Olen ollut tämän viikon töistä vapaalla, mammalomalla. Eikä kyllä kaduta pätkääkään, vaikka kolme palkatonta päivää jouduin ottamaan. Ensimmäinen viikko pennun kanssa on ollut ehdottomasti menetetyn ansion arvoinen!
 |
| Pieni maailman valloittaja ;) |
Bruno oppii joka päivä uusia asioita, ja sen käyttäytymisessä on havaittavissa selviä muutoksia verrattuna ensimmäisiin päiviin. Pentu on saanut itseluottamusta kovasti lisää, mikä näkyy pidentyvinä tutkimusmatkoina ilman muiden lauman jäsenten turvaa. Pentu on alkanut myös paljon puuhastelemaan yksinään. Nyt osataan vaatiakin asioita: jos ruuan tarjoilu kestää liian kauan, Bruno saattaa päästää hirvittävän haukahdusmurahduksen: "Räyh", että etkös ala jo tulla antamaan tuota kuppia! Tai leikeissä se rähisee leluille ja Remua tai meitä ihmisiä Bruno oikein innostuessaan haukahtelee ja murisee yrittäen haastaa meitä leikkiin.
 |
| Joskus tutkimusmatkoilla voi käydä näinkin... |
Vaatimismurahduksiin en reagoi millään tavalla, en kiellä, enkä toteuta myöskään pikkuherran vaatimuksia. Passivisuudella toivon sammuttavani vaatimiskäyttäytymisen kokonaan eli Bruno oppii, että vaatimalla ei saa ruokaa eikä myöskään emännän huomiota, turhaan siis haukun ja murisen. Rauhassa odottamalla ja hiljaa olemisella sen sijaan saa sekä kehuja että ruokaa ;) Hyvin on toiminut ainakin tähän asti. Heti, kun otan ruokakupin käteeni, Bruno istahtaa viereeni ja tuijottaa nappisilmillään minua silmiin. Samalla tulemme harjoitelleeksi myös katsekontaktia, joka on koiranokouluttamisen perusasia.
 |
| Tuijotuskisa?! |
Muutenkin yritän selvitä mahdollisimman vähällä kieltämisellä ja "ei" sanan käytöllä. Tämä siksi, että haluan, että Brunon ensimmäiset kokemukset olisivat mahdollisimman positiivisia. "Ei" sanan käyttämisen sijaan yritän opettaa pennulle, mitkä ovat sille sallittuja asioita. Esimerkiksi, jos Bruno alkaa järsiä tuolin jalkaa, keskeytän sen toiminnan jollakin yllättävällä äänellä. Heti, kun järsintä loppuu, kehun ja tarjoan Brunolle järsittäväksi jotakin sille tarkoitettua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että minulla on lähes koko ajan koiran leluja tai puruluita käden ulottuvilla. Tähän asti tämäkin on toiminut hyvin, eikä kieltoja ole juuri tarvittu.
 |
| Tästä luusta riittää pitkäksi aikaa pureskeltavaa! |
Tätä samaa menetelmää olen käyttänyt myös käsien järsimisen kitkemiseen. Koiranpentu tutustuu asioihin maistelemalla ja pureskelemalla ihan kuin pienet lapsetkin. Tarve laittaa kaikki suuhun menee ajan kanssa ohi. Sen sijaan koiran hampaat tarvitsevat työtä koko sen eliniän, ja siksi Brunolle on tärkeää oppia, mitkä lelut ja tavarat ovat sille sallittua järsittävää.
Brunon kanssa olemme jatkaneet kasvattajan alulle panemaa luoksetulon harjoittelua. Tähän asti luoksetulossa onnistumisprosentti on täydet 100%. Olen Tommillekin tähdentänyt, että nyt alussa kutsutaan pentua vain silloin, kun on aivan varma, että se tulee, ja että luoksetuloa seuraa aina vähintään hillittömät kehut. Itse olen palkannut myös paljon nameilla ja leluilla.
