Koulutus alkoi infotilaisuudella jo viime viikolla, jossa Heikki kertoi meille itsestään ja ajatuksistaan koiran kouluttamiseen liittyen. Heikki oli ilmottautumisiemme perusteella jakanut meidät ryhmiin ja infossa sovimme ryhmämme muiden jäsenten kanssa kaikille sopivat treenipäivät. Meidät Heikki oli laittanut "NOU" -ryhmään. Ensin ajattelin, että "hö" osataanhan me jo vaikka mitä, mutta nyt ensimmäisen koulutuskerran jälkeen, olen tyytyväinen, että saamme Brunon kanssa vielä hioa perusteita.
Ensimmäisen treenin aloitimme kertomalla tavoitteistamme ja koiristamme sekä, mitä niiden kanssa on jo tehty. Tässä meidän tavoitteet pähkinänkuoressa:
Lyhyen aikavälin tavoitteet:
- perusasiat (luoksetulo, malttaminen, paikallaolo, rauhoittuminen, seuraaminen, sivulle tulo, palautus ja luovutus sekä pillikäskyt) kuntoon
- taipparit läpi tulevana kesänä
- starttaaminen nome- ja wt-kokeissa
- eteneminen niin pitkälle kuin ohjaajan koulutustaidot ja koiran kapasiteetti riittää....
- päästä ohjaamaan Brunoa ihan oikeassa metsästystilanteessa ja päästää Bruno tekemään sille rodunomaista työtä, noutamaan vedestä ja maalta ammuttua riistaa
- maistaa Brunon noutamaa sorsapaistia ;)
- tilannekatsaus asiasta ymmärtävän silmin, missä olemme Brunon kanssa menossa ja erityisesti siihen, mihin meidän pitäisi koulutuksessa keskittyä
- lajintuntemuksen lisääntyminen
- oppia palkkaamaan Brunoa noutotehtävissä
Meidän lisäksemme ryhmässämme on kaksi 8 kuukauden ikäistä chesssiä, 3-vuotias flätti ja treenikamumme Pia ja hänen 1,5-vuotias tollerinsa Veke.
Rupattelutuokion jälkeen jokainen koira pääsi yksitellen tekemään lyhyen markkeerauksen, jossa Heikki katsoi koirakon tasoa. Bruno oli aivan kuumana, kun otin sen autosta. Uusi paikka, naapuri autossa huutavat koirat ja tieto siitä, että pääsee treenaamaan, olivat pistäneet pojan kierroksille. En ole eläissäni nähnyt sen lähtevän niin lujaa damille! Takaisinkin se tuli melkoista haipakkaa. Palautus pudota mätkähti maahan. Toiseen markkeeraukseen Heikki lisäsi sille reilusti matkaa ja siinä Bruno pääsikin purkamaan mukavasti energiaa, kun joutui hakemaan damia pellosta. Heikki antoikin ohjeeksi, että treenin alussa ottaa ihan reilusti matkaa, että Bruno pääsee päästelemään ensin ylimääräiset höyryt juoksemalla. Dami palautui kyllä, mutta palautus oli sinnepäin.
Saimme Heikiltä kehuja hallinnasta. Asia, jota rupeaisimme työstämään, oli.... yllätys yllätys PALAUTUS KÄTEEN!
Kun kaikki olivat tehneet yksitellen kierroksen, otimme peltotokoa koirakoiden tason mukaisesti. Brunolle teimme sivulla oloa häirittynä sekä rauhoittumista (vieressä oleva koira kutsutaan pillillä luokse, pennuille vauhtiluoksetuloa, vahingossa tuli yksi pentu irti häiriökin), odottamista istuen (minä menin kauemmaksi ja ojan yli, kiersin koiran 3m:n säteellä) sekä luoksetuloa. Vaikeinta Brunolle on tauot, kun pitäisi vain olla ilman sen kummempaa käskyä. Brunolla esiintyi taukojen aikana sijaistoimintona maanhaistelua ja piippaamista.
