Sellainen koira kuin on emäntä!

Tänään vietän Remun kanssa viimeistä iltaa kahdestaan, ihan vain kahdestaan. Isännällä on työpaikan keilaus/saunailtamat ja huomenna perheemme saa vahvistusta yhdellä nelijalkaisella.

Viime päivinä olen miettinyt paljon sitä, mitä Remu mahtaa ajatella, kun taloon tulee toinen koira. Koirathan eivät luultavimmin kykene tuntemaan ikäviä tunteita kuten mustasukkaisuutta, kateutta tai vihaa, tai ainakaan samassa merkityksessä kuin ihminen. Olen tästäkin huolimatta kokenut velvollisuudekseni vakuutella Remulle, että rakastan sitä aina yhtä paljon, ja että mikään tai kukaan ei voi viedä Remun paikkaa sydämessäni! Rakkautta vain tulee pennun myötä lisää ja sydämeeni tulee uusi lokero pentua varten ;)

Kaksi onnellistä höppänää kesällä 2011

Ihan höppänähän minä olen, kun tällaisia mietin. Mutta on se vain niin, että uuden alku on myös samalla jonkin vanhan loppu. Sitä, mitä tulevaisuus kahden koiran omistajana tuo mukanaan, ei pysty ennustamaan. Toivotaan, että Remu saisi nauttia stressivapaasta elämästä, ja että pennusta kasvaisi minulle mukava harrastuskoira. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että kaikilla perheessämme, sekä kaksi- että nelijalkaisilla olisi hyvä olla yhdessä!

No mutta... menipä tämä nyt syvälliseksi! Jotta tunnelma ei aivan menisi melankoliseksi, niin voisin tähän ikäänkuin loppukevennykseksi vielä kertoa, miten Remun kanssa olemme edistyneet operaatiossa "Kevythäkki on kaverini".

Häkki on nyt useamman päivän ajan koristanut eteisaulaa työhuoneen oven edessä. Siinä ollessaan, se ei aiheuta Remulle enää päänvaivaa, ja sen ohi kulkeminen metrin päästä menee jo oikeen sujuvasti. Toissailtana siirsin häkin sohvan viereen ja se oli....VIRHE! Kyllä oli talossa semmoinen meteli, että se joka väittää, että noutajat eivät hauku, niin on kyllä väitteessään mennyt totaalisen metsään! Toisaalta ymmärrän kyllä koiraakin: siirrämme häkin aina Remun huomaamatta, koska liikkuva pelotus kauhistuttaisi sitä vieläkin enemmän. Mutta, mitähän itse tuumaisi, jos esimerkiksi olohuoneen nojatuoli, vaihtaisi itsestään paikkaa? Pelottavaa? Ehkä...

Häkki on kuitenkin palautettu nyt eteisaulaan "turvalliselle" alueelle, ja meidän on nyt tyytyminen tähän totuttamisen asteeseen. Remu ei tullut minun eikä mieheni perässä häkkiin, mutta ehkä jos pentu rohkaistuu menemään, niin isompikin menisi perässä. Otimme kuvia erään illan totuttamissessiosta, mutta kuvat ovat mieheni kännykässä. Laitan niitä sitten vaikka seuraavan kerran.

Tämänkin kirjoituksen ja kirjoitusta koskevien tapahtumien valossa on myönnettävä, että vanhassa uskomuksessa piilee totuuden siemen: sellainen koira kuin on emäntä. Höppänä emäntä, höppänä koira ;)