 |
| "Täältä tullaan!" |
Luoksetulon ohella on harjoiteltu myös mukana kulkemista, siis sitä, että Bruno pitäisi kontaktia minuun ja tulisi minun perässäni eikä päinvastoin. En siis huhuile pentua pihalla ollessamme tai kulje sen perässä. Silloin kun Bruno tulee oma-alotteisesti luokseni tai kulkee lähelläni seuraten minua, kehun sitä. Jos se menee kauaksi minusta, niin lähden liikkumaan vastakkaiseen suuntaan ja saatan välillä mennä myös piiloon. Jälleen, kun pentu lähtee seuraamaan minua kehun, tai jos se alkaa etsiä, niin tulen esiin ja lähden kävelemään pennusta poispäin ja kehun, kun pentu lähtee seuraamaan minua. Tarkoituksella en jää piiloon pitkäksi aikaa, koska en halua huolestuttaa tai säikytellä pentua. Riittää, että pentu huomaa minun kadonneen ja lähtee etsimään ja löytääkin ennenkuin ehtii hätääntyä.
 |
| Niin väsy, että nukahti kesken kuivauksen |
Ulkona olemme tutustuneet lähiympäristöön. Ensin omaan pihaan, tonttiin ja lähimetsään. Toissapäivänä kävelimme Brunon kanssa meidän takametsän läpi pellolle, jossa Bruno sai juoksennella sänkipellolla ja kahlata pelto-ojassa sekä lopuksi istahdimme katselemaan ja kuuntelemaan mullikolla ruokailevia lokkeja. Yritin kantaa Brunoa takaisin kotiin, ettei pentu rasittuisi liikaa, mutta poitsu halusi mennä "ihan itse" ;). Oli kylläkin aika väsynyttä koiraa tuon reissun jälkeen.
Bruno sai jo toisena päivänä pannan kaulaansa ja muutaman kerran ollaan käyty kotitietä pitkin molempiin suuntiin kokeilemassa myös hihnassa kävelyä. Se oli Brunosta aika outoa hommaa, ja alkuun pentu poukkoili narun jatkona kuin villivarsa. Toisella kerralla kotipihaan päin mentiin jo ajoittain ihan hienosti. Tänään olen suunnitellut, että kävelemme tietä hieman pidemmälle, osan matkaa irti, osan hihnassa, ja käymme tutustumassa naapurin hevosiin.
 |
| Ekaa kertaa auton takaboksissa |
Eilen Bruno sai matkustaa ensimmäistä kertaa auton takaboksissa Remun kanssa. Alkumatkassa oli hieman ihmetyskitinää ja Brunoa tuntui harmittavan, kun ei yltänyt katsomaan ikkunoista ulos. Menimme Höytiäisen rannalle "Pölösen rantaan" uittamaan Remua. Samalla Brunokin pääsisi näkemään vähän suurempaa lätäkköä... Mutta yllätykseksemme Bruno rynnisti Remun perässä uimaan kylmään veteen. Tultuaan takaisin rantaan pentu oli hieman pöllämystyneen näköinen. Ei tainnut parka Remun perässä juostessaan tajuta, että kuiva maa loppuu ja vesi alkaa. Mutta kyllä pikku pennelimme ihan uintiliikeitä otti ja hyvin pinnalla kesti pienessä aallokossakin. Hetken aikaa auringossa kuivateltuaan ja rantahietikossa leikittyään, meni vielä uudestaankin eikä se uintikerta ollut enää vahinko. Mukava helatorstain ilta oli meillä kaikilla ja illalla taas pentua väsytti.
Tässä muutamia valokuvaajan helmiä uintireissustamme:
 |
| "Uskaltaisinko?" |
 |
Iso edellä...
|
 |
| Rohkea pikku uimari! |
 |
| Etevä pikkunoutajamme ;) |
 |
| "Siellä se Remu ui" |
 |
| Kaverukset rannalla |
 |
| Meidän uimamaisteri Remu |
 |
| Näillä reissuilla kuivana ei säily kukaan! |
 |
| "Onpa iso lätäkkö!" |
 |
| Väliaikapuuhaa |
Kuluneella viikolla ollaan koettu paljon yhdessä Brunon kanssa. Kuitenkin maailmaan tutustutaan koko ajan pentua kuunnellen sekä seuraten sen jaksamista ja mielentilaa. Uusia asioita opetellaan pienissä paloissa, leikin varjolla ja joka päivä vähäsen, päiväunia unohtamatta. Lisäksi päivään sisältyy myös hetkiä, jolloin eletään "normaalia perhearkea", jolloin jokainen on omissa touhuissaan, koirat omissaan ja ihmiset omissaan.
 |
| Hiekkainen ja märkä penneli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti