Heikin nometreeneissä: pienestä kiinni!

Koko talvi on Brunon kanssa harjoiteltu palautuksia erilaisilla esineillä ja edelliseltä Heikin nomekerralta saatiin kotiläksyksi palautus käteen. Palautusta on nyt 2,5 kuukautta harjoiteltu dameilla ja luulin, että me osataan... mutta meidän räpeltäminen näytti siltä, ihan kuin mitään ei olisi asian eteen tehty koko aikana! Ja taas mietintämyssy päähän ja tuumailemaan, että mikä meni pieleen.

• käteen palautus ei ole vielä yleistynyt kotimetsää kauemmaksi ---- lisää harjoitusta eri paikoissa ja suuremmissa häiriöissä
• minun jännittäminen! Siis oikeesti tyhmää jännittää, kun porukka alkaa olla jo ihan tuttua ja Heikkikin on tosi rento tyyppi, mutta minkäs itselleen mahtaa. En edes tiedä, mikä jännittää, mutta minun jännittäminen vaikuttaa heti Brunoon.Se ikäänkuin käy varovaiseksi minun lähellä eikä tarjoa damia minulle vaan painaa päänsä alas ja tiputtelee damit jalkoihin. Rauhoittelevia eleitä kenties?
• Ehkä pitäisi ottaa muutama käteen palauttaminen pohjalle ennen noutotehtäviä esim. kantamisharjoituksen kautta siis tarkistaa, että käteen palautus on yleistynyt myös uuteen treeniympäristöön
• Heikin neuvo oli vaatia käytöstä koiralta ja olla itse topakampi
• palkkausta mietittiin yhdessä ja Brunolle palautusintoa saisi varmasti lisää vauhtinoudolla. Pitää vaan tarkkailla, että ei mene kierrokset yli.

Heikki Nevalainen

 Palautuksessa olevat puutteet jäivät päällimmäisenä mieleen, mutta oli meidän treeni muutakin...

Treenit aloiteltiin pellolla yksi koirakko kerrallaan. Brunolla otettiin markkeerauksia ja yritettiin niissä saada palautukset sujumaan. Tässä kohtaa jännitys oli kovimmillaan enkä suorastaan muista harjoituksista muuta kuin pieleen menneet palautukset. Treenikaveri Pia Takkunen otti kuvia.

Siitä se lähtee... Heikin markkeerausheitot ON korkeita!

Palautusvauhti on jees!

Tähän asti vielä homma toimii....

Kokeillaan toimiiko kyykistyminen, ei toiminut

Tässä kuvassa näkyy Brunon "lepyttely", kun mamma on niin outo

Damikierroksen jälkeen Heikki kaivoi riistat esiin. Brunolle hän vei sokkona riistoja pitkin peltoa ja lähdimme yhdessä koiran kanssa pellolle kävelemään antamatta Brunolle mitään käskyä. Heikki halusi tällä nähdä, miten Bruno toimii riistan kanssa vapaana ollessa. Bruno nosti riistat spontaanisti ja lähti tuomaan minulle. Palauttaessa Bruno käänteli päätään puolelta toiselle vilkuillen sivuilleen.

Heikin mukaan Bruno vähän leikkii riistalla palauttaessaan sitä. Leikkimistä riistalla lähdettiin korjaamaan niin, että heti, jos Bruno alkoi palautuksessa katsella sivulle tai oli aikeissa vaihtaa suuntaa, niin käskin sen painokkaasti luokse. Tämä kyllä toimi ja leikkiminen loppui ainakin tässä treenissä.

Käteen palauttamiseen kokeiltiin vaatimista. Olen opettanut Brunolle pitämiseen "tuo" käskyn ja sitä toistelin samalla kun otin hitaasti askelia taaksepäin. Tämä toimi muutamia kertoja, mutta sitten riistat alkoivat tipahdella ennen aikojaan.

