Tokon alkeiskurssi osa 1 ja häkkiin totuttautumista

Iltapäivä aloitettiin vauhdikkaalla metsä/peltolenkillä

Tässä valmistaudutaan jo vepen alkeiskurssiin ;)

Meillä alkoi tänään Remun kanssa positiiviseen vahvistamiseen ja koiraa aktivoiviin menetelmiin pohjautuva tokon alkeiskurssi. Kurssin aloitus oli heti kärkeen napakka ja ensimmäiseltä kerralta opin uudenlaisen tavan opettaa koiralle perusasentoon tulo. Remulla perusasentoon tulo ja perusasennonpaikka ovat vahvoja, mutta pentua ajatellen täytyy pitää menetelmä mielessä.

VAROITUS: Jos et ole kiinnostunut koirankoulutuksesta tai et jaksa lukea yksityiskohtaista selostusta koulutuskertamme kulusta, suosittelen rullaamaan alaspäin kohtaan, jossa lukee JATKUU TÄSTÄ ;)

Tätä on houkuttelu!

Ideana menetelmässä on saada koira hoksaamaan itse oikea perusasennon paikka. Se, että koira pääsee käyttämään aivojaan ja saa palkkaa siitä, kun itse keksii, mitä siltä odotetaan, tekee liikkeestä koiralle jatkossakin kivan. Tämä minulle uusi tapa opettaa perusasento, ei ole suoraan houkuttelua, koska koiran täytyy itse oivaltaa, mitä siltä odotetaan.

Aluksi asetutaan aidan tai seinän tms. viereen, seinä ohjaajan vasemmalla puolella, ja niin, että koira mahtuu juuri ja juuri seinän ja ohjaajan väliin. Koira on alussa ohjaajan takana, ja ohjaajalla on jotain koiralle todella mieluisaa herkkua vasemmassa kädessä, koiran kuonon korkeudella. Heti, kun koira tulee ohjaajan vasemmalle sivulle, perusasennon oikeaan paikkaan, koiraa kehutaan (tai naksautetaan) ja annetaan palkka. Siirrytään askel tai pari eteenpäin ja toistetaan. Koiran ei vielä tässä vaiheessa tarvitse istua. Siinä vaiheessa, kun koira melko heti tulee sivulle viereen seisomaan, ja se on alkanut hoksata, mitä siltä odotetaan, ei annetakaan makupalaa heti, vaan odotetaan, että koira istuu. Yleensä koiran turhautuminen, kun ei tulekaan palkkaa vaikka äsken tuli, saa sen istumaan. Istumisesta perusasennon oikeaan paikkaan sitten kehutaan ja annetaan palkka. Tätä kyllä kokeillaan pennun kanssa, kunhan nämä asiat tulevat työlistalle ;)

"Boring"

Remun kanssa otin muutaman harjoituksen metalliaidan vierellä, mutta koska Remua kiinnosti enemmän aidan juuressa ruohikossa olevat hajut ja metalliaidan äänetkin hieman saivat väistämään aitaa, niin siirryimme keskemmälle kenttää tekemään ihan tavan perusasentoon siirtymisiä eri kulmista. Ne menivät hienosti. Ohjaajan olisi vaan pitänyt älytä lopettaa kaksi toistoa aikaisemmin, sillä koirassa oli lopussa hieman kyllästymisen merkkejä. Remu ei kestä monia toistoja, vaikka vaihtelinkin koko ajan omaa sijoittumistani koiraan nähden ja lisäsin haastetta, mutta Remusta tuo sivulle  tulo taitaa olla jo ihan "peace of cake". Tämä pitää siis MUISTAA paremmin seuraavalla kerralla.

Toinen asia, jonka tänään kurssilla opin, oli "tassualustan" (tai mikä se nyt oli, kun en enää muista sen virallista nimeä) opettaminen koiralle. Tassualustan avulla voidaan opettaa koiralle esimerkiksi takaosan käyttöä.

Tassualustan opettamisessa käytettiin sheippaamista, eli poimitaan koiralta sen tarjoamia "oikeita" käytöksiä. Tassualusta oli paksusta sisustuslehdestä jeesusteipillä teipattu jämäkkä lauta. Ideana oli saada koira laittamaan etutassunsa alustan päälle. Kun koira ymmärtää pitää tassunsa alustalla, niin sitä voidaan lähteä kääntämään takaosakäännöksen (niinkuin ratsastusmaailmassa liikettä on tapana nimittää) omaisesti eli koiran etutassut polkevat paikallaan ja takajalat ottavat sivuaskelia alustan ympärillä. Tällä tavoin koira oppii käyttämään takaosaansa, ja näin myös perusasentoon tulot saadaan sujuviksi. Takaosan hyvää käyttöä tarvitaan muutenkin tokossa mm. asennon vaihdoksissa, liikkeestä pysähdyksissä, liikkeelle lähdöissä jne.

Tassualusta oli ihan uusi juttu minulle ja Remulle. Remu on pääosin houkuttelemalla opetettu koira, joten se ei hirveästi tarjoa toimintoja. Etenkin nyt kentällä se oli kotioloja passiivisempi. Tämä tietysi johtuu siitä, että kentällä se on tottunut siihen, että aina kerrotaan, mitä pitää tehdä. Otin siis makupaloja valmiiksi käteen ja naksun toiseen käteen. Remu ei itse älynnyt teipatulla lehdellä olevan mitään osaa harjoituksessa, joten osoitin namikädellä lehteä (ehkä vähän koskinkin) ja sanoin tassu. Remu yritti varmaan antaa minulle tassua, mutta hipaisikin vahingossa lehteä, joten "naks" ja palkka. Tätä toistettiin muutamia kertoja ja pian Remu alkoikin tajuta mistä hommassa oli kyse.

