keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Veljesrakkautta ilmassa?

Remu ja naapurin uros "tirriäinen"
Pennun hankintaa harkitessamme, pohdimme aika paljon sitä, kuinka Remu ottaisi uuden tulokkaan vastaan. Remu on erittäin sosiaalinen koira sekä toisia koiria että ihmisiä kohtaan. Vastaan on tosin tullut myös tilanteita ja toisia uroskoiria, joiden kanssa Remulla ei ole mennyt ihan putkeen, vaan tilanne on mennyt ihan rähinäksi asti. Tilanteisiin on yleensä löytynyt jokin laukaiseva tekijä kuten, että olemme olleet Remun reviirillä, tai kiimainen narttu on ollut lähistöllä.

Mutta käsittääkseni Remulla ON myöskin aika iso ego. Toiset koirat hän kohtaa hyvin määrätietoisesti, häntä korkealla ja suorinta reittiä, ei sivusta päin, niinkuin koirien kohtelias kohtaamissetiketti neuvoo ;) Jos siis vastaantulija onkin samalla egolla varustettu, niin ongelmia saattaa tulla.

Remu ja uusi tuttavuus Moona
Yleensähän koirat haistavat pennun hajun eikä se vielä viestitä pennun sosiaalisesta statuksesta tai sukupuolesta mitään. Sukukypsyyshän tulee koirilla yleensä vasta tuossa 7 kuukauden iässä. Keskustelin asiasta myös usean kasvattajan kanssa, ja he vakuuttelivat, että tuskin siinä suurempia ongelmia on, ja että noutajat tulevat yleensä hyvin keskenään juttuun, myös urokset. Tähän luottaen, päädyimme urospentuun.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, koiruuksien kohtaaminen meni ihan ystävällisissä merkeissä. Tosin tämä meidän "höyrypelle" Remu ei ollut karvoissaan kestää eikä oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Yön yli nukuttuamme, koirat keskenään eri huoneissa, oli Remukin saanut hieman ajatuksiaan kasattua ollen aamulla selvästi rauhallisempi.

Aamukahvipöydässä istuessamme Remun maatessa pöydän vieressä, Bruno meni haistelemaan Remun häntää. Silloin Remu rähähti ja loksautti hampaitaan uhkaavasti. Minä kielsin Remua topakasti, koska pentu oli vain nätisti haistanut, ei purrut tms. Remu räsähti hetken päästä vielä toisenkin kerran, jolloin tarrasin Remua leuan alta karvoista ja kielsin uudestaan. Sen jälkeen osoitin Remulle suunnan kohti omaa petiä makuuhuoneeseen. Oli muuten pelottava tilanne! Tuo pieni karvainen, kun on vielä niin pieni, että siihen ei tarvitse tuollaisen jättiläisen vahvat leuat paljoa osua, kun voi tulla pahaa jälkeä.

Remun ilme ei lupaa hyvää!
Siinä sitten pienen shokin kourissa vakuuttelimme Tommin kanssa toisillemme, että kyllä se siitä varmaan tottuu. Mutta tilanteen myötä tulimme varovaisiksi, ja emme ole antaneet koirien olla keskenään ilman valvontaa.

"Ole vaan ihan rauhassa"
Bruno selvästi otti opikseen Remun ärähdyksestä eikä Bruno ole enää mennyt Remun lähelle Remun ollessa makuullaan. Tajusin myöhemmin tarkkaillessani Remun käytöstä Brunon läheisyydessä, että murinat ja räsähdykset taisivatkin kieliä epävarmuudesta. Remu alkoi katsoa minuun päin, kuin kysyäkseen neuvoa, miten toimia silloin, kun sen mielestä tilanne oli jotenkin epäilyttävä Brunon kanssa. Näissä tilanteissa menin itse Remun lähelle, yleensä Brunon ja Remun väliin, ja sanoin rauhoittavalla äänellä Remulle, että ole vaan ihan rauhassa.

Toisinaan myös suljemme oven makuuhuoneeseen, kun Remu on vetäytynyt sinne nukkumaan, tai jos Remu näyttää "kärsivältä", niin on houkuteltu pentu muihin leikkeihin. Alussa Remu meinasi myös omia tavaroitaan ja murista niistä Brunolle. Näissä tilanteissa otin vahtimista aiheuttavat tavarat Remulta pois, ja laitoin sivuun, kunnes tilanne oli ohi.

