Piinaavaa odotusta

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä aviomieheni ja itseni lisäksi 5-vuotias kultainennoutajauros Remu alias Salumin's Ice-Breaker. Remu on erittäin persoonallinen ja hellyttävä kotikoira, joka on joutunut ensimmäisenä koiranani olemaan harjoituskappaleena, mitä tulee koiran kouluttamiseen.

Kotona kyllä osataan relata...

Remun kanssa on touhuttu monenlaista, ja kokeiltu jos jonkinmoista lajia, mutta viiden vuoden kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että kisakoiraa (tai ainakaan hyvää sellaista) en Rempasta tule todennäköisesti koskaan saamaan. Remulla ei vain yksinkertaisesti ole tarvittavaa hermorakennetta ja stressinsietokykyä, jotka hyvältä harrastus- ja kisakoiralta vaaditaan. Varmasti osa koiran "puutteista" on myös ohjaajan aikaan saamia tai ohjaajasta kiinni. Mutta kaikesta huolimatta tulen Rempan kanssa jatkamaan harrastelua ihan vain omaksi iloksemme, hauskaa meillä ainakin on tai ainakin kentän laidalla olevilla, jos ei meillä juuri sillä hetkellä... ;)

Remun ansiosta innostuin koiraharrastuksista. Toiveeni päästä myös jossakin lajissa kisakentälle asti sai minut pohtimaan toisen koiran hankintaa. Remun pentueen etsinnässä viisi vuotta sitten painoivat vaakakupissa eniten Pevisa tutkimusten tulokset ja ehkä vieläkin enemmän kasvattajan asuinpaikkakunta ja pentujen luovutuksen ajankohta. Kaksi viimeksi mainitsemaani eivät mielestäni ole nykyään enää kovin hyviä perusteita kasvattajan ja pentueen valintaan. Toki viisi vuotta sitten lähtökohdat koiran hankinnalle olivat myös erilaiset. Meille riitti fyysisesti terve, aktiivinen, ulkoilua rakastava ja hyväluonteinen kotikoira, jonka kanssa voisi jotain harrastella, jos sattuisimme sellaisesta innostumaan. Silloin en ymmärtänyt, että näyttö- tai käyttötulokset pentujen sukutaulussa saattaisivat olla ihan hyväksi myös kotikoiralle. Ajatus toisesta koirasta sai muhia muutaman vuoden ajan. Sinä aikana tuli mietittyä myös muita rotuvaihtoehtoja, mutta joku tuossa kultaisessa viehättää... kultaisten viemää tässä kai sitten ollaan, kun äitienpäiväviikonloppuna lauantaina 12.5. käymme hakemassa toisen kultaisemme!

Tällä kertaa käytin aikaa ja puhelinlaskua oikean kasvattajan ja pentueen löytämiseen. Tärkeimmät kriteerit pentueen valinnassa oli sukulaisten terveystulokset, sekä tilastoissa näkyvät että kasvattajien kertomat, emän ja uroksen sekä heidän sukutauluissaan olevat käyttötulokset sekä mielestäni vastuuntuntoinen ja rehellinen kasvattaja. Kriteerit täyttäviä, kiinnostavia pentueita tai suunnitteilla olevia pentueita löytyi useita, joten yhteydenotto kasvattajaan oli ratkaisevassa roolissa. Kun puhelimessa kaikki kuulosti hyvältä, niin vierailu kasvattajan ja koirien luona oli viimeinen niitti valinnallemme. Meille tulee pentu Oulun läheltä Muhoksesta Ruokorapseen kennelistä! 

Vielä reilu viikko odotusta jäljellä. Kaikki alkaa olla valmiina pennun tuloa varten. Tärkeimmät hankinnat on pennulle tehty: ruokakuppi, makuualusta, panta, hihna, kevythäkki. Leluja ja puruluita ym. meillä on ennestään jo pilvin pimein. Itselle olen järjestänyt ensimmäisen viikon pennun kanssa töistä vapaaksi. Suunnitelmia on myös tehty koirien tutustuttamiseen sekä arkeen totuttautumiseen kahden koiran kanssa. Yllätyksiä varmasti tulee, kun eihän sitä tiedä, minkälainen riiviö sieltä on tulossa.

Mieheni tuossa vieressä kauhistelee tekstin määrää ja neuvoo minua kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Jostain syystä vaan tekstiä syntyy ja asia ei tunnu selviävän ilman riittäviä taustatietoja... ilmeisesti sukuvika! Mutta tämä nyt kuitenkin tällä erää ja jatkoa seuraa.

Täällä jo kovasti odotetaan!