoa aikalailla ja erityisesti yhdistettynä vesityöhön. Ääntä tulee vesityössä myös aika tavalla. Laukauksissa rauhoittumista pitää siis harjoitella. Suunnitelmissa on vierailla ampumaradan tuntumassa. Vesityössä näkyi myös palautusten ontuminen ja sivulletulojen hiomattomuus, niistä mainitsinkin jo edellä Heikin treenien yhteydessä. Hakutyö maalla yhdistettynä vesityöskentelyyn ja markkeerauksesta luopumiseen, oli vielä vaikeaa Brunolle. Haku ei ottanut käynnistyäkseen.

Summa summarum.... harjoittelun alle:

1. rauhoittuminen, hiljaisuus
2. peltotoko: sivulletulot ja seuraaminen
3. vesityöstä palautus käteen erilaisista rannoista
4. autoon rauhoittuminen

Sitten harjoituksina linjaa, markkeerauksia sekä ykkösiä että kakkosia maalla ja vedessä, lähihakua ja hakua sekä näiden yhdistämistä. Eiköhän tässä olekin jo puuhaa tälle kesälle.... :)

Ruokorapseen kennelviikonlopun osallistujia

Bruno nuuskuttelee hajuerottelukurssilla

Osallistun Brunon kanssa koirapalvelu Vihmerän järjestämälle hajuerottelukurssille. Tavoitteenani on kouluttaa Bruno erottamaan naudan veren haju häiriöhajuista. Tästä taidosta toivon olevan hyötyä mejässä (verijäjellä), jossa on tärkeää pysyä jäljellä, vaikka muut hajut kuten riistan haju houkuttelisikin.

Kurssin aloituskerralla saimme tietoa välineistä ja niiden huoltamisesta sekä laitoimme harjoittelun alulle. Lisäksi saimme kotiläksyt.

Hajuerottelussa koira koulutetaan nuuhkimaan lasipurkeissa olevia hajuja ja ilmaisemaan tavoitehaju halutulla tavalla. Minä olen valinnut meidän ensimmäiseksi hajuksi naudan veren ja ilmaisuksi pitkän nuuhkun ts. koiran kuono pysähtyy lasipurkkiin, jossa  on tavoitehajua. Ilmaisutavan toivon vahvistavan myös maastossa maavainuista jäljestystä.

Ensimmäiseksi harjoittelimme puhtaalla lasipurkilla kuonokosketusta purkkiin kasvattaen kriteeriä niin, että pian koira työnsi kuononsa kokonaan purkin sisälle. Brunolla tämä tuli jo ensimmäisellä harjoituksella kurssilla. Brunolle olen tehnyt paljon kohdetyöskentelyä, joten lasipurkin kouluttaminen kohteeksi oli helppoa.

Toisena juttuna harjoittelimme tyhjän purkin nuuhkaisua. Se jäi meille kotiläksyksi ensimmäiseltä kerralta. Aluksi tuntui vaikealta huomata, milloin Bruno oikeasti haistelee purkkia, mutta vähitellen itselläkin kyky huomata nuuhkut parani, ja pian saimmekin jo oikein kelvollisia nuuhkuja tyhjään purkkiin.

Siinä vaiheessa, kun nuuhkut tulivat hyvin tyhjään purkkiin, piti alkaa miettiä, miten tarjoilisin tavoitehajun, naudan veren, kätevimmin purkkiin. Ostin apteekista harsolappuja, joihin imeytin muutamia tippoja verta, tarkoituksella jokaiseen lappuun hieman eri määriä. Pakastin laput erillään uunilevyllä, ja lopuksi pussitin ne yhteen pakastuspussiin ja laitoin pakkaseen.

Aloitin keittämällä välineet

Pinseteillä harsolaput pellille

Pari tippaa verta jokaiselle lapulle

Lopuksi koko pellillinen pakkaseen

Sitten olikin tavoitehajulla harjoittelun aika. Bruno tarjosi alusta alkaen hyvät nuuhkut purkkiin ja pääsin nopeasti kasvattamaan nuuhkujen kestoaikaa. Tässä vaiheessa laskin purkin lattialle.

Ensimmäisessä videossa laskin nuuhkun aikana kahteen ennen naksua ja palkkausta.

Seuraavassa videossa nuuhkut ovat noin kolmen sekunnin mittaisia.