Vaatiminen tekee mielestäni palautuksesta negatiivista ja "raskasta". Mielummin opetan Brunolle käteen palautuksen positiivisesti vahvistamalla. Pitää edelleen siis vahvistaa käsikohdetta ja alkaa käyttää vauhtinoutoa käteen tulevien palautusten palkkana. Mutta palkkauksen kriteeri pitää kyllä miettiä tarkkaan, koska siinä voin mielestäni jo "vaatiakin" kun olen käteen palautuksen Brunolle opettanut. Palkka siis vain käteen asti tulevista palautuksista. Myös pitoharjoitukset otetaan mukaan ohjelmaan.

Toisella riistakierroksella Heikki kävi metsään tekemässä hakuruudun. Menin metsän laitaan Brunon kanssa odottamaan ja laukauksen kuultuani lähetin Brunon noutamaan. Bruno teki loistavaa hakua, nosti kaiken sortin riistat spontaanisti ja palautti minulle.

Bruno sai Heikiltä kehuja hakutyöstä. Heikin mukaan, meillä on homma vain "ihan pienestä kiinni" (1-3 metristä), ja sen eteen tehdään nyt töitä, että saadaan viimeiset metrit kurottua umpeen! Taippareihin Heikki rohkaisi osallistumaan ja antoi hyviä vinkkejä, kuinka palautukset kannattaa hoitaa. Koiran työskentelystä taippari ei Heikin mukaan jää kiinni!

Korva tarkkana kuunnellaan Heikin neuvoja

Tehtiin vielä toinen setti hakuruutua, ja sen päätteeksi kokeilin vielä kanto- ja palautusharjoitusta Heikin ohjeiden mukaan riistalla. Brunolla alkoi kuitenkin jo paukut olla käytetty, eikä se enää lämmennyt kantoharjoitteluun. Koska olin ymmärtänyt harjoituksen idean, niin emme lähteneet enää väkisin kantamista ääntämään. Otimme Brunolle vielä muutaman noudon hakuruudusta, että saisimme koiralle mukavan lopetuksen treenille. Saatiin Heikiltä "matkaevääksi" yksi varis, jolla jatkamme harjoittelua kotona.

Bruno on edelleen eilisestä melko uupunut, joten tänään ei vielä kaiveltu tirppaa pakkasesta. Lepäilkööt tämän päivän ja ehkä vielä huomisenkin. Tehdään ylihuomenna jotain pientä damilla ja sitten jos palautukset toimii, niin sulatellaan tirppa viikonlopun treeneihin.

Hakuruutua dameilla

Olen ilmoittanut Brunon Pieksämäelle noutajien taipumuskokeisiin lauantaina 24.5.! Nyt vain ahkeraa, mutta järkevää treeniä sekä toivoa siitä, että olemme syntyneet onnellisten tähtien alla... No, tähtiin on vaikea vaikuttaa, ehkä koiran kouluttamiseen edes jollakin tavalla.

Aurinkoisena huhtikuun iltana pakkasin metsälenkille repullisen dameja Tommille ja damiliivillisen itselleni. Tarkoitus oli tehdä dameilla 8 damin motivoitu hakuruutu Brunolle. Myös Leevi pääsi mukaan häiriökoiraksi ja muutenkin seuramieheksi.

Laitoimme koirat odottamaan ja menimme damipussukoidemme kanssa talsimaan hakualueelle. Hajustimme dameilla aluetta ja ennen heittoja matkimme lintujen ääniä. Asiasta tietämätön ohikulkija olisi varmaan soittanut valkotakkiset paikalle... ;) Tommi oli eka kertaa näissä hommissa, ja ihan hienostihan tuo sujui! Vähän ennen paluuta koirien luo, Leevi aloitti hirmuisen haukkukonsertin, Brunon odottaessa hiljaa.

Irrottaessani Brunon hihnaa puusta, Tommi selitti jotain ja heilautti kättään. Bruno katsoi sen käsimerkiksi noutoon ja ryntäsi matkaan. Matka päättyi kyllä lyhyeen ja ikävään nykäisyyn, kun en ollut ehtinyt saada vielä hihnaa irti puusta. Koira oli siis motivoitunut ja todella innoissaan lähtemään...

Bruno odottaa lupaa lähteä noutamaan

Lähetin Brunon rauhassa ensimmäiseen noutoon ja se lähtikin kuin ohjus. Löydettyään ensimmäisen damin Bruno intoutui vielä juoksemaan alueella meidän hajujen perässä ja vaihtoi lennosta dameja. Näytti, kuin se olisi kasannut niitä yhteen kasaan. Bruno ei välittänyt pillistä, vaan rallaili aikansa alueella ja hetken päästä palautti iloisena damin minulle.

Vauhdikas palautus, edes kamera ei ehdi kunnolla koiraa kuvata!

"Hyvä, noin juuri!"

Bruno palauttaa

Palkkapäivä!

Seuraavat viisi damia palautuivat suoraviivaisesti ja kuin oppikirjan mukaan, hyvällä palautusvauhdilla ja käteen. Hmm.... ja taas mietintämyssy päähän, että mikä siinä ensimmäisessä noudossa meni pieleen? Kyllähän niitä syitäkin sitten tuli mieleen:

• motivointi meni yli, me molemmat oltiin motivoimassa, äänneltiin ja heiteltiin dameja, Leevin haukkuminen....----seuraavalla kerralla käyn tekemässä hakuruudun etukäteen ja motivointi markkeerauksella ruutuun, kuten taippareissa
• Brunolle pitäisi aina ensin tehdä energian purku tehtävä ennen aivotyötä, rallaus oli osittain ihan sitä, että Brunosta on vaan niin kiva juosta. Brunon "jousi" oli virittynyt äärimmilleen meidän tehdessä hakuruutua ja viritys oli pakko purkaa juoksemalla. Tätähän se Heikkikin sanoi, että ihan reilusti pituutta ensimmäisiin tehtäviin, että Bruno pääsee päästelemään ylimääräiset höyryt 
• Nuori uros.... ne keksii kaikenlaista ;)

Olin alun hassuttelusta huolimatta oikein tyytyväinen Brunon suoriutumiseen. Alueella oli kahdeksan damia, mutta lopetin kuudennen jälkeen, kun halusin lopettaa siinä vaiheessa, kun palautukset tulivat samalla vauhdilla kuin noutoon lähdöt. Mikä upeinta, palautukset tulivat kaikki käteen asti!

                                          

Tästä jatketaan pääsiäismaanantaina Heikin kurssilla. Heikki lupaili meille riistakertaa. Jännä nähdä, yleistyykö palautukset käteen myös riistalla... ja mitä jännää tuo veijari sitten keksii?!

 

Polvijärven ryhmänäyttelystä kajahtaa: serti-tili avattu!!!

Bruno 2-v.

Brunon ensi esiintyminen näyttelyssä avoimessa (yli 2-v. koirat) luokassa ylitti kaikki odotukset. Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa vaikutti olevan erittäin tarkka rakenteesta ja liikkeestä. Hän tunnusteli tarkkaan koirat käsikopelolla, ja moneen kertaan, sekä juoksutti paljon. Todella upeita koiria lähti kehästä saaden EH:n (erittäin hyvä). Ennen kehään menoa yritin valmistaa itseäni, että tulos voisi meille olla myös EH tai jopa H.

Näin sitä mennään!

Tuomarin käsittelyssä

Mutta toisin kuitenkin kävi.... saimme ERI:n, joka oli meille pääsylippu kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa taas juostiin ympyrää ja pareittain vielä edestakaisin, ja niinhän siinä kävi, että me pestiin koko AVO urosporukka! Brunolle kilpailuluokasta sija 1. ja homma jatkui paras uros kehässä.

Pönötystä

Paras uros kehästä tuloksena PU2, eli 2.sija, mutta koska meidät päihittänyt "vanha kehäkettu" ja muotovalio koira ei voinut sertiä ottaa enää vastaan, niin se siirtyikin meille! Enpä ensin edes tajunnut kupletin juonta, ennenkuin tuki- ja kannatusjoukkomme kehän laidalta huutivat, että te saatte sertin. Arvatenkin hymy oli herkässä! On vieläkin...

Ai, mitä? Siis sertikö?

Edelleen vähän hölmistyneenä

Niin kuin kunnon kilpa"urheilijat" konsanaan, niin tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat myötävaikuttaneet näyttelyuramme  kehitykseen: kiitos rakas aviomieheni Tommi, että olet ollut tukenamme ja seuranamme kaikissa näyttelyissä (eikä siitä kamojen roudaamisestakaan ole ollut haittaa ;)). Kiitos ihanat tuki- ja kannatusjoukot paikan päällä Anne, Kati ja Katja sekä tuki- ja kannatusjoukot matkan päässä. Erityiskiitokset Brunon kasvattajalle Miialle tästä upeasta koirasta sekä kiitos kannustuksesta koko Ruokorapseenin jengille!

Bruno

 

POLVIJÄRVEN RYHMÄNÄYTTELY 6.4.2014

Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa

RUOKORAPSEEN BRUNO MARS

AVK ERI1, SA, PU2, SERT 

"Hyvät mittasuhteet ja luusto. Selvä sukupuolileima. Hyvä kallo-osa, riittävä kuonon pituus, hyvät korvat. Tasapainoinen ylälinja, runko voisi olla syvempi. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvät takakulmaukset. Hyvät käpälät, etuliikkeessä hieman löysyyttä, hieman kapea takaa, pitkä tehokas sivuaskel. Liikkeessä selkä hieman elää. Hyvä karvanlaatu."

Sertipoika

Bruno

 Kuvannut Kati Puustinen ja Katja Surakka (KS).

Heikin kurssin kotiläksy: palautuksen harjoittelu

Nomekurssilta saimme kotiläksyksi palautuksen harjoittelun. Heikki neuvoi harjoittelemaan palautuksia niin, että innostaisin Brunoa taputtelemalla käsiä ja sanomalla "täällä". Tarkoituksena oli saada Bruno kohottamaan dami suussa katseensa maasta ja tarjoamaan damia minulle "syliin". Palkaksi hyvästä suorituksesta Bruno saisi vauhtinoudon damille ja sen palautuksesta kehut ja silitykset.

Teimme yhden treenin toissapäivänä Heikin ohjeiden mukaisesti, mutta jotenkin se meni hosumiseksi. Onnistuttiin kyllä, mutta jäin epäilemään, että Brunolle ei ehkä kirkastunut, mitä siltä hain. Niimpä päätin kokeilla omalla tavallani.....

Vahvistin ensin käsikohteen damin palautuspaikkaan syliin ilman noutoesinettä.

Tämä sujui, joten lisäsin harjoitukseen luoksetulon. Yhdistin suoraan merkkipillityksen ja pillillä luoksetulon, jonka päätteeksi käsikosketus damin palautuspaikkaan.

Sitten lisäsin harjoitukseen damin. Eteentuloja dami suussa, käsikosketus ja luovutus "kiitos" käskyllä.

Tätä vahvistan vielä edelleen, lisään häiriöitä, matkaa ja yhdistän noutotehtäviin. Tämä menetelmä tuntui paremmin itselle sopivalta ja pohjathan tähän oltiin jo tehty aiemmin. Toivotaan, että lopputulos saa myös Heikin tyytyväiseksi :)

Nevalaisen Heikin nomekurssi, osa I

Ainakin Pohjois-Karjalaiset nome- ja wt-harrastajat tietävät (tuntevat) Nevalaisen Heikin. Olin kuullut häntä kovasti kehuttavan kouluttajana. Hän toimii tuomarina nomessa ja wt:ssä sekä on pitkänlinjan noutajaharrastaja. Meille tarjoutui Brunon kanssa mahdollisuus päästä Heikin koulutukseen. Eilinen ilta (ma 31.1.) menikin mukavasti Heikin opissa. Tilattuna on kolme kertaa 5-hengen porukalla, mutta mahdollisuus on jatkaa treenejä myös pidemmälle, aina elokuun 9. päivään saakka (=sorsan metsästys alkaa 10.8. ja Heikki intohimoinen metsästäjä).

Koulutus alkoi infotilaisuudella jo viime viikolla, jossa Heikki kertoi meille itsestään ja ajatuksistaan koiran kouluttamiseen liittyen. Heikki oli ilmottautumisiemme perusteella jakanut meidät ryhmiin ja infossa sovimme ryhmämme muiden jäsenten kanssa kaikille sopivat treenipäivät. Meidät Heikki oli laittanut "NOU" -ryhmään. Ensin ajattelin, että "hö" osataanhan me jo vaikka mitä, mutta nyt ensimmäisen koulutuskerran jälkeen, olen tyytyväinen, että saamme Brunon kanssa vielä hioa perusteita.

Ensimmäisen treenin aloitimme kertomalla tavoitteistamme ja koiristamme sekä, mitä niiden kanssa on jo tehty. Tässä meidän tavoitteet pähkinänkuoressa:

Lyhyen aikavälin tavoitteet:

• perusasiat (luoksetulo, malttaminen, paikallaolo, rauhoittuminen, seuraaminen, sivulle tulo, palautus ja luovutus sekä pillikäskyt) kuntoon
• taipparit läpi tulevana kesänä

Pitkän aikavälin tavoitteet:

• starttaaminen nome- ja wt-kokeissa 
• eteneminen niin pitkälle kuin ohjaajan koulutustaidot ja koiran kapasiteetti riittää.... 
• päästä ohjaamaan Brunoa ihan oikeassa metsästystilanteessa ja päästää Bruno tekemään sille rodunomaista työtä, noutamaan vedestä ja maalta ammuttua riistaa
• maistaa Brunon noutamaa sorsapaistia ;)

Tavoitteet Heikin kurssille:

• tilannekatsaus asiasta ymmärtävän silmin, missä olemme Brunon kanssa menossa ja erityisesti siihen, mihin meidän pitäisi koulutuksessa keskittyä
• lajintuntemuksen lisääntyminen
• oppia palkkaamaan Brunoa noutotehtävissä

Heikiltä toivon suoraa ja rehellistä palautetta..... ja ainakin ensimmäisen kerran perusteella voisi todeta, että rehellinen ja suorapuheinen kaveri hän on.

Meidän lisäksemme ryhmässämme on kaksi 8 kuukauden ikäistä chesssiä, 3-vuotias flätti ja treenikamumme Pia ja hänen 1,5-vuotias tollerinsa Veke.

Rupattelutuokion jälkeen jokainen koira pääsi yksitellen tekemään lyhyen markkeerauksen, jossa Heikki katsoi koirakon tasoa. Bruno oli aivan kuumana, kun otin sen autosta. Uusi paikka, naapuri autossa huutavat koirat ja tieto siitä, että pääsee treenaamaan, olivat pistäneet pojan kierroksille. En ole eläissäni nähnyt sen lähtevän niin lujaa damille! Takaisinkin se tuli melkoista haipakkaa. Palautus pudota mätkähti maahan. Toiseen markkeeraukseen Heikki lisäsi sille reilusti matkaa ja siinä Bruno pääsikin purkamaan mukavasti energiaa, kun joutui hakemaan damia pellosta. Heikki antoikin ohjeeksi, että treenin alussa ottaa ihan reilusti matkaa, että Bruno pääsee päästelemään ensin ylimääräiset höyryt juoksemalla. Dami palautui kyllä, mutta palautus oli sinnepäin.

Saimme Heikiltä kehuja hallinnasta. Asia, jota rupeaisimme työstämään, oli.... yllätys yllätys PALAUTUS KÄTEEN!

Kun kaikki olivat tehneet yksitellen kierroksen, otimme peltotokoa koirakoiden tason mukaisesti. Brunolle  teimme sivulla oloa häirittynä sekä rauhoittumista (vieressä oleva koira kutsutaan pillillä luokse, pennuille vauhtiluoksetuloa, vahingossa tuli yksi pentu irti häiriökin), odottamista istuen (minä menin kauemmaksi ja ojan yli, kiersin koiran 3m:n säteellä) sekä luoksetuloa. Vaikeinta Brunolle on tauot, kun pitäisi vain olla ilman sen kummempaa käskyä. Brunolla esiintyi taukojen aikana sijaistoimintona maanhaistelua ja piippaamista.

Heikin neuvo näihin oli poistua koiran luota tauon ajaksi kauemmaksi. Piippaamiseen hän antoi neuvoksi joko puuttua siihen niin voimakkaasti, että "yksi kerta riittäisi" tai sitten olla vain huomaamatta ja toivoa, että käytös sammuisi. En edes uskaltanut kysyä, mitä tuo "yksi kerta riittäisi" -rangaistus tarkoittaa, vaan sanoin heti, että tuo ensimmäinen vaihtoehto ei tullut meidän kohdalla kyseeseen. Epäilen vahvasti, että voisiko rankaisulla edes saada piippausta loppumaan. Miten voi varmistaa, että koira ymmärtää, mistä sitä rangaistaan eikä yhdistä rankaisua johonkin muuhun? Kerroin Heikille oman tapani, joka on palkata ja kehua koiraa silloin, kun se on rauhassa ja hiljaa ja jättää piippaus ja sijaistoiminnot huomiotta tai jos mahdollista, niin estää sijaistoimintojen tekeminen esim. hihnan avulla.

Peltotokon jälkeen pennut menivät autoon (niille oli tullut jo treeniä ihan kylliksi), mutta vanhemmat koirat, Bruno mukaan luettuna, jatkoivat treeniä motivoidulla hakuruudulla. Heikki kävi hakuruudussa motivoimassa, heitteli dameja alueelle ja matki linnun ääniä, me katsoimme koirien kanssa. Lähetimme koiria vuorotellen noutoon.

Bruno pääsi ensimmäisenä töihin. Huonoksi onneksi paluumatkalla osui toinen dami, johon Bruno vaihtoi ensimmäiseksi nostamansa damin. Vihelsin kyllä pillillä luoksetulokäskyn, mutta Bruno oli päättänyt, että toinen dami oli ihanampi eikä välittänyt pillistä. Ei varmaan tarvitse enää kertoa, mutta palautuksessa dami tippui jalkojeni juureen maahan.

Bruno sai hetken kerätä motivaatiota toisen koiran noutaessa, kunnes tuli taas meidän vuoro. Lähetin Brunon hakualueelle, mutta se singahtikin vasemmalla olevaan heinätupsuun ja jäi sitä nuuskimaan. Nostipa vielä jalkaakin...Vähän siinä ärähdin ja kävin hakemassa koiran takaisin hommiin. Ei muuta kuin uusi yritys: koira sivulle pari askelta seuraamista ja lähetys hakualueelle. Pieni ärähdykseni vissiin sekoitti Brunolta pakan, koska kesken haun, se alkoi nuuskuttelemaan alueella jotain ihan muuta. Heikki kiiruhti hätiin ja hienovaraisesti kertoi Brunolle, että nyt töihin siitä.

Dami löytyi, taisi muistaakseni vaihtuakin matkalla ja kakallekin piti vielä jäädä, ennenkuin dami ja koira pääsivät perille asti. Muistelen, että tehtiin vielä yksi palauttava nouto hakuruudusta, joka ehken meni suht mallikkaasti.

Summa summarum..... ei mennyt hakuruutu "ihan" putkeen! Missä oli vika, sitä mietin parasta aikaakin. Heikki kehotti minua olemaan käskyissäni määrätietoisempi ja topakampi Heikin ensivaikutelman perusteella Bruno ei ole "ihan niin pehmeä" kuin minä luulen. Minun luulot meidän taipparivalmiudestakin taitaa joutaa romukoppaan. Toukokuun taipparit voi tulla liian pian, syyskuun oman yhdistyksen koe saattaisi olla realistisempi tavoite eilisen illan hakuruudun perusteella.

