Reeniä, reeniä!

Viikon pakkasessa levännyt varis pääsi tänään lauantaiaamuna lämmittelemään keväiseen ulkoilmaan. Iltapäivästä otin Brunon kanssa kantamis- ja palautustreeniä ensin damilla ja sitten vielä vähän kohmeisella variksella.

Makkaranpaistossa muutama viikko

Teimme ensin damilla kantamis,- pito- ja palautustreeniä. Käteen palautusta vahvistin ja yleistin vielä vaihtamalla käden paikkaa, kyykistymällä Brunoon selin ja ohjaamalla Brunon ensin dami suussa jalkojeni välistä. Yhtään kertaa ei dami pudonnut maahan, vaan tuli 100%:sesti käteen.

Sitten teimme variksella samoja kantamis- ja palautusharjoituksia kuin damilla sekä palautusta noudon yhteydessä niin, että varis jäin minun ja Brunon väliin.

Halusin nähdä, lähtisikö Bruno palauttamaan varista minulle ilman käskyä, joten kävin viemässä variksen metsään Brunon näkemättä, ja sitten menimme alueelle yhdessä kävelemään. Bruno aloitti heti haun, minun vapauttaessa sen seuraamisesta. Variksen löydettyään Bruno nappasi sen suuhunsa, tuli variksen kanssa suoraa minun luo ja palautti käteen.

Lopuksi otin variksella Brunolle "linjaa" tutulle paikalle Brunon nähdessä, kun vein variksen linjan päähän. Nouto sujui moitteettomasti ja palautus myös. Riistalla leikkimistä en myöskään huomannut. Kaiken kaikkiaan treeni meni mielestäni todella hyvin, mutta valitettavasti "hovikuvaajani" oli kiinni liiterin katon maalamisessa, joten hän ei ehtinyt kuvaamaan ensimmäistä treenisessiota.

Kävimme koirien kanssa tunnin metsälenkillä, ja lenkin jälkeen otin Brunolle muutaman harjoituksen ihan vain saadakseni vähän videomateriaalia treenistä. Olisi ehkä pitänyt jättää videointi seuraavaan kertaan, kun uusintatreeni ei mennyt enää niin hyvin kuin ensimmäinen. Luulen sen johtuneen ihan puhtaasti Brunon väsymisestä. Olihan me tehty treeni ennen lenkkiä ja sitten metsälenkki siihen päälle. Tässä kuitenkin kantamis- ja palautustreeniä damilla. Brunon väsymys näkyy mm. siinä, että Brunoa joutuu aika paljon houkuttelemaan tarttumaan damiin.

 

Seuraavassa tehtiin sama harjoitus, mutta damin tilalle vaihdoin variksen.

 

 

Samoin varikseen tarttumista piti motivoida. Alussa Bruno on liiankin innokkaana ja meinaa lähteä variksen kanssa huitelemaan. Vire pääsi nousemaan turhan paljon, kun jätin Brunon Leevin kanssa odottamaan talon eteen, kun menin itse hakemaan varispussia varaston takaa. Odottaminen viritti Brunon "jousta" ehkä hitusen liikaa ja ensimmäinen ote variksesta oli mielestäni turhan napakka.

Sitten otin lyhyen noudon variksella niin, että jätin variksen Brunon ja itseni väliin.

Lopuksi vielä variksen palautumista noutotehtävässä, jossa matkaa on jo vähän enemmän. Vein Brunon odottaessa paikallaan variksen tuttuun muistipaikkaan kuusen juurelle.

Videoista näkyy, että variksella luovutus käteen on huolimattomampaa kuin damilla. Bruno ikäänkuin sylkäisee variksen minun käteen. Palautuksissa minun pitää olla tarkempi, että saan Brunon nostamaan katseensa ylöspäin ennen luovutusta. Lisäksi huomasin videoita katsoessani, että pitää olla tarkkana naksuttimen kanssa. Olen tainnut vahingossa vahvistaa sylkäisemistä naksauttamalla sekuntin murto-osan liian aikaisin!

Damilla sain Brunon palauttamaan niin, että se hyppää minua vasten. Se ei kuitenkaan ole tapa, jolla riistat haluan.... mutta kunhan kokeilin, että pysyykö dami suussa, jos pyydän Brunon hyppäämään minua vasten. Kyllä pysyi! Mutta tätä ei tullut videolle, kun kokeilin sitä ensimmäisessä treenissä.

Varsinaista treeniä dameilla ja riistalla emme ole tehneet sitten pääsiäisen ja Heikin treenin jälkeen. Palautuksia harjoittelemme kuitenkin jatkuvasti leluilla ja erilaisilla esineillä, joita Bruno keksii ottaa suuhunsa. Metsälenkkien lomaan olen ottanut lähipillityksen ja lähietsinnän opettamista makupaloilla ja pallolla tai damilla. Lisäksi ollaan treenattu pillipysäytystä lenkillä ja omassa pihassa. Välillä olen lenkkeilyn yhteyteen ottanut muistin, niin että lenkille lähtiessä heitän damin Brunolle tuttuun muistipaikkaan Brunon nähdessä ja lenkiltä tullessa päästän Brunon noutamaan. Tässä ollaan kasvatettu koko ajan matkaa, kun damin paikka on pysynyt samana. Ei mene päivää ilman treeniä, vähintäänkin tehdään ruokakupille paikallaoloa tai sivulle tuloa ja seuraamista. Ehkä hurahtaminen tähän koirankoulutukseen näkyy juuri siinä, että näkee kaiken koiran kanssa vietetyn ajan oppimistilanteina. Sitä vain vaistomaisesti alkaa miettiä tilanteita koiran oppimisen näkökulmasta.

Noutojuttujen vastapainona olemme agilityn "Löysin rantein"-kurssilla. Agility on meille hauskaa yhdessä touhuamista ja yhteispelin vahvistamista. Sinne suuntaamme huomenna.