Tänään oli hajuerottelukurssin toinen tapaamiskerta, jossa tsekattiin nuuhkut ja vaihe, jossa kukin koirakko on menossa. Bruno esitti ensin todella upeita ja pitkiä nuuhkuja toimien hyvin keskittyen ja rauhallisesti. Toisella kerralla näytti, että se on jo väsähtänyt, kunnes keksimme varioida Brunolle tehtävää. Se toikin ihan uutta intoa poikaan! Jälleen sain muistutuksen siitä, että Brunon kanssa ei voi jäädä toistamaan pitkäksi aikaa samanlaisena asioita, jonka se jo osaa. Harjoituksia täytyy aina vähän muuttaa tai vaikeuttaa, että Brunon mielenkiinto säilyy.

Niimpä aloitin Brunon kanssa kahdella hajupurkilla harjoittelun. Minulla oli kaksi veren hajullista purkkia, joita Bruno kävi haistamassa vuorotellen. Aluksi toinen purkki oli maassa ja toinen minulla kädessä. Tässä tavoitteena oli saada koira siirtymään purkilta toiselle.

Varsinaista hajuerottelua tehdään hajuradalla, jossa lasipurkkeja on monta. Koiran tulisi käydä nuuhkaisemassa jokaista purkkia ja ilmaista sieltä tavoitehaju. Purkilta toiselle eteneminen pitää siis myös koiralle opettaa.

Meille jäi kotiläksyksi vahvistaa ilmaisunuuhkua. Haluaisin Brunon pitävän kuononsa niin pitkään tavoitehajupurkissa, kunnes se vapautetaan naksulla tai kehulla. Lisäksi jatkamme harjoittelua kahdella hajupurkilla, ja liitän tähän vielä odottelupaikalle menemisen purkin haistelun jälkeen. Siis purkit haisteltuaan Bruno menisi esim. sohvan taakse odottamaan, kunnes saisi uuden käskyn tulla hajuradalle. Pitänee myös pikkuhiljaa alkaa antaa mittoja kepolle hajuradan valmistamista varten....

Brunolle Pieksämäeltä NOU1!!!!

Brunon taipumuskoe Pieksämäellä 25.5.2014 meni läpi ensi yrittämällä. Taipuneena on helpo hymyillä, vaikkei meidän taipumuskoe vaikeuksitta sujunutkaan....

Tästä kaikki alkoi, ilmo pistetty menemään

Jouduimme jännittämään edelliseen päivään asti, että pääsemmekö 1. varasijalta mukaan kokeeseen. Sitten kun vihdoin tieto kokeeseen pääsystä tuli, alkoi Brunon häntä roikkua uhkaavasti. Pelkäsimme, että Brunon häntään oli tullut vesihäntä vanhempieni mökillä järvessä lotraamisesta. Onneksi jo parin tunnin päästä lauantai iltana Brunon häntä toimi ihan normaalisti. Olisiko kenties keltiäinen tai ampiainen ollut asialla? Hyvä, etten ehtinyt jo ilmoittaa kokeen järjestäjälle ja perua ilmoittautumisemme.

Koepäivän olosuhteet olivat monella tapaa hyvin haasteelliset. Sää oli helteinen ja koepäivälle sunnuntaille oli lupailtu ukkostakin. Ilma oli hautova, kun saavuimme koepaikalle n. klo 10. Lämmintä oli lähemmäs 30 astetta.

Odottelimme omaa vuoroamme

Juuri ennen omaa vuoroamme alkoi läheisellä ampumaradalla rytinä. Bruno oli ihmeissään ja pälyili ympärilleen etsien noudettavaa. Räiske oli kyllä melkoinen, ihan kuin uutena vuotena.

Yllätyksekseni koealuetta ei oltu rajattu yleisöltä mitenkään, vaan yleisö pääsi ihan "iholle". Ikävä kyllä savolainen yleisö ei ymmärtänyt kunnioittaa suoritusvuorossa olevan koirakon suoritusta olemalla hiljaa suoritusten ajan, vaan pölpötti ja nauraa räkätti suureen ääneen kesken suoritusten.

Hakualue oli meille hyvin "hajustettu", kun siinä oli viikonlopun aikaan tehnyt ennen meitä 17 koiraa oman suorituksensa. Ruudussa oli runsaasti riistan hajua, ja oli sinne myös aika moni koira ehtinyt merkkailemaankin.

Laukaukset kaikuivat ikävästi vastarannalta, ja maalla laukaukset kuullostivat todella kovilta, kun haku tehtiin montussa. Lähtötilanne kokeelle oli siis melko haastava, ja se että Bruno kokeen selvitti, oli osoitus siitä, että taipumuksia on, ja ne tulevat esille häiriöistä huolimatta. Sunnuntain iltapäivän ryhmästä 4/8 koiraa läpäisi kokeen.  

Bruno ei kuitenkaan missään tapauksessa näyttänyt kokeessa parastaan. Vesinoudot tulivat kyllä vauhdilla,  mutta lokit jäivät rantaveteen. Hakuruudun laukauksessa Bruno pakitti eikä hakutyö ollut lainkaan totutunlaista. Bruno jäi pyörimään lähialueelle, ja kävi uudestaan jo aiemmin noudettujen riistojen paikoilla. Muutaman kerran se jäi merkkailemaankin. Bruno lähinnä etsi katseellaan eikä lähtenyt käyttämään nenäänsä. Varmaan kuusi kertaa peräjälkeen Bruno tuli ruudusta ilman riistaa luokseni, mutta lähti kuitenkin aina uudelleen hakualueelle pyydettäessä. Neljä varista tuli ruudusta ja lopulta tuomari vihelsi pelin poikki. Olin jo hetkeä aiemmin meinannut itse jättää homman kesken, kun näin, miten uupunut ja läkähdyksissä Bruno oli. Ajattelin, että ei tämä läpi mene kumminkaan. Toisin kuitenkin kävi! Tuomari Tuija Hukkanen näki Brunossa potentiaalia ja päästi meidät kanin jäljelle. Mutta vaikka haku muuten meni melko poskelleen, niin varikset tulivat käteen asti!

Kaninjälki olikin sitten enää pala kakkua, ja Bruno selvitti sen muitta mutkitta "kaasu pohjassa". Ei siinä paljon jäljestämisestä ollut kysymys, mutta itseluottamustehtävähän se kaninjälki taippareissa onkin.

Tuomari Tuija Hukkasen kädenpuristus ja onnittelut

Tässä sitä sitten ollaan kaikista haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta.... TAIPUNEITA!

Tässä vielä koepöytäkirjan teksti:

1. SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: suhtautuu ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin
2. UIMAHALU: reippaasti veteen, ui hyvin ja määrätietoisesti
3. HAKUINTO: koira aloittaa hakutehtävän hyvällä motivaatiolla, jonka jälkeen tapahtuu pieni suvantovaihe. Koira saadaan kuitenkin vielä toistuvasti lähtemään alueelle uudelleen.
4. NOUTOHALU: oma-aloitteiset ylösotot
5. NOUTO-OTE: pääsääntöisesti syvä ja pehmeä
6. PALAUTTAMINEN: suoraviivaisesti ohjaajalle käteen
7. REAGOINTI LAUKAUKSEEN: vesialueella ammutussa laukauksessa rauhallinen, maa-alueella ammuttua hieman pakittaa.
8. ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY: hyvät tehtävien suorittamiseen
9. YHTEISTYÖ: hyvä
10. YLEISVAIKUTELMA: noutaja, joka suoriutuu melko vaivattomasti sille annetuista tehtävistä näin osoittaen taipumuksiaan.

Ruokorapseen Bruno Mars NOU1

Joensuun KV-näyttely 17.5.2014

Joensuun KV-näyttely 17.5.2014, tuomarina Sven Slettedal, Norja

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS 

AVK ERI

"Masculine male. Good condition. Quite good proportions. Would like a bit more masculine head. Lovely neck. Well angulated front and behind. Nice topline. Nice depth of body. Lovely coat. A bit narrow behind. Moves very well frontside. Lovely temperament. Very well shown."

Back to basics....

Varistreenin videoita katsellessani jäin pohtimaan houkuttelun määrää, minkä joudun tekemään saadakseni Brunon tarttumaan damiin/varikseen. Toisinaan Bruno ottaa kädestä asioita ihan mielellään suuhun, ja yleensä ei tarvita kuin yksi askel poispäin koirasta, niin se tarttuu kädessä olevaan esineeseen, jos sen toivon niin tekevän.