Lopuksi harjoittelimme Brunon kanssa palautuksia ja Heikki antoi vinkkejä siihen. Saimme palautusten harjoittelun kotiläksyksi ja nyt alkaakin olla jo kiire läksyn tekoon. Yhtään noutoa tai hakuruutua ei tehdä ennenkuin palautus tulee vähintään 70-80% varmuudella käteen!

Bruno Ylämyllyllä syksyllä 2013, Kuvannut Kati Puustinen

Torstain minitreenit

Aurinkoisena torstai iltapäivänä pakkasin kolme damia, kanipallon, tennispallon, makupalapussin ja naksuttimen liivien taskuun sekä ripustin pillin kaulaan. Pikku nometreenit oli Brunolle luvassa ennen kuin lähdimme koko poppoo metsälenkille.

Suunnitelmana oli:

1. harjoitella (nome)seuraamista, 
2. tehdä yksi eteenlähetys tuttuun muistipaikkaan, 
3. vahvistaa lähipillityksen merkitystä tutulla heinikolla sekä 
4. harjoitella luovutuksia ja damin pitämistä edessä. 
5. Sokerina pohjalle otin käyttöön muistidamin, jonka veimme yhdessä treenin alussa Brunon kanssa metsän reunan juurakon viereen, ja jonka Bruno ihan treenin lopuksi kävi noutamassa.

Treeni kesti pikku taukoineen ja siirtymisineen n. 15-20 minuuttia. Bruno teki koko ajan hyvällä motivaatiolla töitä.

Seuraamisessa Bruno menee vähän liian edessä, pysyy kyllä mukana, mutta seuraamispaikkaa pitää korjata taaksepäin.

Eteenlähetyksessä Bruno odotti paikallaan, kun kävin viemässä damin, joka meni puunrungon alle piiloon. Tässä siis harjoittelimme malttiakin, matkaa oli ehkä 40 metriä. Bruno odotti rauhallisena ja lähti "eteen"-käskyllä reippaasti noutoon. Palautus ja luovutus meni nappiin! Odotan innolla, että saan lähipillityksen siihen malliin, että voin käyttää sitä näissä harjoituksissa.

Seuraavaksi harjoittelimme lähipillitystä tutulla ruohikkomättäällä. Kaava oli sama kuin ennenkin: koira istuu, ripottelen makupaloja piiloon heinikkoon koiran toiselle puolelle ja pillikäskyllä ja käsimerkillä koira saa alkaa etsiä. Tällä kertaa en käyttänyt enää suullista "ole hyvä" käskyä, vaan Bruno lähti etsimään käsimerkistä. Annoin ensin pillikäskyn ja sitten näytin kädellä suunnan ja vasta jälkimmäisellä, Bruno alkoi etsiä. Tämä on vissiin ihan hyvä juttu, siis että ensin pilli kertoo, että kohta etsitään ja käsi kertoo suunnan, mistä etsitään. Seuraavan kerran lisään vähän etäisyyttä koiraan ennenkuin annan etsimiskäskyä.

Damin luovutuksia harjoittelimme niin, että Bruno oli minun edessä, annoin sille damin suuhun, peruutin muutaman askeleen, Bruno seurasi perässä istui eteeni dami suussa ja luovutti siitä käteen "kiitos"käskyllä. Palkkauksessa käytin naksutinta ja makupalaa. Pidensin aina hieman aikaa ennen "kiitos" käskyä. Näitä ei voi Brunolle tehdä montaa peräkkäin. Tein lisäksi muutaman kerran, että lähdin vähän vetämään damia Brunon suusta ja naksautin napakasta pito-otteesta. Brunolla leuat tahtoo olla melko löyhät luovutusvaiheessa, joten tällä yritin korjata otetta napakammaksi.

Lopuksi seuruutin Brunon aloituspaikalle ja vein muistidamin linjalle. Matka damille ei ollut pitkä n 10 metriä. Bruno naulitsi katseensa heinikosta vähän pilkottavaan damiin, joten lähetin sen noutoon käskyllä "muista". Tämä taisi olla Brunolle innostava juttu tai sitten se ilahtui kovasti muistaessaan "unohtuneen" damin, koska luovutuksessa jäi taas istuminen pois. No, muisti meni hyvin ja treeni muutenkin onnistui, niin Bruno sai palkaksi muutaman heiton ja vapaan noudon kanipallolla.

Pihalla vielä silittelin ja rapsuttelin Brunoa ja lopettelimme treenin rauhoittumiseen.

Minä ja Bruno Lapin reissulla 3/2014

Maanantaina markkeerauksia

Maanantaina saimme treeniseuraksi Seijan ja tolleripoika Epun. Lauantaina pieleen menneen kakkosmarkkeerausharjoituksen tiimoilta otin treenin aiheeksi markkeeraukset. Koska Brunon markkeerauskyky ei vielä ole kovin hyvä, niin katsoimme parhaimmaksi harjoitella ensin "ykköset" kuntoon, ja vasta sen jälkeen yhdistää harjoituksiin "kakkosia".

Seija oli suunnitellut Epulle harjoituksen, jossa heittäjä kiertää suurempaa neliötä ja koirakko pienempää. Kuljimme molemmat neiössä aina vähän matkaa ennen uutta heittoa. Heitin neljä markkeerausta ja merkitsin heittopaikat pyykkipoikamerkeillä. Eppu nosti  markkeeraukset heti heiton jälkeen ensimmäisellä kierroksella.

Toisella kierroksella kiersin samaa reittiä takaisin päin ja heitin damit samasta paikasta ja mahdollisimman samaan paikkaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Lopuksi Eppu haki damit aloittaen ensimmäiseksi heitetystä.

Brunolle muutimme harjoitusta niin, että heittäjä pysyi paikallaan heittäen markkeeraukset aina samaan paikkaan, ja minä muutin koiran kanssa paikkaa puoliympyrällä, heittäjä ympyrän keskipisteenä. Näin lähetyspaikka muuttui joka kerta, mutta damin paikka tai heittopaikka ei.

Markkeerauksissa on vielä paljon treenattavaa, niin koiralla kuin ohjaajallakin! Minun markkeerausheitot olivat milloin liian matalia tai sitten korkeita, mutta lähtivät ihan väärään, jopa vastakkaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Sori Seija.... ;)

Brunon markkeeraaminen on vielä melko suurpiirteistä, "sinnepäin se meni"-tyyliin. Mutta positiivista kuitenkin se, että Bruno tekee itsenäisesti töitä ja päästyään hajulle, melko nopeasti paikantaa damin sijainnin. Suoranaista kuumumista, kuten varastelua lähdöissä, jännittyneisyyttä tms. heitot eivät Brunossa aiheuta, mutta "höpellystä" tulee työskentelyyn lisää.....

Siis.... höpellys = Palautuksissa Bruno lähti kyllä heti tulemaan minua kohti, mutta kurvasi ensin Seijan kautta iloisesti laukaten. Luovutuksetkaan eivät enää olleet kuin suoraan oppikirjasta. Käteen damit kyllä tulivat, mutta ilman eteenistumista. Saattoi dameista yksi lipsahtaa minun käden kautta tantereeseenkin.

Tästä johtopäätelmänä taidamme jättää markkeeraukset edelleen vähän vähemmälle. Otetaan niitä treeneissä jossakin väleissä, mutta pääpaino harjoittelussa on muisteissa, eteenlähetyksissä ja hakutyössä.

Pian pääsenkin keskustelemaan päätelmistäni erittäin osaavassa seurassa nimittäin pääsimme Nevalaisen Heikin nomekurssille (tai Heikki oli sijoittanut meidät taippariryhmään). Suunnitelmissa on kolme koulutuskertaa Heikin mailla Enossa neljän muun koirakon kanssa. Ensimmäinen kerta on jo ensi maanantaina. Hauskaa.... jännää.... !