Mm. kuvan luu aiheutti kränää. Luu oli tarkoitettu Brunolle...
...mutta pojat teki puruluista vaihtarit!
Bruno on tyytyväinen vaihtokauppaan ;)










Iso edellä, pieni perässä
Nyt kolmen päivän yhteiselon jälkeen, pienellä tuella ja ohjauksella, Remu ja Bruno ovat alkaneet pikkuhiljaa ymmärtää toisiaan. Remu on hieman rentoutuneempi pennun seurassa, ja pentukin tuntuu kunnioittavan vanhempaa ja "viisaampaa" sopivasti. Ulkona mennään rinnatusten hännät samaan tahtiin heiluen ja metsässä keppejä vierekkäin pureskellen.
"Leikittäiskö?"

Koirat myös yhdessä jo vähän leikkivät, tosin tässä tarvitaan ihmisen valvontaa, ettei Remulla otteet mene liian rajuiksi. Remulla on paljon leikkikavereita, joiden kanssa leikit on painia ja nujuamista. Tottakai Remu tahtoisi nujuta myös pennun kanssa, joten Remulle on täytynyt opettaa muita tapoja leikkiä pennun kanssa.

"Minä kohta tuon kepin nappaan!"
Bruno on alkanut myös haastaa Remua leikkiin. Se saattaa yllättäen käydä murahtamassa ja haukahtamassa Remulle tai näykkäistä Remua hännästä tai kiskaista kaulakarvoista. Näihin leikkiin kutsuihin Remu reagoi viileän rauhallisesti tai leikkimielellä. Remu osaa jo suhtautua aikuismaisen tyynesti, jos pieni käy varastamassa siltä pallon tai kepin. Voisi jopa sanoa, että Remusta on kasvamassa huolehtiva "isoveli" ;)

"Tules kotiin pikkuinen!"
On Remusta ollut "isoveljen" roolissa jo ihan hyötyäkin... Meidän takapihalla kävi syksyllä kantojyrsin, jonka jäljiltä maasto on pehmeää turvetta ja siellä täällä on noutajaa kovasti houkuttelevia lätäköitä. Bruno myös kunnon noutajan tavoin, on alkanut viihtyä kuraleikeissä. Pennulla rohkeus tutkia ympäristöä myös omin neuvoin kasvaa päivä päivältä. Olisikohan ollut eilen, kun Bruno sitten lähti tutkimusmatkalle ihan yksin, ja hetkeksi kadotin hänet näkyvistäni. Kutsuin Remun hätiin ja sanoin sille, että missä Bruno, etsi. Remu paineli suoraan takapihalle ja jäi Brunon taakse seisomaan ja katsoi minuun. "Täällä on, löytyi!" Sitten Remu vielä ikäänkuin ohjasi/paimensi vartalollaan Brunon lähtemään kohti taloa. Olin kyllä niin ylpeä isosta kultaisestani! Hienopoikaloisto, niinkuin tapaan aina Remulle sanoa.

Niinkuin sananlaskukin sanoo: "Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo!" Nyt tuntuu siltä, että "laumamme" on koko ajan paremmin ja paremmin hioutumassa yhteen. Enkä voisi tästä tilanteesta olla yhtään onnellisempi!

"Sovitaanx, et tätä ei sit laiteta nettiin? Nii noloo...."

3 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta blogista. Innolla on luettu kaikki koirankoulutustarinatkin ;) Jatka samaan malliin.
    Remu on hämillään elämänmuutoksesta. Toivotaan pikaista sopeutumista. Pentu on mahtava pakkaus! Ja nukkuu tuossa viimeisessä kuvassa kylellään kuin minipossu (oo)

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, että joku tykkää ja jaksaa lukea jorinoitani ;) Tommi oli sitä mieltä, että liikaa tekstiä. Lupasin tehdä yhden julkaisun pelkillä kuvilla ja kuvateksteillä ihan Tommia ajatellen!
    Pentu on kyllä ihan yliveto!!

    VastaaPoista
  3. Suloiset koirat ! Kyllä koirakuume kasvaa, kun Gromitkaan ei ole ollut hoidossa vähään aikaan, että veisi voiton lemmikkien kesken. ;) Nopeasti nuo kaverukset ovat toisiinsa sopeutuneet. Lykkyä !

    VastaaPoista