Varistreeniä viime syksyltä, kuvannut Katja Surakka

Jotta voisimme harjoitella tehokkaasti paikallaollessa suussa asioiden pitämistä, niin Brunon tarttumista esineeseen pitää vahvistaa ts. kouluttaa Brunolle mukavaksi kädessäni olevaan esineeseen tarttuminen.

Tuumasta toimeen! Naksu, makupalat ja dami esiin. Katsoin koirasta ensimmäisen palkkauksen kriteerin, siis laitoin damin Brunon kuonon korkeudelle ja odotin, mitä tapahtuu. Bruno tarjosi kuonokosketusta damiin, ja siitä siis lähdettiin: naks ja palkka.

Koska tämä oli tuttu harjoitus Brunolle, pääsin jo saman session aikana nostamaan palkkauksen kriteeriä suun raottamiseksi, ja siitä edelleen damin suuhun ottamiseen. Koko ajan pidin itse myös damista kiinni.

Tätä harjoitusta olemme tehneet useana päivänä ja useita kertoja päivässä. Kriteeri on siis tarttuminen. Jotenkin Bruno kuitenkin paineistuu tai lannistuu, jos teemme enemmän kuin kaksi toistoa, joten jatkossa yritän malttaa lopettaa kahteen innokkaaseen tarttumiseen. Lannistuminen näkyy passivoitumisena ja katseen kääntämisenä pois, enkä oikein ole löytänyt syytä, mistä se johtuu. Katsotaan, auttaako toistojen rajaaminen kahteen.

Tästä on siis tarkoitus edetä niin, että vähitellen pidennän damin suussa pitoaikaa ennen palkkaamista, sitten irrotan käden ja tässä vaiheessa yhdistän myös damin luovutuksen ja "kiitos" käskyn mukaan. Toivotaan, että tällä tavoin saamme kuntoon ne muutamat metrit, joista meidän onnistunut ja huolellinen palautus on ollut kiinni.

Ekan pitoharjoituksen jälkeen, kun olin laittanut makupalat ja naksuttimen pois, niin annoin Brunon vielä kantaa damia. Hups huijaa, huomasin, että harjoitushan oli vaikuttanut jo positiivisesti luovutukseen!

Sain rapsutella Brunoa leuan alta sen istuessa vieressä, ja vasta kiitos-käskyllä Bruno irrotti otteensa. Tätä tehtiin pari kertaa, kun ajattelin, että ensimmäinen oli vain tuuria. Mutta toisellakin kerralla meni yhtä hienosti ja Bruno näytti ihan siltä, että "minäpä äiskä opin tämän". Vaan eihän se tietysti näin helposti käy, että käytös siirtyisi heti myös ulos ja noutotehtäviin puhumattakaan riistasta, mutta toivoa kuitenkin antaa. Treeniä, treeniä, treeniä....

Tänään vappuaattona kävin Brunon ja Leevin kanssa pelto- ja metsälenkillä. Pellolla oli lokkeja ja töyhtöhyypät pyrähtelivät pelto-ojista. Koiria tietysti linnut kovasti kiinnostivat, ja pellolle mennessä Bruno otti pienen pyrähdyksen pellolle lintuja katsomaan.

Pelto-ojien veden lämpötila tuli tarkistettua

Paluumatkalla pellon reunaa kävellessä, päätin testata, millä mallilla meidän seuraaminen on lintuhäiriössä. Luottamus oli sen verran kova, että hihna pysyi taskussa. Leevi oli lenkkeilystä jo tympiintynyt, eikä sitä enää tässä vaiheessa linnut kiinnostaneet, joten se tyytyi jolkottelemaan heinikossa minun jalan jälkiäni.

Bruno seurasi lintuja tarkkaavaisena ja siirtyi alussa pellon puolelle vaanien, mutta "jätä"-käskyllä luopui linnuista ja palasi viereeni kulkemaan. Toisen kerran Bruno meni hetkeksi edelleni, kun edestämme n. 3 metrin päästä pyrähti töyhtöhyyppä lentoon. Bruno ei kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan lintua, vaan palasi kiltisti seuraamaan. Myös siinä vaiheessa, kun ohitimme 10 metrin päästä lokkiparven, Bruno pysyi kuuliaisesti lähellä. Palkkasin satunnaisesti ja lokkien kohdalla vähän tiheämmin.

Velikullat! Bruno ja Leevi

Toisen luopumisen Bruno teki metsässä. Leevi säntäsi pellolta metsään ja arvasin, että joku "aarre" sieltä oli löytynyt. Näin kaukaa, että Leevillä oli joku musta suussa, epäilen linnun raadoksi. Kutsuin Leeviä luokse ja yllätyksekseni se jätti aarteensa ja tuli luo. Bruno tietysti heti huomasi tilaisuutensa tulleen, kun Leevi tiputti raadon ja lähti säntäämään sen luokse. Huusin "jätä", minkä kuullessaan Bruno pysähtyi, kääntyi ja palasi luokseni. Meillä on siis nyt jo melko hyvin toimiva luopumiskäsky!

Metsä/peltolenkit päättyy AINA kura-altaaseen

Reeniä, reeniä!

Viikon pakkasessa levännyt varis pääsi tänään lauantaiaamuna lämmittelemään keväiseen ulkoilmaan. Iltapäivästä otin Brunon kanssa kantamis- ja palautustreeniä ensin damilla ja sitten vielä vähän kohmeisella variksella.

Makkaranpaistossa muutama viikko

Teimme ensin damilla kantamis,- pito- ja palautustreeniä. Käteen palautusta vahvistin ja yleistin vielä vaihtamalla käden paikkaa, kyykistymällä Brunoon selin ja ohjaamalla Brunon ensin dami suussa jalkojeni välistä. Yhtään kertaa ei dami pudonnut maahan, vaan tuli 100%:sesti käteen.

Sitten teimme variksella samoja kantamis- ja palautusharjoituksia kuin damilla sekä palautusta noudon yhteydessä niin, että varis jäin minun ja Brunon väliin.

Halusin nähdä, lähtisikö Bruno palauttamaan varista minulle ilman käskyä, joten kävin viemässä variksen metsään Brunon näkemättä, ja sitten menimme alueelle yhdessä kävelemään. Bruno aloitti heti haun, minun vapauttaessa sen seuraamisesta. Variksen löydettyään Bruno nappasi sen suuhunsa, tuli variksen kanssa suoraa minun luo ja palautti käteen.

Lopuksi otin variksella Brunolle "linjaa" tutulle paikalle Brunon nähdessä, kun vein variksen linjan päähän. Nouto sujui moitteettomasti ja palautus myös. Riistalla leikkimistä en myöskään huomannut. Kaiken kaikkiaan treeni meni mielestäni todella hyvin, mutta valitettavasti "hovikuvaajani" oli kiinni liiterin katon maalamisessa, joten hän ei ehtinyt kuvaamaan ensimmäistä treenisessiota.

Kävimme koirien kanssa tunnin metsälenkillä, ja lenkin jälkeen otin Brunolle muutaman harjoituksen ihan vain saadakseni vähän videomateriaalia treenistä. Olisi ehkä pitänyt jättää videointi seuraavaan kertaan, kun uusintatreeni ei mennyt enää niin hyvin kuin ensimmäinen. Luulen sen johtuneen ihan puhtaasti Brunon väsymisestä. Olihan me tehty treeni ennen lenkkiä ja sitten metsälenkki siihen päälle. Tässä kuitenkin kantamis- ja palautustreeniä damilla. Brunon väsymys näkyy mm. siinä, että Brunoa joutuu aika paljon houkuttelemaan tarttumaan damiin.

 

Seuraavassa tehtiin sama harjoitus, mutta damin tilalle vaihdoin variksen.

 

 

Samoin varikseen tarttumista piti motivoida. Alussa Bruno on liiankin innokkaana ja meinaa lähteä variksen kanssa huitelemaan. Vire pääsi nousemaan turhan paljon, kun jätin Brunon Leevin kanssa odottamaan talon eteen, kun menin itse hakemaan varispussia varaston takaa. Odottaminen viritti Brunon "jousta" ehkä hitusen liikaa ja ensimmäinen ote variksesta oli mielestäni turhan napakka.

Sitten otin lyhyen noudon variksella niin, että jätin variksen Brunon ja itseni väliin.

Lopuksi vielä variksen palautumista noutotehtävässä, jossa matkaa on jo vähän enemmän. Vein Brunon odottaessa paikallaan variksen tuttuun muistipaikkaan kuusen juurelle.

Videoista näkyy, että variksella luovutus käteen on huolimattomampaa kuin damilla. Bruno ikäänkuin sylkäisee variksen minun käteen. Palautuksissa minun pitää olla tarkempi, että saan Brunon nostamaan katseensa ylöspäin ennen luovutusta. Lisäksi huomasin videoita katsoessani, että pitää olla tarkkana naksuttimen kanssa. Olen tainnut vahingossa vahvistaa sylkäisemistä naksauttamalla sekuntin murto-osan liian aikaisin!

Damilla sain Brunon palauttamaan niin, että se hyppää minua vasten. Se ei kuitenkaan ole tapa, jolla riistat haluan.... mutta kunhan kokeilin, että pysyykö dami suussa, jos pyydän Brunon hyppäämään minua vasten. Kyllä pysyi! Mutta tätä ei tullut videolle, kun kokeilin sitä ensimmäisessä treenissä.

Varsinaista treeniä dameilla ja riistalla emme ole tehneet sitten pääsiäisen ja Heikin treenin jälkeen. Palautuksia harjoittelemme kuitenkin jatkuvasti leluilla ja erilaisilla esineillä, joita Bruno keksii ottaa suuhunsa. Metsälenkkien lomaan olen ottanut lähipillityksen ja lähietsinnän opettamista makupaloilla ja pallolla tai damilla. Lisäksi ollaan treenattu pillipysäytystä lenkillä ja omassa pihassa. Välillä olen lenkkeilyn yhteyteen ottanut muistin, niin että lenkille lähtiessä heitän damin Brunolle tuttuun muistipaikkaan Brunon nähdessä ja lenkiltä tullessa päästän Brunon noutamaan. Tässä ollaan kasvatettu koko ajan matkaa, kun damin paikka on pysynyt samana. Ei mene päivää ilman treeniä, vähintäänkin tehdään ruokakupille paikallaoloa tai sivulle tuloa ja seuraamista. Ehkä hurahtaminen tähän koirankoulutukseen näkyy juuri siinä, että näkee kaiken koiran kanssa vietetyn ajan oppimistilanteina. Sitä vain vaistomaisesti alkaa miettiä tilanteita koiran oppimisen näkökulmasta.

Noutojuttujen vastapainona olemme agilityn "Löysin rantein"-kurssilla. Agility on meille hauskaa yhdessä touhuamista ja yhteispelin vahvistamista. Sinne suuntaamme huomenna. 

Heikin nometreeneissä: pienestä kiinni!

Koko talvi on Brunon kanssa harjoiteltu palautuksia erilaisilla esineillä ja edelliseltä Heikin nomekerralta saatiin kotiläksyksi palautus käteen. Palautusta on nyt 2,5 kuukautta harjoiteltu dameilla ja luulin, että me osataan... mutta meidän räpeltäminen näytti siltä, ihan kuin mitään ei olisi asian eteen tehty koko aikana! Ja taas mietintämyssy päähän ja tuumailemaan, että mikä meni pieleen.

• käteen palautus ei ole vielä yleistynyt kotimetsää kauemmaksi ---- lisää harjoitusta eri paikoissa ja suuremmissa häiriöissä
• minun jännittäminen! Siis oikeesti tyhmää jännittää, kun porukka alkaa olla jo ihan tuttua ja Heikkikin on tosi rento tyyppi, mutta minkäs itselleen mahtaa. En edes tiedä, mikä jännittää, mutta minun jännittäminen vaikuttaa heti Brunoon.Se ikäänkuin käy varovaiseksi minun lähellä eikä tarjoa damia minulle vaan painaa päänsä alas ja tiputtelee damit jalkoihin. Rauhoittelevia eleitä kenties?
• Ehkä pitäisi ottaa muutama käteen palauttaminen pohjalle ennen noutotehtäviä esim. kantamisharjoituksen kautta siis tarkistaa, että käteen palautus on yleistynyt myös uuteen treeniympäristöön
• Heikin neuvo oli vaatia käytöstä koiralta ja olla itse topakampi
• palkkausta mietittiin yhdessä ja Brunolle palautusintoa saisi varmasti lisää vauhtinoudolla. Pitää vaan tarkkailla, että ei mene kierrokset yli.

Heikki Nevalainen

 Palautuksessa olevat puutteet jäivät päällimmäisenä mieleen, mutta oli meidän treeni muutakin...

