Back to basics....

Varistreenin videoita katsellessani jäin pohtimaan houkuttelun määrää, minkä joudun tekemään saadakseni Brunon tarttumaan damiin/varikseen. Toisinaan Bruno ottaa kädestä asioita ihan mielellään suuhun, ja yleensä ei tarvita kuin yksi askel poispäin koirasta, niin se tarttuu kädessä olevaan esineeseen, jos sen toivon niin tekevän.

Varistreeniä viime syksyltä, kuvannut Katja Surakka

Jotta voisimme harjoitella tehokkaasti paikallaollessa suussa asioiden pitämistä, niin Brunon tarttumista esineeseen pitää vahvistaa ts. kouluttaa Brunolle mukavaksi kädessäni olevaan esineeseen tarttuminen.

Tuumasta toimeen! Naksu, makupalat ja dami esiin. Katsoin koirasta ensimmäisen palkkauksen kriteerin, siis laitoin damin Brunon kuonon korkeudelle ja odotin, mitä tapahtuu. Bruno tarjosi kuonokosketusta damiin, ja siitä siis lähdettiin: naks ja palkka.

Koska tämä oli tuttu harjoitus Brunolle, pääsin jo saman session aikana nostamaan palkkauksen kriteeriä suun raottamiseksi, ja siitä edelleen damin suuhun ottamiseen. Koko ajan pidin itse myös damista kiinni.

Tätä harjoitusta olemme tehneet useana päivänä ja useita kertoja päivässä. Kriteeri on siis tarttuminen. Jotenkin Bruno kuitenkin paineistuu tai lannistuu, jos teemme enemmän kuin kaksi toistoa, joten jatkossa yritän malttaa lopettaa kahteen innokkaaseen tarttumiseen. Lannistuminen näkyy passivoitumisena ja katseen kääntämisenä pois, enkä oikein ole löytänyt syytä, mistä se johtuu. Katsotaan, auttaako toistojen rajaaminen kahteen.

Tästä on siis tarkoitus edetä niin, että vähitellen pidennän damin suussa pitoaikaa ennen palkkaamista, sitten irrotan käden ja tässä vaiheessa yhdistän myös damin luovutuksen ja "kiitos" käskyn mukaan. Toivotaan, että tällä tavoin saamme kuntoon ne muutamat metrit, joista meidän onnistunut ja huolellinen palautus on ollut kiinni.

Ekan pitoharjoituksen jälkeen, kun olin laittanut makupalat ja naksuttimen pois, niin annoin Brunon vielä kantaa damia. Hups huijaa, huomasin, että harjoitushan oli vaikuttanut jo positiivisesti luovutukseen!

Sain rapsutella Brunoa leuan alta sen istuessa vieressä, ja vasta kiitos-käskyllä Bruno irrotti otteensa. Tätä tehtiin pari kertaa, kun ajattelin, että ensimmäinen oli vain tuuria. Mutta toisellakin kerralla meni yhtä hienosti ja Bruno näytti ihan siltä, että "minäpä äiskä opin tämän". Vaan eihän se tietysti näin helposti käy, että käytös siirtyisi heti myös ulos ja noutotehtäviin puhumattakaan riistasta, mutta toivoa kuitenkin antaa. Treeniä, treeniä, treeniä....

Tänään vappuaattona kävin Brunon ja Leevin kanssa pelto- ja metsälenkillä. Pellolla oli lokkeja ja töyhtöhyypät pyrähtelivät pelto-ojista. Koiria tietysti linnut kovasti kiinnostivat, ja pellolle mennessä Bruno otti pienen pyrähdyksen pellolle lintuja katsomaan.

Pelto-ojien veden lämpötila tuli tarkistettua

Paluumatkalla pellon reunaa kävellessä, päätin testata, millä mallilla meidän seuraaminen on lintuhäiriössä. Luottamus oli sen verran kova, että hihna pysyi taskussa. Leevi oli lenkkeilystä jo tympiintynyt, eikä sitä enää tässä vaiheessa linnut kiinnostaneet, joten se tyytyi jolkottelemaan heinikossa minun jalan jälkiäni.

Bruno seurasi lintuja tarkkaavaisena ja siirtyi alussa pellon puolelle vaanien, mutta "jätä"-käskyllä luopui linnuista ja palasi viereeni kulkemaan. Toisen kerran Bruno meni hetkeksi edelleni, kun edestämme n. 3 metrin päästä pyrähti töyhtöhyyppä lentoon. Bruno ei kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan lintua, vaan palasi kiltisti seuraamaan. Myös siinä vaiheessa, kun ohitimme 10 metrin päästä lokkiparven, Bruno pysyi kuuliaisesti lähellä. Palkkasin satunnaisesti ja lokkien kohdalla vähän tiheämmin.

Velikullat! Bruno ja Leevi

Toisen luopumisen Bruno teki metsässä. Leevi säntäsi pellolta metsään ja arvasin, että joku "aarre" sieltä oli löytynyt. Näin kaukaa, että Leevillä oli joku musta suussa, epäilen linnun raadoksi. Kutsuin Leeviä luokse ja yllätyksekseni se jätti aarteensa ja tuli luo. Bruno tietysti heti huomasi tilaisuutensa tulleen, kun Leevi tiputti raadon ja lähti säntäämään sen luokse. Huusin "jätä", minkä kuullessaan Bruno pysähtyi, kääntyi ja palasi luokseni. Meillä on siis nyt jo melko hyvin toimiva luopumiskäsky!

Metsä/peltolenkit päättyy AINA kura-altaaseen