Päämaassa makuuasento

Oli ihana huomata, miten pienet herneet Remun pääkopassa kopsahtelivat kallon seinämiä vasten ;) Samanaikaisesti koiran häntä alkoi heilua viuhtoen sivulta toiselle ja naamalle tuli veijarimainen ilme. Ehkä sitä vähän ärsytti, kun ei aina tullutkaan makupalaa, vaikka miten hienoja juttuja (Remun mielestä) yritti. Remu mm. kävi makaamaa tassualustan päälle ja painoi vielä päänsäkin tiukasti alustaa vasten. Tällaista makuuasentoa olen yrittänyt kovasti opettaa sille paikkamakuuseen, mutta koska se on Remulle tuntunut olevan niin epämiellyttävä, niin luovuin siitä. Ilmeisesti Remu ajatteli, että tätähän sinä taas tietenkin haet...

Epähuomiossa palkkasin kerran maahanmenosta, ja sitähän koira sitten monta kertaa tarjosikin. Tämä oli kyllä puhtaasti ohjaajan moka! Pidettiin välillä pieni breikki, ja kun tultiin taas jatkamaan työskentelyä alustalle, niin poika täräytti heti etutassunsa alustalle. Naksautin ja palkkasin ja jäin odottamaan. Ja, kas kummaa, kohta toinenkin etutassu napotti nätisti alustalla toisen vieressä. Kotiläksyksi saimme viikon aikana harjoitella alustatemppu siihen kuntoon, että koira astuu etutassunsa alustalle heti sen nähtyään. Ensin pitää vielä askarrella alusta...


Treenin lopuksi teimme häiriöluoksetulon. Kouluttaja Irene asetteli neljä erittäin houkuttelevan näköistä lelua neliönmuotoisen alueen nurkkiin. Jätin koiran neliön toiselle puolelle, ja itse kävelin neliön läpi neliön toiselle puolelle ja kutsuin koiran luokse. Irene teki meille vielä lisähäiriötä kävelemällä edestakaisin neliön yhdellä sivulla.

Kuvan narupallo ei liity kertomukseen!

Tuodessani Remua lähtöpaikalle, Remu äännähti siihen malliin, että sitä kovasti kiinnosti maassa oleva pinkki solmupallolelu. Jätin kuitenkin Remun luottavaisena paikalleen ja kävelin leluneliön läpi noin 10 metrin päähän Remusta. Suoritimme oikein mallikelpoisen luoksetulon, jonka päätteeksi Remu palkkasi itse itsensä lähimmällä maahan laitetulla lelulla. Se siis tuli vauhdilla luokseni ja teki oikein mallikelpoisen perusasentoon tulon, törmäämättä vähääkään minuun. Siinä vaiheessa, kun aloin kehua vuolaasti sitä, ja ilmeisesti oman narupallon kaivaminen taskusta vei liian kauan Remun mielestä, niin Remppa päätti auttaa emäntää ja kävi hakemassa lähellä olevan erittäin houkuttelevan pehmolelupallohärpäkkeen palkakseen. No koira oli tyytyväinen, ja eihän se tehnyt mitään väärää! Pitänee kysyä Ireneltä, paljollako hän möisi lelun meille. ;)

JATKUU TÄSTÄ!

Kaiken kaikkiaan oikein antoisa aloitus kurssille ja heti huomenna sitten harjoittelemaan kotiläksyä: tassualustaa.

Kevythäkkiin totuttaminen aloitettiin lauantaina. Laitoimme häkin koottuna työhuoneeseen, josta näkyy olohuoneeseen, kun ovi on auki. Pikkuhiljaa häkkiä on hilattu lähemmäksi olohuonetta, aina sitä mukaa, kun Remu on alkanut rentoutua olohuoneessa häkin näkyessä. Tänään otin ison askeleen ja siirsin häkin eteisaulan puolelle melkein olohuoneeseen. Se oli Remusta kammottavaa. Eihän siinä auttanut muu kuin kömpiä itse häkkiin, kun Remu ei uskaltanut edes minun kanssani lähestyä häkkiä. Olin heti aluksi laittanut häkin suulle pari Remun lempilelua, joilla sitten leikitin Remua häkistä käsin. Siis luit ihan oikein: kömmin itse häkkiin sisälle (onneksi meillä on "koirankokoinen" koira!) ja koira oli häkin ulkopuolella. Mutta tällä tavoin sain Remun rentoutumaan häkin lähellä ja tajuamaan, että ehkä se ei olekaan ihan niin kammottava, kun emäntäkin selviää hengissä! Lopuksi leikimme vielä piilosta niin, että menin häkin kulmien taakse piiloon, niin että silmät jäivät piiloon ja Remu hivuttautui lähemmäs häkkiä, että sai katsekontaktin. Tämä oli mielestäni erittäin suuri edistysaskel Remulle, pieni askel koirakunnalle, sitäkin suurempi askel Remulle. Vielä ei päästy kosketusasteelle, siis niin että koira olisi uskaltanut koskea häkkiä, mutta kaikki aikanaan!

"Tollikka mutta NIIN IHANA!"