Treenit aloiteltiin pellolla yksi koirakko kerrallaan. Brunolla otettiin markkeerauksia ja yritettiin niissä saada palautukset sujumaan. Tässä kohtaa jännitys oli kovimmillaan enkä suorastaan muista harjoituksista muuta kuin pieleen menneet palautukset. Treenikaveri Pia Takkunen otti kuvia.

Siitä se lähtee... Heikin markkeerausheitot ON korkeita!

Palautusvauhti on jees!

Tähän asti vielä homma toimii....

Kokeillaan toimiiko kyykistyminen, ei toiminut

Tässä kuvassa näkyy Brunon "lepyttely", kun mamma on niin outo

Damikierroksen jälkeen Heikki kaivoi riistat esiin. Brunolle hän vei sokkona riistoja pitkin peltoa ja lähdimme yhdessä koiran kanssa pellolle kävelemään antamatta Brunolle mitään käskyä. Heikki halusi tällä nähdä, miten Bruno toimii riistan kanssa vapaana ollessa. Bruno nosti riistat spontaanisti ja lähti tuomaan minulle. Palauttaessa Bruno käänteli päätään puolelta toiselle vilkuillen sivuilleen.

Heikin mukaan Bruno vähän leikkii riistalla palauttaessaan sitä. Leikkimistä riistalla lähdettiin korjaamaan niin, että heti, jos Bruno alkoi palautuksessa katsella sivulle tai oli aikeissa vaihtaa suuntaa, niin käskin sen painokkaasti luokse. Tämä kyllä toimi ja leikkiminen loppui ainakin tässä treenissä.

Käteen palauttamiseen kokeiltiin vaatimista. Olen opettanut Brunolle pitämiseen "tuo" käskyn ja sitä toistelin samalla kun otin hitaasti askelia taaksepäin. Tämä toimi muutamia kertoja, mutta sitten riistat alkoivat tipahdella ennen aikojaan.

Vaatiminen tekee mielestäni palautuksesta negatiivista ja "raskasta". Mielummin opetan Brunolle käteen palautuksen positiivisesti vahvistamalla. Pitää edelleen siis vahvistaa käsikohdetta ja alkaa käyttää vauhtinoutoa käteen tulevien palautusten palkkana. Mutta palkkauksen kriteeri pitää kyllä miettiä tarkkaan, koska siinä voin mielestäni jo "vaatiakin" kun olen käteen palautuksen Brunolle opettanut. Palkka siis vain käteen asti tulevista palautuksista. Myös pitoharjoitukset otetaan mukaan ohjelmaan.

Toisella riistakierroksella Heikki kävi metsään tekemässä hakuruudun. Menin metsän laitaan Brunon kanssa odottamaan ja laukauksen kuultuani lähetin Brunon noutamaan. Bruno teki loistavaa hakua, nosti kaiken sortin riistat spontaanisti ja palautti minulle.

Bruno sai Heikiltä kehuja hakutyöstä. Heikin mukaan, meillä on homma vain "ihan pienestä kiinni" (1-3 metristä), ja sen eteen tehdään nyt töitä, että saadaan viimeiset metrit kurottua umpeen! Taippareihin Heikki rohkaisi osallistumaan ja antoi hyviä vinkkejä, kuinka palautukset kannattaa hoitaa. Koiran työskentelystä taippari ei Heikin mukaan jää kiinni!

Korva tarkkana kuunnellaan Heikin neuvoja

Tehtiin vielä toinen setti hakuruutua, ja sen päätteeksi kokeilin vielä kanto- ja palautusharjoitusta Heikin ohjeiden mukaan riistalla. Brunolla alkoi kuitenkin jo paukut olla käytetty, eikä se enää lämmennyt kantoharjoitteluun. Koska olin ymmärtänyt harjoituksen idean, niin emme lähteneet enää väkisin kantamista ääntämään. Otimme Brunolle vielä muutaman noudon hakuruudusta, että saisimme koiralle mukavan lopetuksen treenille. Saatiin Heikiltä "matkaevääksi" yksi varis, jolla jatkamme harjoittelua kotona.

Bruno on edelleen eilisestä melko uupunut, joten tänään ei vielä kaiveltu tirppaa pakkasesta. Lepäilkööt tämän päivän ja ehkä vielä huomisenkin. Tehdään ylihuomenna jotain pientä damilla ja sitten jos palautukset toimii, niin sulatellaan tirppa viikonlopun treeneihin.