Heikin neuvo näihin oli poistua koiran luota tauon ajaksi kauemmaksi. Piippaamiseen hän antoi neuvoksi joko puuttua siihen niin voimakkaasti, että "yksi kerta riittäisi" tai sitten olla vain huomaamatta ja toivoa, että käytös sammuisi. En edes uskaltanut kysyä, mitä tuo "yksi kerta riittäisi" -rangaistus tarkoittaa, vaan sanoin heti, että tuo ensimmäinen vaihtoehto ei tullut meidän kohdalla kyseeseen. Epäilen vahvasti, että voisiko rankaisulla edes saada piippausta loppumaan. Miten voi varmistaa, että koira ymmärtää, mistä sitä rangaistaan eikä yhdistä rankaisua johonkin muuhun? Kerroin Heikille oman tapani, joka on palkata ja kehua koiraa silloin, kun se on rauhassa ja hiljaa ja jättää piippaus ja sijaistoiminnot huomiotta tai jos mahdollista, niin estää sijaistoimintojen tekeminen esim. hihnan avulla.
Peltotokon jälkeen pennut menivät autoon (niille oli tullut jo treeniä ihan kylliksi), mutta vanhemmat koirat, Bruno mukaan luettuna, jatkoivat treeniä motivoidulla hakuruudulla. Heikki kävi hakuruudussa motivoimassa, heitteli dameja alueelle ja matki linnun ääniä, me katsoimme koirien kanssa. Lähetimme koiria vuorotellen noutoon.
Bruno pääsi ensimmäisenä töihin. Huonoksi onneksi paluumatkalla osui toinen dami, johon Bruno vaihtoi ensimmäiseksi nostamansa damin. Vihelsin kyllä pillillä luoksetulokäskyn, mutta Bruno oli päättänyt, että toinen dami oli ihanampi eikä välittänyt pillistä. Ei varmaan tarvitse enää kertoa, mutta palautuksessa dami tippui jalkojeni juureen maahan.
Bruno sai hetken kerätä motivaatiota toisen koiran noutaessa, kunnes tuli taas meidän vuoro. Lähetin Brunon hakualueelle, mutta se singahtikin vasemmalla olevaan heinätupsuun ja jäi sitä nuuskimaan. Nostipa vielä jalkaakin...Vähän siinä ärähdin ja kävin hakemassa koiran takaisin hommiin. Ei muuta kuin uusi yritys: koira sivulle pari askelta seuraamista ja lähetys hakualueelle. Pieni ärähdykseni vissiin sekoitti Brunolta pakan, koska kesken haun, se alkoi nuuskuttelemaan alueella jotain ihan muuta. Heikki kiiruhti hätiin ja hienovaraisesti kertoi Brunolle, että nyt töihin siitä.
Dami löytyi, taisi muistaakseni vaihtuakin matkalla ja kakallekin piti vielä jäädä, ennenkuin dami ja koira pääsivät perille asti. Muistelen, että tehtiin vielä yksi palauttava nouto hakuruudusta, joka ehken meni suht mallikkaasti.
Summa summarum..... ei mennyt hakuruutu "ihan" putkeen! Missä oli vika, sitä mietin parasta aikaakin. Heikki kehotti minua olemaan käskyissäni määrätietoisempi ja topakampi Heikin ensivaikutelman perusteella Bruno ei ole "ihan niin pehmeä" kuin minä luulen. Minun luulot meidän taipparivalmiudestakin taitaa joutaa romukoppaan. Toukokuun taipparit voi tulla liian pian, syyskuun oman yhdistyksen koe saattaisi olla realistisempi tavoite eilisen illan hakuruudun perusteella.
Lopuksi harjoittelimme Brunon kanssa palautuksia ja Heikki antoi vinkkejä siihen. Saimme palautusten harjoittelun kotiläksyksi ja nyt alkaakin olla jo kiire läksyn tekoon. Yhtään noutoa tai hakuruutua ei tehdä ennenkuin palautus tulee vähintään 70-80% varmuudella käteen!
 |
| Bruno Ylämyllyllä syksyllä 2013, Kuvannut Kati Puustinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti